Teksti on käännös Philipp Assingerin englanniksi kirjoittamasta tekstistä.

Osaamisen tunnustaminen (eli epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointi tai osaamisen tunnustamisen arviointi) on keskeinen aihe Euroopan aikuiskoulutuspolitiikassa. Yksi painopistealueista on edistää sellaisten järjestelyjen toimeenpanoa, joilla tuetaan koulutus- tai työmarkkinajärjestelmässä heikommassa asemassa olevia henkilöitä. Osaamisen tunnustamisprosessin päätteeksi heillä olisi oltava mahdollisuus saada virallisesti tunnustettu pätevyys ilman virallisen koulutusjärjestelmän tavanomaista koulutuspolkua (Euroopan unionin neuvosto 2012). Erityisesti jokapäiväisessä työssä esiin tulleet epävirallisen oppimisen tai arkioppimisen tulokset, joita sovelletaan jokapäiväisessä työssä, olisi tunnustettava.

Työnantajien ja yritysten osallistaminen on tärkeää mutta haastavaa

Koulutus- ja ohjauspalvelujen tarjoajilla, intressiryhmillä ja kolmannen sektorin organisaatioilla on merkittävä rooli osaamisen tunnustamiseen liittyvien palveluiden järjestäjinä. Poliittisissa ohjelmissa määritellään niiden tehtävät ja vastuut liittyen oppimistuloksia koskevaan ohjaukseen ja validointiin (eli tunnistaminen, dokumentointi ja arviointi sekä todistukset ja sertifiointi). Yrityksillä ja työnantajilla on kuitenkin yhtä tärkeä mutta usein aliarvioitu rooli. Ne päättävät todistusten tunnustamisesta ja siitä, voiko henkilö hyödyntää oppimisen tunnustamisen tuloksia. Vaikka yritykset ja työnantajat otetaan huomioon politiikassa (Euroopan unionin neuvosto 2012), niiden tehtävät ja vastuut ovat edelleen jokseenkin vaikeaselkoisia.

Useimmiten työllistävien yritysten liittäminen osaksi osaamisen tunnustamista koskevia järjestelyjä on melko haastavaa. Itävallan Grazin yliopiston tutkimustiimi käsitteli joitakin näistä haasteista Valid Holz -tutkimusprojektissaan (Assinger 2022b). Muun muassa puunjalostusyritysten johtamiskäytäntöjä tarkasteltiin osaamisen tunnustamisen ja tunnustamiskäytännön kautta tapahtuvan osaamisen kehittämisen osalta. Tutkimustulokset julkaistiin hiljattain Journal Studies in Continuing Education -julkaisun artikkelissa (Assinger 2022a).

Työpaikan taholta tapahtuvan tunnustamisen analysointi uuden käsitteellisen lähestymistavan avulla

Artikkeli perustuu kolmeen oletukseen: 1) Työpaikoilla toisinnetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita. Tämän seurauksena työnantajien ja työntekijöiden osaamisen tunnustamiseen liittyvät intressit poikkeavat toisistaan, eivätkä kaikki työntekijät saa yhtäläistä tunnustusta johtajilta, esimiehiltä tai kollegoilta (Berglund ja Andersson 2012). 2) Osaamisen tunnustamisen käsite ei sovellu käytettäväksi työpaikan taholta tapahtuvan osaamisen tunnustamisen analysoinnissa oppimistulosten tunnistamis-, dokumentointi-, arviointi- ja sertifiointiprosessien (validoinnin) yhteydessä. 3) Osaamisen tunnustamisen tulisi kannustaa jatko-opiskeluun epävirallisissa, nonformaaleissa ja formaaleissa yhteyksissä ja siten tukea jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Käsitteellisesti nämä kolme oletusta viittaavat siihen, että työ, tunnustaminen ja oppiminen liittyvät toisiinsa eikä niitä voida erottaa toisistaan (Andersson 2017).

Ensimmäisessä vaiheessa hahmoteltiin käsitteellinen kehys. Osaamisen tunnustaminen työpaikalla määriteltiin Stephen Billettin (2016) mukaisesti työelämäpedagogiikan muotona. Osaamisen työpaikalla tapahtuvalla tunnustamisella tarkoitetaan käytäntöä, joka laajentaa olemassa olevia tai luo uusia oppimismahdollisuuksia. Lisäksi Ulrich Weißiin (2018) viitaten artikkelissa määriteltiin kaksi tunnustamistapaa, validointi ja interpellaatio. Lopuksi viitekehykseen integroitiin kolme käytännön orientaatiota: suoritusorientaatio, kehitysorientaatio ja sopeutuvaan, kehittävään tai ammatilliseen oppimiseen johtava ammatillinen orientaatio (Wallo et al. 2021). Käsitteellistä viitekehystä sovellettiin puunjalostusteollisuuden toimijoiden haastattelujen analysointiin.

