Koulutus tarvitsee urheilua - 9 tutkimustulosta
Monien mielestä urheilu ja koulutus ovat toistensa vastakohtia. Urheilu on tyhjänpäiväistä, koulutus vakavasti otettavaa. Urheilu on leikkiä, koulutus työtä. Tämä jaottelutapa, jonka juuret löytyvät Euroopan historiasta ja filosofisesta perinteestä, näkyy selvästi koulutuksessa, jossa urheilulle (ja sitä edustavalle oppiaineelle eli koululiikunnalle) annetaan usein vain vähän arvoa, vähän oppitunteja ja riittämättömästi resursseja. Monien vanhempien mielestä urheilun ja muiden järjestetyn liikunnan muotojen pitäisi lapsen varttuessa viedä aina vain vähemmän aikaa, jotta lapset voivat keskittyä ”varsinaiseen” koulunkäyntiin, joka antaa heille valmiuksia ammatilliseen koulutukseen, korkea-asteen koulutukseen tai työelämään.
Ajan myötä tällaiset asenteet ovat alkaneet muuttua, joskin muutos on toisinaan tapahtunut tuskallisen hitaasti. Niin sanottu ”liikkumattomuusepidemia” on selvästi edesauttanut urheilun arvostuksen lisääntymistä. Mitä vähemmän ihmiset liikkuvat, sitä enemmän erilaiset elintasotaudit lisääntyvät. Urheilu – joka on monille suosituin ja miellyttävin liikkumisen muoto – on kasvattanut suosiotaan terveyspolitiikassa ja käytännön terveydenhoidossa halpana hoitokeinona. Samaan aikaan on kiinnitetty huomiota siihen, että urheilun taloudellinen merkitys on huomattava. Urheilu on Euroopan taloudessa suuri ja nopeasti kasvava ala, joka käsittää noin 3 prosenttia Euroopan koko bruttokansantuotteesta ja noin 3,5 prosenttia työpaikoista Euroopan unionissa. Aikuiskoulutuksessa tilanteeseen on reagoitu kehittämällä uusia ja entistä eriytyneempiä koulutusväyliä, joiden kautta kouluttaudutaan niin opettajiksi ja valmentajiksi kuin myös urheiluvälineteollisuuden, urheilumedian ja -kanavien palvelukseen.
Urheilun ja koulutuksen suhteeseen liittyy myös toisenlainen näkökulma, joka on vasta hiljattain tullut kunnolla esiin tieteellisen tutkimuksen edistysaskeleiden myötä. Koulutustutkimuksen, psykologian, neurotieteiden ja muiden tieteiden aloilla on saatu alustavaa näyttöä siitä, että koulutuksen ja urheilun perinteinen vastakkainasettelu on kerta kaikkiaan virheellinen ja että urheilu ei todellakaan häiritse koulunkäyntiä vaan voi päinvastoin edistää sitä.
Esittelen tämän rohkean väitteen tueksi yhdeksän urheilun ja liikkumisen vaikutuksia koskevaa tutkimustulosta, joista ilmenee, että – sen lisäksi, että liikkuminen tunnetusti pitää ihmiskehon kunnossa ja terveenä – siitä on paljon apua koulutuksessa.
- Urheilu ja liikunta ”ravitsevat” aivoja ja auttavat aivoja työskentelemään, kehittymään ja toimimaan tehokkaasti. On osoitettu, että liikkuminen saa aikaan huomattavia ja pitkäkestoisia muutoksia aivojen yhteyksissä, ja näillä muutoksilla on välittömiä aivotyötä parantavia vaikutuksia.
- Urheilu ja liikunta voivat parantaa oppimista ja muistia.
- Jopa lyhyet, vain muutaman minuutin kestoiset urheilu- ja liikuntatuokiot voivat parantaa keskittymistä ja tarkkaavaisuutta, millä on välittömiä vaikutuksia oppimiseen ja muistamiseen.
- Erityisesti lasku- ja lukutaito paranevat nuorilla opiskelijoilla, kun heidän liikkumisensa lisääntyy.
- Säännöllinen liikunta voi lievittää masennusta ja ahdistuneisuutta, jotka voivat tuottaa ongelmia erityisesti aikuiskoulutuksessa.
- Laitosten tarjoamat urheilu- ja muut liikuntamahdollisuudet ovat hyvin tärkeitä, sillä niillä synnytetään osallisuuden ja sitoutumisen kokemuksia ja niillä voidaan auttaa syrjäytymisvaarassa olevia opiskelijoita tuntemaan itsensä hyväksytyiksi ryhmän jäseniksi.
- Henkilöt, jotka harrastavat liikuntaa, suoriutuvat koulussa paremmin kuin ne, jotka eivät harrasta liikuntaa, ja eniten liikkuvat hyötyvät eniten.
