Mielekäs elämä aktiivisen ikääntymisen kautta

Elät vain kerran, joten elämästä kannattaa nauttia sen kaikissa vaiheissa. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tavoite voidaan saavuttaa aktiivisen ikääntymisen strategialla. 

Aktiivinen ikääntyminen muodostuu niistä tiedosta ja toimista, jotka antavat parhaat mahdolliset eväät miellyttävään ja mukavaan elämään ikääntyessäkin. Aktiivisen ikääntymisen keskeisiä tekijöitä ovat:

• Autonomia: Kyky tehdä päivittäisiä ja pitkän tähtäimen päätöksiä liittyen siihen, miten voi itse elää hyvää elämää   
• Itsenäisyys: Kyky suoriutua päivittäisestä elämästä itsenäisesti 
• Elämänlaatu: Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi omassa elinympäristössä ja sosioekonomisessa kontekstissa
• Terveet elinvuodet: Kuinka kauan ihmisen odotetaan elävän ilman toimintakyvyttömyyttä.

WHO:ssa uskotaan, että aktiivisen ikääntymisen kolme tärkeintä osa-aluetta ovat terveys, turvallisuus ja osallisuus. Koska kenelläkään ei ole etukäteen henkilökohtaista kokemusta ikääntymisestä, hyödyllinen tieto ja käyttäytymismallit on opittava.

Elinikäinen oppiminen

Elinikäinen oppiminen tarkoittaa jatkuvan oppimisen sisällyttämistä elämään koko eliniän ajan. Koko ihmiskunnan historian aikana elinajanodote ei ole ollut niin pitkä kuin nykyään, ja se kasvaa edelleen kaikkialla maailmassa. Näin ollen oppimisen sisältöjen ja prosessien tulee mukautua pitkäikäisyyteen, jotta voidaan tarjota aktiivista ikääntymistä tukevaa elinikäistä oppimista.

Ikääntyminen on viimeinen askel ihmisen kehityskaaressa ja oppiminen voi rikastuttaa elämää tarjoamalle jokaiselle mahdollisuuden saavuttaa potentiaalinsa.  Albert Einsteinin sanotaan todenneen seuraavaa: ”Kun lopetat oppimisen, aloitat kuolemisen.”

Oppiminen on mielen seikkailu, jota ikä ei rajoita. Oppiminen kehittää taitoja selviytyä menestyksekkäästi elämän yllätyksistä ja siten lisää elinajanodotetta. Oppiminen lähtee menneisyydestä, kurkottaa tulevaisuuteen ja valmistelee osaavaa ihmistä elämään nykyhetkessä. Se avaa uusia maailmoja ja antaa tietämisen iloa sekä luottamusta omaan toimintaan.  Oppimisen hyödyt tukevat ”kehittymisen” prosessia henkilökohtaisen kasvun kautta ja tuovat mielekkyyttä pitkään elämään.

Elinikäinen oppiminen on yhteinen vastuu

Oppiminen on yhteinen vastuu ja kollektiivinen velvollisuus. Vastuu jaetaan ihmisten kesken iästä, yhteisöstä ja valtiosta riippumatta. Aktiivisessa ikääntymisessä vastuu perustuu eläkkeelle jääneiden ja iäkkäiden ihmisten energiaan, motivaatioon ja toimintaan.

• Yksilö: Oppiminen on vapaaehtoista, itseohjautuvaa ja usein itse rahoitettua. Jatkuva oppiminen on välttämätöntä elämän erilaisten vaatimusten edessä. Se liittyy velvollisuuteen jakaa tietoa muiden kanssa ja edistää yhteiskunnan toimintaa.  
• Yhteiskunta: Oppimiseen osallistuu monia toimijoita ja sidosryhmiä, jotka ohjaavat, tukevat tai osallistuvat aktiiviseen ikääntymiseen liittyvään oppimiseen. Heidän osallistumisensa vaihtelee virallisten ja epävirallisten kurssien järjestämisestä kontaktiopetukseen, verkko-opetukseen ja resurssien suunnitteluun
• Valtio: Valtio toimii väestön kasvavan oppimisen johtajana ja vastaa toimintaperiaatteista, monialaisten toimijoiden koordinoinnista, rahoituksesta ja kannustimista, laadunvarmistuksesta ja oppimissuoritusten tunnustamisesta. Hallitusten tehtävänä on varmistaa oppimismahdollisuudet, resurssien tehokkuus, tutkimus, standardit ja kuluttajansuoja.

Oppimisen arvo aktiivisessa ikääntymisessä

Kukaan ei ole koskaan liian vanha oppimaan. Oppimista tapahtuu koko elämän ajan. Uuden oppimisen avulla voidaan kehittää, korjata ja päivittää tietoja sekä kartuttaa kokemusta. Vaikka oppimista tapahtuu jatkuvasti, yksilön ja yhteiskunnan saama hyöty riippuu siitä, mitä ja kuinka paljon ihminen oppii kehittyessään ja ikääntyessään. Oppimisen avulla ihminen selviytyy elämän arvaamattomista haasteista ja voi hyödyntää mahdollisuuksiaan hallita kohtaloaan. Oppiminen kehittää myös kykyä jakaa kokemuksia, ideoita ja innovaatioita sekä lisää valmiuksia osallistua yhteiskuntaan.