Tunnustaminen tuottavan suorituskyvyn kehittämisen välineenä

Tutkituissa yrityksissä vallitsevassa asemassa oli suoritusorientaatio. Osaamisen tai työssä suoriutumisen tunnustivat ensisijaisesti johtajat ja esimiehet silloin, kun ne liittyivät yrityksen tuloksellisuuden parantamiseen. Tästä seuraavat oppimisprosessit johtavat useimmiten sopeutuvaan oppimiseen, mikä tarkoittaa, että ne auttavat työntekijöitä sopeutumaan uusiin tehtäviin tai uusien teknisten laitteiden käyttöön. Tällaisen suoritusorientaation seurauksena on se, että työntekijät, jotka ovat pätevämpiä ja joiden odotetaan olevan tuottavampia, saavat enemmän huomiota ja tunnustusta heikommassa asemassa oleviin työntekijöihin verrattuna. Kehitysorientaatio on yleensä hallitsevampi interpellaatiossa kuin validoinnissa. Kun työntekijöille annetaan mahdollisuus ottaa vastaan uusia tehtäviä ja vastuita tai keskustella ideoistaan kokouksissa (eli osaamisen interpellaatio), tämä voi edistää heidän yksilöllistä kehittymistään kehittävän oppimisen kautta. Tällainen osaamisen kehittäminen tapahtuu yleensä epävirallisissa yhteyksissä työpaikoilla.

Tällä voi olla positiivinen vaikutus oppimiseen ja kehitykseen, kun työntekijät saavat tukea kokeneemmilta kollegoiltaan. Esimerkiksi yhdessä yrityksessä käytettiin osaamismatriisia osaamisen arviointiin ja työtapojen kehittämiseen mentorin tuella. Työpaikalla tapahtuvaa osaamisen tunnustamista voi tapahtua myös työntekijöiden arvioinneissa. On kuitenkin tärkeää, että arvioinnin esimies keskittyy työntekijän vahvuuksiin, koska muutoin arvioinnilla voi olla kielteisiä vaikutuksia. Samoin niitä voi olla myös osaamismatriisilla silloin, kun työntekijälle ei anneta palautetta tai hänen yksilöllisiä tarpeitaan ei oteta huomioon. Yllättäen ammatillinen orientaatio korostui haastatteluissa kaikkein harvimmin. Muodollisten lisäpätevyyksien ja ammatillisten perustutkintojen merkitys näyttää olevan johtajille ja esimiehille vähäinen. Virallisen ammatillisen koulutuksen muodossa tuetaan enimmäkseen työllistävässä yrityksessä uraa tavoittelevia oppisopimusopiskelijoita.

Koulutuspolitiikasta työvoimapolitiikkaan?

Tutkimuksessa ei käsitellä yleisiä pätevyysvaatimuksia eikä tulosten siirtämistä muille teollisuudenaloille. Replikaatiotutkimus olisi varmasti hyödyllinen arvioitaessa, miten johtamiskäytännöt muissa yhteyksissä liittyvät osaamisen tunnustamiseen. Tästä huolimatta on tiettyjä seurauksia, joihin tulisi kiinnittää huomiota aikuiskoulutuspolitiikan ja oppivan yhteisön konteksteissa.

Johtajien ja esimiesten ammattitaitoa on kehitettävä, jotta he ymmärtävät työpaikan taholta tapahtuvan tunnustamisen merkityksen ja hyödyntävät sitä edistääkseen työntekijöiden ammatillista ja yksilöllistä kehitystä sekä yritysten tuottavuutta. Jotta näin tapahtuisi, on tehtävä paljon enemmän toimenpiteitä ja investoitava resursseja, jotta osaamisen tunnustamisesta voidaan tarjota lisää tietoa yrityksille ja työnantajille. Jaettavan tiedon tulee tukea sekä työpaikan taholta tapahtuvaa osaamisen tunnustamista että täysimääräisen tai osittaisen ammatillisen pätevyyden saamiseksi tarvittavien järjestelyjen toteuttamista. Olisi erittäin hyödyllistä, jos osaamisen tunnustamista hyödynnettäisiin laajemmin ja siitä tulisi osa henkilöstöstrategioita. On kuitenkin poliittinen kysymys, onko osaamisen tunnustaminen edelleen vain koulutuspoliittinen kysymys, mitä se periaatteessa on EU:ssa ja monissa sen jäsenvaltioissa, vai voiko siitä tulla myös työvoimapoliittinen kysymys (Casano 2016). Tältä osin se tarvitsee vahvan aikuiskoulutusyhteisön.

Tämä blogiteksti perustuu julkaistuihin tuloksiin, jotka ovat vapaasti saatavilla Journal Studies in Continuing Education -lehden 25. lokakuuta 2022 julkaistussa numerossa https://doi.org/10.1080/0158037X.2022.2109615

Kirjoittaja

Philipp Assinger on Itävallan Grazin yliopiston Institute of Educational Science -instituutin jatkuvan ammatillisen koulutuksen apulaisprofessori. Hänen tutkimus- ja opetustoimintansa liittyy ammatilliseen koulutukseen keinona lisätä työelämän osallistumista. Hänen tutkimusprojekteissaan käsitellään opiskelijan osaamisen validointia ja tunnustamista, työpaikalla tapahtuvaa oppimista, toisen mahdollisuuden koulutusta ja aikuiskoulutuspolitiikkaa. Henkilökohtainen verkkosivusto: https://homepage.uni-graz.at/de/philipp.assinger/