- Liikuntaa harrastavilla opiskelijoilla on keskimääräistä enemmän tutkintoja, he tekevät muita useammin jatko-opintoja, heillä on muita paremmat mahdollisuudet työllistyä ja he jopa etenevät urallaan muita nopeammin.
- Työnantajat pitävät liikuntaa harrastavia henkilöitä muita terveempinä, tehokkaampina ja luotettavampina. Eli liikunnalliset ihmiset työllistyvät muita paremmin.
Kaikki urheilukokemukset eivät tietenkään ole myönteisiä, ja huono urheilun opetus ja valmennus tekevät joskus liikkumattomuutta enemmän haittaa. Niinpä opiskelijoiden kannattaakin käyttää aikaa sen urheilulajin tai liikuntamuodon etsimiseen, joka sopii heille ja heidän elämäntilanteeseensa parhaiten. Mutta jos liikunta toteutetaan oikealla tavalla myönteisessä ja kannustavassa ilmapiirissä, se voi olla hyvin innostavaa.
Olisiko oppilaitosten ja opiskelijoiden siis aika miettiä uudelleen suhtautumistaan urheiluun ja liikuntaan? Tutkimuksista saadun näytön perusteella urheilu ja liikunta eivät ole vain hauskoja turhanpäiväisyyksiä tai ajanvietteitä, vaan niillä on kallisarvoisia ja selvästi havaittavia vaikutuksia.
| Richard Bailey on entinen peruskoulun opettaja, opettajien kouluttaja, valmentaja ja valmentajien kouluttaja. Hän työskentelee Writer in Residence -kirjoittajana ICSSPE:n (International Council of Sport Science and Physical Education) pääkonttorissa ja lisäksi hän on julkaissut kirjoja ja pitää blogia. Hän on työskennellyt Unescon liikuntakasvatuksen asiantuntijana ja tehnyt työtä Maailman terveysjärjestölle, Euroopan unionille ja monille muille vastaaville tahoille. Hän on toiminut konsulttina Niken organisoimissa Designed to Move- ja Active Kids Do Better -kampanjoissa ja ollut lukuisten tieteellisten aikakauslehtien johdossa. |
Kommentti
Sports+izglītība = nākotne
Paldies raksta autoram par šī jautājuma aktualizēšanu!
Nodalījums sports un izglītība, manā skatījumā, jau sen ir zaudējis savu līdzšinējo nodalījumu. Mūsdienās jebkuram skaidri domājošam cilvēkam ir skaidrs, ka sports ir nozīmīga izglītības daļa, un tāpat, izglītība ir nepieciešama sportiskajiem sasniegumiem.
Savā ģimenē esmu redzējusi, kā uz bērniem "iedarbojas" dalība Latvijas Olimpiskās komitejas projektā "Sporto visa klase". Manuprāt, šim projektam ir lielisks mērķis, kas vienlaicīgi liek bērniem cīnīties par rezultātiem sporta spēlēs, bet tajā pašā laikā, viņi saprot, ka nevienai uzvarai nav būtiskas nozīmes, ja klases vidējās sekmes nav atbilstošā līmenī. Tas jau no mazām dienām iemāca bērniem, cīņas sparu, apņēmību, sadarbības prasmes un mērķtiecību.
Caur sportu mēs bērniem mācām domāt, analizēt un plānot, un šīs apgūtās prasmes viņi pratīs pielietot arī citās mācību un dzīves jomās.
Tikai kombinācija izglītība + sports palīdz veidot aktīvu, uzņēmīgu un izglītotu jauno paaudzi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Izglītība nav iespējama bez sporta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Niby sport w pewien sposób
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Fizisko aktivitātāšu nozīmīgums
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Walk and Talk
Powyższy tekst przypomniał mi o idei walk and talk polegającej na organizowaniu spotkań biznesowych podczas spacerów. Moda na chodzone spotkania biznesowe, mocno rozprzestrzeniająca się za przyczyną takich propagatorów jak menedżerowie z Doliny Krzemowej (m.in. Steve Jobs, Mark Zuckerberg, Jack Dorsey) czy prezydent Barack Obama, jest coraz bardziej popularna również w Polsce. Tym bardziej, że - obok takich zalet formuły jak łatwiejsze przełamanie lodów, możliwość zrelaksowania się i zachowania koleżeńskich stosunków między członkami zespołu i przede wszystkim zwiększona kreatywność - stawia się ją w opozycji wobec tzw. palenia naszych czasów, czyli siedzenia. W zakresie weryfikacji wspomnianego pobudzania kreatywności poprzez chodzenie odsyłam do badań Marily Oppezzo i Daniela L. Schwartza z University of Stanford, Give Your Ideas Some Legs: The Positive Effect of Walking on Creative Thinking i... zachęcam do ćwiczeń praktycznych.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Piekrītu, ka šī ir ļoti
Piekrītu, ka šī ir ļoti apspriesta tēma jau gadu gadiem, un cik cilvēku, tik
viedokļu. Arī no savas pieredzes varu teikt, ka daļai skolēnu sports bija
mīļākais mācību priekšmets, bet daudzi skolēni nāca uz sporta stundām ar ārsta
zīmēm un sēdēja malā.
