Blog
Blogi

Jyri Manninen: Onko jatkuva oppiminen elinikäisen oppimisen pahin uhka?

Muotitermit innostavat ihmisiä. Hurahtaminen jatkuvan oppimisen käsitteeseen voi kuitenkin muuttaa vapaan sivistystyön työelämän kehittämisen tukipalveluksi.

Muotitermit innostavat ihmisiä. Hurahtaminen jatkuvan oppimisen käsitteeseen voi kuitenkin muuttaa vapaan sivistystyön työelämän kehittämisen tukipalveluksi.

Unescon raportti teki 1970-luvulla hauskan huomion silloisesta muotikäsitteestä, ’avoimesta oppimisesta’: 

"...epämääräinen käsite, johon voidaan liittää, ja liitetään, monenlaisia merkityksiä...ja joka jää aina määrittelemättä. Mutta juhlakulkueen kärjessä kannettavan, kannattajia ja intoilijoita kokoavan banderollin iskusanana se toimii mainiosti."

 

Tällä hetkellä Suomessa on pinnalla muotikäsite ’jatkuva oppiminen’. Tuo Unescon teksti sopii siihen mainiosti, sillä banderollin perässä marssijoilla on aivan uudenlainen into aikuiskoulutuksen kehittämiseen. Hyvä niin. Työikäisten ammatillisessa osaamisessa on puutteita, aikuisista puolet ei osallistu vuoden aikana organisoituun aikuiskoulutukseen, ja osallistuminen kasautuu koulutustason ja ammattiaseman mukaan.

Jatkuvan oppimisen käsitteelle on kuitenkin olemassa ihan selkeä määritelmä ja se on työikäisten työhön liittyvän osaamisen kehittäminen. Tämä määritelmä intoilun lomassa monilta helposti unohtuu, ja siitä puolestaan seuraa joitakin ongelmia tai ainakin omituisia ilmiöitä.

SYMPAATTINEN AIKUISKOULUTUSINNOSTUS

Uusi aikuiskoulutusinnostus on hieman outoa mutta sympaattista. Pidempään eläneet muistavat, että on maailmaa yritetty ennenkin parantaa. Ihan samaa kehittämistyötä on tehty jo 1950-luvulta alkaen, milloin minkäkin käsitteen innoittamina. Käsitteitä voi itse simuloida yhdistelemällä eri tavoin etuliitteitä ’jatkuva, toistuva, elinikäinen, jaksottais-’ termeihin ’kasvatus, koulutus, oppiminen’. Käsitteillä on väliä: esimerkiksi Helsingissä 1990-luvun puolivälissä järjestettyyn ’jatkuvan kasvatuksen’ seminaariin tuli mukaan vahingossa yksi metsätieteilijä.  

Vuosi 1996 oli elinikäisen oppimisen teemavuosi Euroopassa. Noste-ohjelmassa (2003–2009) kannettiin huolta ilman tutkintoa olevan työvoiman osaamistason nostamisesta ja yliopistoille määriteltiin elinikäisen oppimisen teesit 2009.

Näiden jälkeen tuli välivaihe, jonka aikana koko ’elinikäisen oppimisen’ käsite ja asia yritettiin aktiivisesti unohtaa esimerkiksi lopettamalla aiheeseen panostavat tehtävät ministeriöstä ja opetushallituksesta, lakkauttamalla vuoden 2015 jälkeen Opetusministeriön elinikäisen oppimisen neuvosto, lopettamalla ammatillisen koulutuksen aikuislinjat ja niukentamalla aikuiskoulutustukea. Näin aikuiskoulutukseen osallistuminen saatiinkin ensimmäistä kertaa 35 vuoteen notkahtamaan vuonna 2017 peräti viisi prosenttia. Harrastustavoitteiseen aikuiskoulutukseen osallistuminen notkahti sitäkin enemmän (naisten osalta 26 prosentista jopa 19 prosenttiin, miehillä 11:sta 9:ään). Lisäksi yliopistot ajoivat vuodesta 2008 alkaen alas Euroopan parhaita täydennyskoulutuskeskuksiaan, joita oli kehitetty suurella vaivalla 1980-luvulta alkaen.

Nyt samaa pyörää ollaan kilpaa keksimässä uudestaan, kun ’jatkuva oppiminen’ on tullut mukaan yliopistojen rahoitusmalliin. Raha motivoi kummasti takaisin aikuisten opiskelumahdollisuuksien palauttamiseen.  

JATKUVA OPPIMINEN – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Ai miksikö jatkuva oppiminen on uhka elinikäiselle oppimiselle? Jatkuva oppiminen rajaa tarkastelun ja kehittämisen vain työikäisiin ja työhön liittyvään koulutukseen. Sen sijaan elinikäinen oppiminen kattaa kaikki ikäryhmät vauvasta mummoon ja vaariin, ja kaikenlaisen – ns. elämänlevyisen – oppimisen, mukaan lukien siis harrastustavoitteisen ja yleissivistävän opiskelun ja oppimisen sekä yhteisökasvatuksen. Jos nämä erot unohdetaan tai käsitteet sekoitetaan, kärsii koko maa – työelämä mukaan lukien.

Ongelmia syntyy kentän toimijoiden ja koulutuksen kehittäjien hurahtaessa sokkoina käyttämään uutta käsitettä tai heidän käyttäessään sitä elinikäisen oppimisen synonyymina ja aikuiskoulutuksen kehittämisen perustana. Yliopistojen ’jatkuvan oppimisen’ uudistuksissa on myös piirteitä, jotka viittaavat ’jatkuvan opiskelun’ suuntaan keskittyessään pääosin opiskeluoikeuksien laajentamiseen.

