Kulttuuri luo pohjan sivistykselle. Ilman sivistystä emme voi keskustella arvoista. Ja arvoista keskusteleminen on puolestaan jokaisen terveen ja hyvinvoivan yhteiskunnan perusta.

Uudessa tehtävässäni Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtajana olen nyt runsaan vuoden kiertänyt eri puolilla Suomea ja tavannut satoja ihmisiä eri taustaryhmistä. Olen puhunut paljon kulttuurista, sivistyksestä ja arvoista, sillä nämä kolme käsitettä ovat keskinäisessä riippuvaisuussuhteessa ja täysin välttämättömiä toimivalle yhteiskunnalle.

Kulttuuri luo pohjan, jonka varaan sivistys rakentuu. Tarvitsemme yhteisiä kokemuksia ja kertomuksia voidaksemme jäsentää todellisuutta ymmärrettävinä kokonaisuuksina ja voidaksemme kommunikoida erilaisilla sosiaalisilla, poliittisilla, kulttuurisilla ja taloudellisilla areenoilla. Yhteiset kokemukset toimivat ymmärrystä rakentavina siltoina. Katsoitko jalkapallon EM-otteluita? Oletko menossa johonkin monista kesätapahtumista? Tai ehkä voimme puhua saunomisesta, lenkkeilystä ja dekkarien lukemisesta? Yhdistävistä tavoista ja tottumuksista.

Halu kuunnella ja ymmärtää toisiamme vie jo pitkälle. Uteliaisuus ja tahto ottaa selvää puolestaan avaavat väylän arvopohjaisille keskusteluille. Arvokeskustelun tarve korostuu erityisesti nyt, voimakkaan polarisaation aikana.

1800-luvun Suomessa rakennettiin tietoisen yhtenäinen kertomus maasta huolimatta siitä, että kielet, paikalliskulttuurit, tavat ja tottumukset erosivat toisistaan. Suomen idea alkoi elää runoissa, kertomuksissa ja lauluissa. Se taipui esityksiksi teatterinäyttämöille ja konserttilavoille. Maallinen ja hengellinen valta asettuivat raatihuoneisiin, kaupungintaloihin ja kirkkoihin. Ensimmäiset julkiset monumentit juhlistivat kansakunnan merkkimiehiä. Vuosisata oli myös kansalaisyhteiskuntamme alku. Yhdistystoiminnan ympärille järjestäytymällä opittiin tekemään yhdessä ja näkemään yhteiset päämäärät.

Tänä päivänä ympäristömme on moniääninen ja identiteetit rakentuvat monista erilaisista lähtökohdista kiinnittyäkseen laajempaan kehikkoon. Kulttuuri on tapoja, tottumuksia, kommunikaatiota. Kulttuuri tulee käsittää laajasti kaikkena yhteisöllisenä yhdessä tekemisenä ja kommunikaationa sekä ajatteluna ja uteliaisuutena. Se on niin tulevaisuuteen katsomista kuin oman historian ymmärtämistä. Kulttuuri on myös ylirajaista ja yhdistävää.

Kulttuuri ja kulttuuriperintö ovat olennainen osa identiteettiämme. Me emme välttämättä mieti sitä tavallisina kesäpäivinä, kun kaikki on hyvin, eikä mikään ole uhattuna. Mutta tätäkin tekstiä kirjoitettaessa kulttuuriperintöä käytetään hybridivaikuttamisen ja sodankäynnin välineenä. Kulttuuriperinnön kimppuun käydään silloin, kun kansallinen identiteetti halutaan murentaa. Ukraina on tästä elävä esimerkki.

Unescon laatimat tilastot olivat jo sodan ensimmäisenä keväänä karua katsottavaa. Muistiorganisaatiot eli museot, arkistot ja kirjastot joutuivat välittömän uhan alaisiksi. Kokoelmia poltettiin ja varastettiin. Tähän mennessä tuhottuja kohteita on Unescon toukokuussa päivitetyn tilaston mukaan 375. Näistä kirkkoja on 137, arkkitehtonisesti arvokkaita muita kohteita 172, museoita 31, monumentteja 20, kirjastoja 14 ja arkistoja yksi. Menetykset ovat mittaamattomia.

Meidän tulisi erityisesti tässä ajassa ymmärtää kulttuurin ja sivistyksen ylisektoriaalinen ja yhteenliimaava voima. Kulttuuri luo pohjan yhdessä tekemiselle ja auttaa näkemään yhteiset tavoitteet. Tutkimus, elinkeinoelämä, julkishallinto ja kolmas sektori voivat toimia samojen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kulttuurilla on myös suuri merkitys henkisen resilienssin ja kansakunnan hyvinvoinnin rakentajana. Taide ja kulttuuri auttavat kriittisinä hetkinä, jolloin käsityksemme maailman oikeudenmukaisuudesta ja demokratian kestävyydestä saattavat olla koetuksella. Ei ole sattumaa, että taiteen kautta voidaan käsitellä hyvinkin vaikeita ja kipeitä asioita.

1800-luvulla toistettiin ajatusta siitä, että Suomi ”nostetaan” sivistysvaltioiden joukkoon kulttuurin avulla. Tämän päivän näkökulmasta haluaisin sanoittaa ajatuksen uudestaan ja todeta, että Suomi pidetään sivistysvaltioiden joukossa kulttuurin avulla. Mitä vahvempi kulttuuri, sitä vahvempi maa.

Kirjoittaja:  Susanna Pettersson, dosentti, Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja