Teksti: Dorthe Kirkgaard Nielsen

Tanskalaisilla kansanopistoilla on 178-vuotinen historia, joten niiden luulisi olevan jo vanhentuneita, mutta N.F.S. Grundtvigin ajatukset demokraattisesta koulutuksesta ja valistuneesta elämästä pitävät tanskalaisia nuoria edelleenkin tiukasti otteessaan. Joka vuosi opiskelijoita virtaa maan kansanopistoihin kiinnostuksen kohteitaan seuraten opiskelemaan muun muassa urheilua, luonnontieteitä, politiikkaa, ruoan valmistusta, musiikkia, historiaa ja montaa muuta aihetta – epämuodollisen ja yhteisöllisen oppimisen puitteissa.

Oppiaineiden lisäksi opiskelijat hyötyvät myös demokraattisesta koulutuksesta ja elämäntaitojen opetuksesta. Nämä kolme tekijää ovat Tanskan kansanopistojen päätarkoitus, kuten kansanopistoista annetun Tanskan lain ensimmäisessä pykälässä säädetään.

Tanskan kansanopistojen yhdistyksen puheenjohtaja Lisbeth Trinskjæriä ei epäilytä: tanskalaisilla kansanopistoilla on ratkaiseva rooli nuorten aikuisten kouluttautumisessa Tanskassa. Ne kehittävät myönteistä suhtautumista oppimiseen kiinnostuksen ja uteliaisuuden kautta sekä oppilaiden että kasvattajien keskuudessa. Toisaalta ne tukevat myös nuorten henkilökohtaista, sosiaalista ja ammatillista kehitystä, kohentavat heidän kansalaistaitojaan ja kannustavat heitä tulemaan aktiivisiksi kansalaisiksi tanskalaisessa yhteiskunnassa.

"Grundtvigin ajatukset kansalaisten voimaannuttamisesta koulutuksella ja elämäntaitojen opetuksella – jotta he voisivat auttaa edistämään ja suojelemaan demokratiaa – ovat edelleen kansanopistomallin kulmakivi. Näillä kouluilla on keskeinen rooli koko ihmisen kehittämisessä, tietoisuuden lisäämisessä ja nuorten auttamisessa, jotta he voisivat tunnistaa omat toimintamahdollisuutensa", Lisbeth Trinskjær sanoo.

Oppimistila ilman oppimäärää tai tenttejä

Gruntvig saneli kansanopistoille tärkeän tehtävän vapauden edistämiseksi: "Elävän koulun on kehityttävä sen omin ehdoin ja lapsen on synnyttävä ennen kuin voi tietää, mikä hattu hänelle sopii." Lisbeth Trinskjæristä kansanopistojen suurin vahvuus on juuri tämä vapaus muovata koulunkäyntiä muuttuvassa yhteiskunnassa, vaikka sen juuret säilyvät vakaina. Vieläpä täysin ilman opetussuunnitelmia, tenttejä tai muita arviointeja. "Kansanopistojen ainutlaatuinen piirre ovat niiden pedagogiset oppimistilat, joissa kasvattajien intohimo kohtaa opiskelijoiden mielenkiinnon kohteet. Siellä oppilaat voivat kokea tutkivaa immersiota ja löytää tilaa tunteilleen, intohimoilleen ja omalle ajattelulleen. Se tarkoittaa, että opiskelijat eivät joudu taktikoimaan saadakseen hyviä arvosanoja. Sen sijaan he voivat tavoitella intohimon kohteitaan – ilman arviointia." 