Es tomēr piekritīšu tam, ka sporta aktivitātes mums ir nepieciešamas un jo
vairāk, jo labāk. Raksta autore ir precīzi uzsvērusi svarīgus secinājumus, par sporta
pozitīvo ietekmi uz cilvēka organismu un darba spējām. Mūsdienās mēs ļoti daudz
laika pavadam pie datora vai mobilā telefona, daudz pārvietojamies ar
automašīnām u.t.t. Tāpēc mūsu organismi dažreiz pat “prasās” pēc fiziskajām
aktivitātēm. Nevajag ignorēt šos signālus, jo bieži vien tas var novest pie
nopietnām veselības problēmām. Nav noslēpums, ka arī mūsdienu jaunatnei ir
lielākas problēmas ar lieko svaru, jo ir mazkustīgs dzīvesveids. Apkopojot šos
visus faktus, uzskatu, ka fiziskās aktivitātes skolās būtu tikai jāpalielina,
taču varētu padomāt par vērtēšanu, jo bieži vien tas ir iemesls, kāpēc skolēni
izvēlas neiet uz sporta stundu- nevēlas saņemt sliktu atzīmi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Zgadzam się, że być może
Zgadzam się, że być może wiele osób nie docenia tzw. sportu rekreacyjnego, jednakże każdy kto ma do czynienia z edukacją dorosłych i andragogiką wie, że do normalnego rozwoju uprawianie aktywności fizycznej jest niezbędne w każdym wieku. Widać to po zmieniającym się stylu życia. Odnoszę wrażenie, że określone w artykule "tradycyjne" przeciwstawienie sportu i edukacji odchodzi coraz bardziej w przeszłość. Dobrze, że autor wspomina o badaniach naukowych- generalnie ostatnio prowadzone badania właśnie wskazują na związki między umiarkowaną aktywnością fizyczną a wydajnością mózgu.
Moim zdaniem największe niebezpieczeństwo dla sportu rekreacyjnego stanowi eksploatacja organizmu w pracy. Praca w XX wieku staje się coraz bardziej przeintelektualizowana i absorbująca. Łatwo się zatracić w obowiązkach zapominając o kulturze fizycznej. Przykurcze, skoliozy, nerwobóle (jak rwa kulszowa) biorą się właśnie z takiej wielogodzinnej pracy "przy biurku". Edukacja w miejscu pracy powinna moim zdaniem zawsze brać pod uwagę problem ergonomiczności, który ściśle wiąże poniekąd się z propagowaniem sportu rekreacyjnego, jako przeciwdziałającego wymienionym wcześniej dysfunkcjom organizmu. Przy rozsądnym podejściu nie będzie miejsca na omawiany w artykule dysonanas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
tõlge ja sisu
Väga hea sisuga ja natuke kesisevõitu tõlkega artikkel.
Mind huvitab see teema väga ja seda nii üldisest kui isiklikust vaatenurgast. Hea on teada, kuias saab toetada inimese õppimist muuhulgas ka füüsilise tegevuse kaudu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Thanks
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Ir daudz dzirdētu komentāru
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Täname, Riina, et
Täname, Riina, et tõlkevigadele tähelepanu pöörasid. Vaatame teksti üle ning teeme vajalikud parandused.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Sports un izglītība.
Šis raksts ļoti veiksmīgi atklāj diskusiju par sporta un izglītības savstarpējo saistību, izceļot tos daudzveidīgos veidus, kādos sports var ietekmēt cilvēka attīstību gan fiziski, gan intelektuāli. Tas akcentē to, ka tradicionālais skatījums uz sportu kā tikai izklaides vai atpūtas veidu būtu jāmaina.
Manuprāt, norādījums par sporta ietekmi uz smadzeņu darbību un intelektuālo attīstību atspoguļo zinātniski pierādītus faktus, kas liecina par to, ka sports nav tikai fiziska aktivitāte, bet arī ietekmē cilvēka prāta spējas. Un secinājumi par sporta pozitīvo ietekmi uz izglītību un darbaspēku ir ļoti spēcīgi argumentēti, izmantojot pētījumu rezultātus. Tas var iedrošināt sabiedrību un izglītības iestādes vairāk iekļaut sportu izglītības procesā kā nozīmīgu komponenti, ne tikai fiziskās veselības, bet arī intelektuālās attīstības labā.
Sports var būt daudz vairāk nekā tikai fiziska aktivitāte, būtisks elements cilvēka attīstībā, atbalstot gan fizisko veselību, gan intelektuālo izaugsmi.