Oppiminen tuottaa iloa ja tyytyväisyyttä, minkä vuoksi sen voidaan katsoa olevan itseisarvo - tieto itsessään voi siis olla oppijan päämäärä. Tämä on olennaista tiedostaa, kun omaa potentiaalia halutaan kehittää ikääntymisen eri vaiheissa. Kun oppiminen tuottaa tulosta, on sillä myös hyötyarvoa. Oppimisen itseisarvo sekä hyötyarvo tukevat yhdessä aktiivista ikääntymistä.

Aktiivisen ikääntymisen oppimistavoitteet

Aktiivisen ikääntymisen edellyttämiin yhteiskunnallisiin rooleihin liittyy neljä tavoitetta. Jokaisella on oma oppimistapansa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi riippuen omista voimavaroista, oppimiskyvystä sekä käytössä olevista resursseista. Vaikka näiden tavoitteiden saavuttamiseen ei ole olemassa vain yhtä tiukasti määriteltyä tapaa, oppiminen voi silti tarjota onnistumisen kokemuksia.

Oppiminen ja aktiivisen ikääntymisen roolit

Kun puhutaan aktiivisesta ikääntymisestä, yksilön odotetaan pitävän huolta omasta oppimisestaan. Tähän kuuluu esimerkiksi yhteiskunnan sen hetkisen tilanteen tunteminen, omien tarpeiden ja kiinnostuksen kohteiden arvioiminen, itselle sopivien vaihtoehtojen etsiminen ja valinta sekä oppimiseen ja opetukseen osallistuminen sekä opitun soveltaminen omaan elämään. Valinta eri vaihtoehtojen välillä perustuu toisin sanoen siihen, mitä yksilö kulloinkin haluaa oppia, eikä niinkään siihen minkä ikäinen oppija on. Yhteiskunnalliset toimijat ovat mukana tukemassa oppimista, joka edistää aktiivista ikääntymistä.

Jotta oppimisella olisi merkitystä aktiivisen ikääntymisen kannalta, sen on käsiteltävä ikääntyneiden risteäviä rooleja. Oppimiseen valittu polku on henkilökohtainen, joten mikään valinta ei ole väärä. Oppimismenetelmiä voidaan yhdistää yksilöllisesti. Kunkin neljän oppimistavoitteen alla annetut esimerkit ovat tärkeitä aktiivisen ikääntymisen kannalta. Osa tavoitteista voidaan oppia tunnissa, kun taas osa voi vaatia muutamasta tunnista muutamaan kuukauteen kestävää opiskelua ja harjoittelua. Virallinen oppiminen ei ole ainoa vaihtoehto. Vaikka suurin osa oppimisesta on tarkoituksellista, omasta eletystä kokemuksesta voi syntyä oppimiskokemuksia kuin itsestään. 

1. Elämänhallinta: Ikääntymisen ymmärtäminen, oman elämäntilanteen hahmottaminen sekä siihen sopeutuminen. 

• Terveyden ja hyvinvoinnin hallinta: Ikääntymiseen liittyvien sairauksien ymmärtäminen, omahoito (mukaan lukien ruokavalio ja lääkitys), liikunta, kaatuilun välttäminen, tiedot aistimusten menetyksestä ja ongelman lieventämisestä, kyky tehdä tietoon perustuvia päätöksiä palliatiivisesta hoidosta ja kuolinavusta sekä aktiivisen sosiaalisen verkoston ylläpitäminen. 
• Säästeliäs varainhoito: Henkilökohtaiset varat: budjetti, lainat ja verot, eläkkeiden hallinta, sijoitukset, investointien purkaminen, ennakkoon maksetut hautajaiset ja hautaaminen, pankkipalvelujen turvallinen käyttö sekä huijausten ja petosten välttäminen.
• Fiksu kuluttaja: Kustannusten ja energian säästöön liittyvät ostot: auto ja kodin lämmöneristys, tietoinen päätös muuttaa pienempään asuntoon tai yhteisöasuntoon, ikään liittyvien tuotteiden verkko-ostot sekä kiertotalous (vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä).

2. Henkilökohtainen kehitys: Mielekäs elämä huolehtimalla henkilökohtaisesta kehityksestä: yksilö oppii ymmärtämään ympäröivää maailmaa taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen ulottuvuuden näkökulmasta sekä pyrkii kehittämään kiinnostuksen kohteitaan ja taitojaan.