Opiskelijat löytävät roolinsa demokratiassa

Trinskjærin näkemyksen mukaan kansanopistot tarjoavat nuorille aikuisille sekä yhteisöllisyyttä että tilaa unohtaa itsensä aikakautena, joka korostaa yksilöllisyyttä. Tila herättää heidän halunsa toimia ja auttaa heitä löytämään oman roolinsa demokratiassa. "Mikään ei ole vaarallisempaa yhteiskunnalle kuin luottamuksen menettäminen demokratiaan ja poliitikkoihin. Me kansanopistossa yritämme osoittaa, että poliitikot ovat mainettaan parempia. Luomme tilan vuoropuhelulle ja tuomme keskusteluja kouluihimme – syvällisiä ja kiivaita sellaisia." Esimerkiksi ilmastokriisin osalta Lisbeth Trinskjær pitää kansanopistoja kokeilualustoina, jotka tutustuttavat nuoria parempiin vaikuttamismahdollisuuksiin.

"Nuoret lähestyvät ilmastokriisiä valtavan vakavasti ja käyttävät myös valtaa. He ostavat käytettyjä vaatteita, vähentävät päästöjä, omaksuvat kasvis- ja vegaaniruokavaliota ja harkitsevat lapsettomuutta. Se auttaa kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen saakka." "Ilmastokriisi edellyttää kansainvälisiä toimia ja vihreitä investointeja, mutta maatalouden, mehiläisten hoidon, yrttipuutarhojen ja luonnon monimuotoisuuden korostamisen avulla kansanopistojen opiskelijat oppivat oman toimintansa kautta, että heidän on mahdollista vaikuttaa. Pyrimme tekemään heidät tietoisiksi siitä, että he pystyvät toimimaan ja haastamaan jopa poliittisen järjestelmän."

Kansanopistot luovat yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta

Mads Rykind-Eriksen, Tanskan vanhimman kansanopiston Rødding Højskolen rehtori, on täysin samaa mieltä. Tanskalaisilla kansanopistoilla on ratkaiseva rooli nuorten aikuisten koulutuksessa ja kasvatuksessa Tanskassa. Oppiminen kansanopistoissa nimittäin perustuu omaan motivaatioon eikä velvollisuuteen. Näiden koulujen tehtävänä on myös haastaa oppilaita, herättää heidän uteliaisuutensa ja avata heidän silmänsä elämän uusille osa-alueille. Mads Rykind-Eriksenin mukaan Rødding Højskole haluaa antaa opiskelijoilleen ja osallistujilleen neljä asiaa: 1. demokraattista koulutusta. 2. tietoisuuden Tanskaa ja sen kansalaisia ympäröivästä kulttuurista ja historiasta. 3. uutta tietoa, joka tekee heistä aiempaa viisaampia. 4. elämäntaitoja ja kansanvalistusta. "Yritämme auttaa nuoria ymmärtämään, että demokratia ei ole osa kurssia tai itsestäänselvyys, vaan jotain, jonka puolesta meidän on taisteltava. Pyrimme tekemään heidät tietoisiksi heidän omasta osallisuudestaan, olipa kyse sitoutumisesta urheilujärjestöjen, poliittisten puolueiden, maanomistajayhdistysten tai hallitusten toimintaan, ja niin edespäin. Jostakin, joka menee pelkkää itseä pidemmälle", Mats Rykind-Eriksen kertoo. Juuri näiden neljän peruselementin vuoksi hän uskoo, että kansanopistot voivat auttaa tekemään nuoret tietoisiksi siitä, että he ovat osa laajempaa kulttuuriin, kieleen, historiaan, arvoihin ja normeihin perustuvaa yhteisöä.

"Kansanopistot auttavat luomaan yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa ja turvaamaan vahvan luottamuksen yhteiskuntaamme kohtaan", hän sanoo.

