Suomessa käytetään kirjastoa enemmän kuin missään muualla maailmassa. Lähes 90 prosenttia suomalaisista luottaa kirjastoon. En tiedä, ymmärrämmekö itsekään kirjastoissa, kuinka valtavaa tämä on.

Kirjaston rooli suomalaisen sivistyksen rakentajana ja ylläpitäjänä on yli 150-vuotias. Matkan varrella hiljaisuuden tyyssijan ja portinvartijan rooli on muuttunut radikaalisti. Nykyään kirjaston tavoitteena on tarjota kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet sivistykseen ja kulttuuriin sekä edistää tiedon saavutettavuutta, monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

Nämä ovat isoja ja jaloja ajatuksia, joiden lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämän, tämänvuotisen sivistyksen teemavuoden yhtenä tavoitteena onkin ”sivistyksen uudelleensanoittaminen”. Sivistys on laaja käsite, jonka ytimessä ovat kasvatuksen tuoma oppi ja henkinen kehittyneisyys. Mutta mitä sivistys tarkoittaa ja kuinka se ilmenee suomalaisen kirjaston toiminnassa?

Kirjasto on vankasti elinikäisen oppimisen asialla, ja käsityksemme mukaan oppiminen, kasvu ja kehitys edellyttävät vastaanottavuutta, kuuntelua – ja hyvää lukutaitoa.

Tiedon ja kirjallisuuden tarjoamisen lisäksi kirjaston tehtävänä tosiaan on lukemisen edistäminen, eikä pelkästään lapsille ja nuorille vaan myös aikuisille.

Lukutaito on äärettömän tärkeä kansalaistaito. Se mahdollistaa osallisuuden ja on sivistyksen ehdoton edellytys. Ilman lukutaitoa emme kykene kartuttamaan sanavarastoa, ja lukutaito on keskustelun ja maailman jäsentämisen perusta. Yksi kirjaston suurista tehtävistä on yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen.

On hyvin tärkeää, että myös aikuiset kehittyvät lukijoina ja oppivat arvioimaan tiedon luotettavuutta ja ymmärtämään syy-yhteyksiä. Kun törmään mustavalkoiseen ajatteluun, huomaan usein ajattelevani, että mielipiteen esittäjän olisi kannattanut lukea enemmän kaunokirjallisuutta.

Yhteys tarinoihin ja tietoon, eri vuosisadoilla kirjoitettuihin teksteihin, tutkimuksiin ja kuvauksiin menneestä elämästä tai erilaisista elämäntavoista ja ajatuksista voi asettaa meidät hyvin laajoihin mittasuhteisiin. Ja asettumalla toisen henkilön näkökulmaan oppii näkemään toisen näkökulman.

Kirjasto tarjoaa näkökulmia 360 asteen verran. Olemme oikeastaan ongelmanratkaisukeskus. Emme välttämättä tiedä vastauksia, mutta osaamme ohjata kysyjän polun päähän, mistä hän pääsee itse eteenpäin. Onko se sivistystä?

Ihannetapauksessa kirjastossa on aikaa ja tilaa kohdata ihminen kuin ihminen ja pysähtyä hänen ongelmansa äärelle, oli kyse sitten laskunmaksusta, puhelimen käytöstä, elokuvasuosituksesta tai tiettyyn aihealueeseen liittyvien elämäkertojen etsimisestä. 

Pienet ja suuret kysymykset mahtuvat saman katon alle. Isompina kysymyksinä kirjastoissa pohditaan, kuinka kirjastotilassa voidaan edistää rauhaa, miten kirjastot tavoittaisivat myös kirjastoa käyttämättömät ihmiset ja miten aikuisia inspiroidaan lukemaan, paremman tulevaisuuden toivossa.

Keskustelutaito on sivistystä, ja kunnioittavan keskustelun käyminen on kirjastolle tärkeä arvo. Tulevaisuudessa kirjastoilla voisi olla entistä merkittävämpi rooli yhteiskuntarauhaa tukevana toimijana. Juuri nyt olisi oivallinen tilaisuus tiivistää yhteistyötä rauhanjärjestöjen kanssa, erityisesti kun valtio on, surullista kyllä, lakkauttamassa kaiken tuen rauhanjärjestöille.

Ehkä kirjastotila voisi tarjota turvaa aina vain monimutkaistuvan maailman keskellä?

Kirjaston on toki kehityttävä, ja sitä suomalainen kirjastolaitos toteuttaa intohimolla. Samanaikaisesti kirjastolla on edelleen tärkeä perustehtävä modernissa maailmassa, jossa lukeminen on aina vain harvinaisempaa. Jo kirjojen säilyttäminen on tärkeää.

Paitsi että kirjasto on luotettu, on se suorastaan suojaava tila. Ainakin, jos uskoo Helsingin yliopiston historian professori Juha Siltalan viehättävään ajatukseen kirjojen symboliarvosta. Eräässä kirjastoalan seminaarissa Siltala totesi, että symbolien ympäröimä ihminen on kuin suojaavan kalvon sisällä.

Jonkin tutkimuksen mukaan korona-aikaan kirjasto- ja kirjahyllykuvia olisi ladattu netistä yhtä paljon kuin söpöjä kissakuvia. Kirjoilla on, kaikkien muiden ansioidensa lisäksi, suuri symboliarvo. Kirjahyllyittäin turvan symboleja luo rauhallisen, suojaavan kentän. Kirjasto on kaoottisen maailman keskelle sijoitettu turvasatama.

Saattaa olla, että ihan jo ajan viettäminen kirjastossa sivistää.

Noora Mustajoki, Kittilän kirjastotoimenjohtaja ja Suomen kirjastoseuran hallituksen jäsen