• Omat mielenkiinnon kohteet: Osaamisen päivittäminen, digitaalisen osaamisen parantaminen, itselle tärkeiden asioiden huomiointi kuten muistelmien kirjoittaminen, sukututkimus tai maalaus sekä toisen kielen oppiminen.
• Virkistys ja kulttuuri: Teatteri, taidemuseot ja kirjastot, yhteiskunnallista aktiivisuutta lisäävät mahdollisuudet kuten kuorot, kirjakerhot ja oppimispiirit sekä matkustamalla oppiminen (oppimiseen suuntautunut matkailu).
• Tieto ja viestintä: Tietoon perustuvat, poliittiset ja tieteelliset edistysaskeleet, jotka liittyvät terveyteen ja ikääntymiseen, medialukutaito sekä tiedon tarkkuuden, luotettavuuden ja uskottavuuden arviointi asianmukaisen tiedon jakamiseksi.

3. Osallistuminen yhteiskuntaan: Tietojen ja valmiuksien maksimointi, joiden avulla yksilö voi osallistua suvun toimintaan, yhteisöön ja yhteiskuntaan (kuitenkin omien valmiuksien mukaisesti.)

• Työ: Tiedot ja taidot, joita voidaan käyttää nykyisessä ammatissa (kokoaikainen tai osa-aikainen työ ja konsultointi) tai toisella (uudella) uralla. 
• Vapaaehtoistyö: Yhteisössä tai verkossa tarpeen olevat taidot kuten editointi, suomen tai muun kielen opettaminen toisena kielenä.
• Isovanhemmuus: Lasten ja isovanhempien keskinäinen huolenpito ja hoiva.
• Hoito: Erityistarpeisen puolison hoitaminen ja täydentävien ammatillisten ja sosiaalihuollon palvelujen hakeminen (esim. jaksottainen hoito).

4. Tulevaisuuden perintö: Kokemusten, ideoiden sekä toimivien käytäntöjen välittäminen tuleville sukupolville.  

• Kansalaisvastuu: Tieto ajankohtaisista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta ja tulevaisuuden ratkaisuista äänestysvalintojen tueksi, tieto sosiaalisesti vastuullisista investoinneista sekä kollektiivisen historian ja muistojen jakamisesta.
• Maailmankansalainen: Kansallinen ja kansainvälinen hyvän tekeminen sekä yhteiseen hyvinvointiin liittyvä aktivismi.
• Seuraava sukupolvi: Perhehistoriasta kertominen ja valokuvien ja perhekalleuksien välittäminen nuoremmille sukupolville
• Kulttuurin ja perinteiden kantajat: Suvun perinteiden kuten kielen, ruuan ja musiikin jakaminen perheelle ja sukulaisille.

Oppimisen eriarvoisuus

Jos oppiminen ei paranna elämänlaatua riittävästi, tästä voi olla seurauksia yhteiskunnalle että ikääntyvälle yksilölle itselleen. Ihmisten inhimillinen pääoma pienenee heidän elinaikanaan vanhentuneen tiedon ja osaamisen vuoksi, ja näin ollen oppimistarpeiden laiminlyönti voi heikentää yksilön itsenäisyyttä, elinajanodotetta sekä tyytyväisyyttään elämään. Toisin sanoen kyky ikääntyä aktiivisesti heikkenee. 

Jos aktiivinen ikääntyminen on heikentynyt, tämä voi aiheuttaa ongelmia erityisesti, jos yksilöllä on alhainen toimeentulo, hän on vammainen tai kuuluu etniseltä taustalta vähemmistöön tai hänen elinolonsa ovat muuten puutteelliset. Oppimiseen liittyvä eriarvoisuus keskittyy toisin sanoen tiettyihin ryhmiin tai alueisiin, joita luonnehtivat heikentyneet palvelut. Esimerkiksi tiedon heikko saatavuus, terveydenhuollon ja palvelujen karsiminen sekä vähäiset mahdollisuudet  osallistua sosiaalisiin verkostoihin, yhteisöön ja kulttuurielämään vaikeuttavat oppimista. Näin ollen riskinä on voimattomuuden tunne, syrjäytyminen, valintojen ja mahdollisuuksien vähenemin sekä fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen epävarmuus.

Yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat korkeat, jos ikääntyvillä ei ole tarpeeksi tilaisuuksia oppia. Yhteiskunta menettää ikääntyvien ihmisten panoksen, mikäli se ei huomioi yhteiskunnassa vallitsevaa epätasa-arvoa ja kehitä menetelmiä tukea jokaista oppijaa ikään katsomatta. Toisin sanoen ikääntyvä väestö saattaa olla syrjäytynyt ja aliarvostettu yhteiskunnan osa, eikä ikääntyvillä välttämättä ole hyviä yhteyksiä muihin ikäluokkiin.

Aktiivinen ikääntyminen on opittu taito

Aktiivinen ikääntyminen on kaikille tärkeä elämäntaito, koska ikääntyminen on universaalia. Kuuluisan amerikkalaisen elokuvatähden Mae Westin sanoin: ”Elät vain kerran, mutta jos teet sen oikein, kerta riittää.” Jos oppiminen edistää aktiivista ikääntymistä, jokainen ihminen on silloin vapaa maalaamaan oman mestariteoksensa elämän kankaalle.