Opiskelijoiden näkymät laajenevat

Rødding Højskole on alusta alkaen ollut yleiskoulu, ja nykyään opiskelijat voivat suorittaa kevät- ja syyslukukauden kursseja seitsemällä pääaihealueella: maatalous ja omavaraisuus, tekstiilit ja käsityöt, kirjallisuus ja horisontit, musiikki ja esiintyminen, Yhdysvallat ja poliittiset näkökulmat, muotoilu ja innovointi sekä Lähi-itä ja journalismi. "Emme kuitenkaan opeta vain oppiaineita. Opetamme niiden käyttöä. Jos oppilaat esimerkiksi oppivat Euroopan historiasta ja Ranskan vallankumouksesta, he eivät opi vain faktoja, vaan saavat näkökulmaa historiasta tähän päivään asti. Näin he ymmärtävät, ettei demokratia ole syntynyt tyhjästä." Oppiaineiden lisäksi Rødding Højskole työstää myös elämännäkymiä, demokraattista koulutusta ja kansalaisuutta päivittäisissä kokouksissaan. Joka keskiviikko klo 9.00–10.00 Røddingin keskustelussa käsitellään ajankohtaisia aiheita. Viimeaikaisia aiheita ovat olleet Ukrainan sota, äänestämisen ikäraja ja suostumus. Poliitikkoja kutsutaan koululle aina kunnallis-, parlamentti- ja EU-vaalien aikaan, perustuslain päivää juhlitaan joka vuosi 5. kesäkuuta ja koulussa pidetään kerran vuodessa poliittinen Ihminen ja valta -viikonloppu yhteistyössä journalistisen lehden Reasonin ja toimittajan Clement Kjærsgaard kanssa. "Pyrimme aina asettamaan asiat laajempaan kontekstiin ja saamaan opiskelijat käsittämään, että esimerkiksi Ukrainan konfliktin ymmärtämiseksi he tarvitsevat TikTokia laajempia näkökulmia. Jos tarkastelee asiaa kapeasti, ei ole mahdollista ymmärtää tai nähdä laajempaa kontekstia." "Samalla kannustamme heitä ottamaan kantaa eettisiin ja poliittisiin asioihin, jotta he ymmärtäisivät, että äänestämämme puolue vaikuttaa yhteiskunnan tulevaisuuteen."

Syvenevää ymmärrystä ja taitoja oppimisyhteisössä

Päiväkansanopisto on samantyyppinen koulu. Se ei kuitenkaan ole sisäoppilaitos, vaan sitä käydään päivisin. Kööpenhaminan VERA Skole for kunst & design -taidekoulu on kansanopisto, jossa nuoret ja luovat ihmiset voivat seurata kiinnostuksen kohteitaan arkkitehtuurista, muotoiluun, valokuvaukseen, vaatetussuunnitteluun ja kuvataiteeseen asti.

"Autamme nuoria ja luovia ihmisiä matkan varrella ja tarjoamme heille heidän etujensa mukaisen yhteisön. Näin he voivat vahvistaa osaamistaan mahdollisimman laajasti ja saavuttaa syvempää ymmärrystä ja taitoja yhteisöllisen, oppivan ja tietoperusteisen oppimisen tuella. Hyödynnämme myös entisiä opiskelijoitamme, jotka toimivat uraohjaajina", sanoo taide- ja muotoilukoulu VERAn rehtori Richard Lehner.

"Nuoret kohtaavat monia valintoja ja sen sietämättömän keveyden, joka ympäröi kaikkia valintoja ja vaihtoehtoja, joista he ovat epävarmoja. Siinä päiväkansanopistot voivat auttaa nuoria selkeyttämällä sekä vahvistamalla heidän asemaansa ja tarjoamalla heille aikaa ja tilaa pohdiskeluun", hän sanoo. Opiskelijoita ohjataan ja tuetaan myös luoviin korkeakouluohjelmiin pääsyssä Tanskassa ja ulkomailla.

Nuorten aikuisten voimaannuttaminen

Koulu korostaa vahvasti nuorten aikuisten voimaannuttamista. Sitä tapahtuu esimerkiksi koulun ulkopuolisessa näyttelytilassa, joka on koulusta 500 metrin päässä sijaitseva galleria.