Vahva työelämäpainotus saattaa johtaa myös siihen, että vapaa sivistystyö kärsii tai kapeutuu työhön liittyvän osaamisen kehittämisen tukipalveluksi. Paitsioon jäävät myös muu yleissivistävä koulutus, yhteisökasvatus, järjestöjen koulutustoiminta, ikäihmisten yliopisto ja muut toiminnot, jotka eivät mahdu kapeaan jatkuvan oppimisen määritelmään (ja rahoitusmalliin). Snellmanilainen sivistyskäsitys on korvautumassa jatkuvalla opiskelulla.

Huvittavaa on myös seurata, miten koulutuskentällä ja jopa hallintotasolla seotaan käsitteissä. Esimerkiksi Kuntaliitto intoilee, miten ”jatkuva oppiminen on osaamista ja luovuutta läpi elämän”. Vapaan sivistystyön puolella on tarjolla esimerkiksi ’jatkuvan oppimisen kuvataideryhmä’.  

Painting-911804_1920_jm_blogi1-1024x576
 Kuvituskuva: Pixabay

 

Jyri-manninen_2_1

 

 

 

 Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. vapaan sivistystyön tuottamia hyötyjä, oppimisympäristöjä, aikuiskoulutukseen osallistumista ja koulutuksen vaikuttavuutta. Hän on myös toiminut pitkään erilaisissa opetus- ja koulutustehtävissä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä näiden avoimissa yliopistoissa ja täydennyskoulutusyksiköissä.

 

 

Kuva: Varpu Heiskanen, UEF

 

Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia, jonka ensimmäinen teksti tämä on. Blogissa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Blogia tullaan julkaisemaan keskimäärin kerran viikossa.

Teksti: Jyri Manninen

 

Tutustu muihin Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelman julkaisuihin EPALEssa.

Login (7)

Kommentti

I completely agree with the author and commentators. Life - wide learning and continuous learning shouldn’t be mixed. Because people can retire yet continue with their development through hobbies. That is at the core of well-being in life. 
Login (0)

Me preocupa especialmente la tendencia a escolarización permanente que subyace en algunas propuestas de Aprendizaje a lo largo de la Vida. No cabe duda de que es necesario realizar aprendizajes novedosos, actualizar conocimientos,  de acuerdo a las necesidades de cada momento. Ahora bien, ese aprendizaje debe poder realizarse al margen de sistemas educativos.
Si realmente hemos formado bien a nuestro alumnado, les habremos proporcionado las herramientas necesarias para aprender y desarrollarse adecuadamente, para adquirir los nuevos conocimientos que vayan llegando.  Volver y volver a someterse a procesos de escolarización debe ser excepcional. Lo contrario es un fracaso de nuestros procesos formativos.  Procurarlo  intencionadamente podría no ser honesto.
Login (0)

To be honest, my mindset is always towards lifelong learning. Ultimately lifelong learning and opportunities provided also contribute to knowledge and skills that are needed for the place of work.  Furthermore the learner is considered holistically. Hence I cannot discern the difference between continuous and lifelong learning, since in my opinion its the same concept since lifelong learning also promotes the notion of continuous learning and improvement.
Login (0)

When a person decides to stop working is not clear, many want to or have to work longer, even though they are officially in retirement. They need training too. And: the competences you need to cope with daily life (resilience, resource orientation, competence to learn) are the same as those you need in your field of work. And: the balance you need to regain strength in a stressful working environment (relaxation techniques, cultural experiences) are important for everyone and can be gained in Adult Education, lifelong learning-style. So there is no real difference, or at least there should not be. 
Login (0)

Thank you for your comment! I agree that "Lifelong learning" covers the same as "Continuous learning" (= work related learning or working age adults). BUT "Continuous learning" does NOT cover the same type of learning as "Lifelong learning" (which is much wider concept, including also non-vocational, general learning, 'bildung' & and all age groups). Therefore these concepts are not identical nor replaceable (as I tried to describe in the text).
If funding is targeted and training and education organized from "Continuous learning" perspective only, it will exclude people who are not in working age (or outside labour markets) and want to learn something that is not directly work related. 
Login (0)

I would go even further. If we focus solely on continuing learning, we don't just exclude people who are no longer working. We exclude (in my opinion) informal, unorganized learning, which is of great importance today. Learning has changed and will continue to change, here's an example:A volunteer who manages the social media presences of a club can take advantage of open learning opportunities, maybe she books a some-day social media course, maybe she deepens her knowledge with a certificate course. Or she may find help and inspiration in sharing with others on social networks. Informal, networked learning can thus provide access to formal continuing education - but it's not a must for learners. That's a big difference. And if learning "only" serves to make people feel comfortable, then any society is already greatly benefited.Thank you for your great post. It made me think of the UIL report "Embracing a culture of lifelong learning".
Login (0)

Users have already commented on this article

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy julkaistaksesi kommentteja.

Haluatko toisen kieliversion?

Tämä dokumentti on luettavissa myös muilla kielillä. Valitse alta.
Switch Language

Want to write a blog post ?

Don't hesitate to do so! Click the link below and start posting a new article!

Viimeisimmät keskustelut

EPALEn verkkokeskustelu: Aktiivinen ikääntyminen ja elämän siirtymät

Mikä elämän siirtymävaiheissa on haastavaa? Miten sukupolvien välinen oppiminen voi auttaa aktiivisessa ikääntymisessä ja elämän siirtymävaiheissa?

Lisää

EPALE verkkokeskustelu: Uutisia koskeva aikuisten medialukutaito – miksi se on tärkeää juuri nyt?

Kerro näkemyksesi uutisia koskevasta aikuisten medialukutaidosta!

Lisää