"Tarjoamme nuorille aikaa ja puitteet ilmaista sekä harjoittaa omia mielenkiinnon kohteitaan. He kaikki työskentelevät yksin taiteensa parissa, mutta teokset yhdistetään viiden opiskelijan ryhmiin. He kuratoivat näyttelyn, ripustavat teokset esille ja pitävät avajaiset. Näin he kokevat, kuinka heidän taiteensa saa oikeutuksen. He voivat siis olla ylpeitä ja saavuttaa valtavan voimaannuttavaa itsetietoisuutta", Richard Lehner kertoo.   Taidepainotuksestaan huolimatta koulu ei missään nimessä ole taiteiden ja luovan alan eliitti-instituutti.

"Keskitymme auttamaan koko ihmistä kehittymään, joten kursseillamme ei oikeastaan ole kyse taiteellisen alan hallinnasta, vaan tasapainoisuudesta sekä selkeyden ja rauhan saavuttamisesta elämässä. Toisin kuin muissa oppilaitoksissa, meillä on suuri menetelmävapaus ja kaikilla kasvattajillamme on ollut taiteellinen ura opettamisen ohella. He ymmärtävät erittäin hyvin, millaista on työskennellä Tanskan valokuva- tai taidemaailmassa vuonna 2022, joten kouluna meillä on vahva jalansija tässä ja nyt."

Samalla kansanopisto näkee myös demokraattisen koulutuksen osana toiminta-ajatustaan. Sitä tavoitellaan sekä luokkahuoneissa että keskustelujen ja päivänavausten avulla.

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus kansanopistoissa

Taide- ja muotoilukoulu VERAn opiskelijoiden on oltava Kööpenhaminan asukkaita, mutta kansanopisto-opiskelijoita saapuu yleensä kaikkialta maasta, jolloin koulut auttavat edistämään yhteenkuuluvuutta koko yhteiskunnassa. "Nuorilla on erilaisia poliittisia näkemyksiä, sukupuolia ja taustoja. Yhdessä eläminen merkitsee sen kokemista, että oman kaikukammiomme lisäksi on olemassa paljon muutakin. Yhdessäolo lisää tietoisuutta ja valmistaa opiskelijoita ymmärtämään kuinka erilaisia ihmiset ovat, myös Tanskassa. Se kohentaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta", sanoo Mads Rykind-Eriksen. Hän kuitenkin tunnustaa, että koulut voisivat edetä tässä työssä vieläkin pidemmälle – esimerkiksi houkuttelemalla lisää ammatti- ja maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita. "Maahanmuuttajat eivät tunne kansanvalistusajattelua, ja saksalaisten sekä monien muiden tavoin he uskovat, että on rahan tuhlausta käydä koulua, josta ei saa yleisesti tunnustettua tutkintotodistusta. Ei todellakaan ole tuhlausta, kun opiskelija sisäistää neljä peruselementtiä: demokratian, oppimisen, kulttuuriin ja historiaan sidotun tietoisuuden ympäröivästä yhteiskunnasta sekä elämäntaitoja ja kansanvalistusta", hän toteaa. Lisbeth Trinskjær huomauttaa, että henkilökohtainen rahatilanne estää usein pääsyn kansanopistoihin.

"Joillakin yhteiskunnallisilla ryhmillä ei yksinkertaisesti ole varaa rahoittaa opiskelua kansanopistossa. Tällä hetkellä Tanskan kansanopistoissa on 42 kuntien rahoittamaa kokoaikaista opiskelijaa, joten työtä on tehtävä rakenteellisella tasolla: apurahajärjestelmillä tai entistä useammilla tukimuodoilla", hän sanoo. "Voimme oppia uskomattoman paljon yhteydessä ihmisiin, joiden elämänkokemukset poikkeavat omistamme, sillä se herättää empatiaa ja vastuuntunnetta toisista. Kuten K.E. Løgstrup sanoi: jos emme ymmärrä muita ihmisiä, emme välitä heistä. Koulumme ovat suosittuja, mutta meidän on tehtävä vielä enemmän työtä yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden alalla", hän kertoo.

Kaikkialla maailmassa ollaan kiinnostuneita Grundtvigin ajatuksista

Kansanopistot eivät ole suosittuja ainoastaan Tanskassa. Grundtvigin ideat levisivät aikanaan nopeasti Norjaan, ja nykyään eri puolilla maata sijaitsee kansanopistoja. Lisbeth Tingskjærin mukaan ympäri maailmaa on kansanopistotyylisiä kansalaisyhteiskunnallisia oppilaitoksia, jotka perustuvat juuri tanskalaiseen malliin. "Yhdysvalloissa ja useissa paikoissa Euroopassa on kouluja, joiden perustajat opiskelivat nuorina kansanopistoissa Tanskassa. Koulut keskittyvät yleissivistävään koulutukseen ja kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Ukrainassa tehtiin juuri tämän suuntainen aloite, joka jouduttiin keskeyttämään sodan vuoksi. Myös Aasiassa, etenkin Japanissa ja Koreassa, ollaan erittäin kiinnostuneita kansanopistomallista,” Lisbeth Tingskjær selostaa. Grundtvigin ajatukset elämäntaidoista, kansanvalistuksesta ja demokraattisesta koulutuksesta ovat siis elossa ja voivat hyvin.

 

RØDDING HØJSKOLE

Rødding Højskole tarjoaa kursseja kahtena lukukautena vuodessa. Tavallisesti niille osallistuu kerrallaan noin 100 opiskelijaa ja 4–,6 kuukauden opiskelu kussakin maksaa 50 000–60 000 Tanskan kruunua.

Koulu tarjoaa myös noin 25 lyhyttä kurssia, jotka on suunnattu ensisijaisesti ikääntyneille ja perheille.

Koulussa järjestetään vuosittain noin 175 yleisötilaisuutta, kuten keskusteluja ja luentoja. Kaikki ne ovat avoimia paikalliselle väestölle.

Koulu työllistää 26 henkilöä.

 

VERA

VERA Skole for kunst & design -koulu järjestää kaksi lukukautta vuodessa. Kursseja pidetään kussakin sen viidessä oppiaineessa ja opiskelijoita on yleensä 70–80 lukukaudessa. He kaikki maksavat 13 800 Tanskan kruunua 18 viikon opetuksesta.

Koulu on kunnan rahoittama, joten opiskelijoiden on asuttava Kööpenhaminan kunnassa.

Koulu työllistää 13 henkilöä.

 

FAKTATIETOA KANSANOPISTOISTA

Ajatus tanskalaisesta kansanopistosta syntyi 1830-luvun alussa. Sen keksi teologi, kirjailija, filosofi, historioitsija ja poliitikko N.F.S. Grundtvig.

Hänen ajatuksensa koskivat elämäntaitoja ja kansan koulutusta – ne perustuivat siihen, että tavalliset ihmiset saisivat käsityksen yhteiskunnallisista asioista ja voisivat osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Ensimmäinen tanskalainen kansanopisto oli Rødding Højskole Schleswigissä. Se avattiin vuonna 1844 ja se johti taistelua tanskan kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi maan rajalla, jotta siellä asuvat voisivat osallistua nupullaan olevaan demokratiaan.

 

KANSANOPISTOT

• Tanskassa on 75 kansanopistoa, jotka on jaettu seitsemään eri tyyppiin.
• Useimmat ovat yleiskouluja ja grundtvigilaisia kouluja. Lisäksi on erikoistuneita kansanopistoja, urheilukansankouluja, elintapakansanopistoja, kristillisiä/hengellisiä kansanopistoja, nuorisokansanopistoja ja ikäihmisten kansanopistoja.
• Kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, joissa opiskelijat asuvat ja saavat opetusta eri oppiaineissa ja tieteenaloilla suhteellisen pitkillä kursseilla, jotka kestävät 12–40 viikkoa tai lyhyemmillä kursseilla, jotka kestävät 1–2 viikkoa.
• Tanskan kansanopistoissa opiskelee vuosittain noin 40 000 opiskelijaa/osallistujaa, joista noin 11 000 opiskelee pidempiä kursseja.
• Pitkien kurssien kustannukset vaihtelevat noin 1 200 Tanskan kruunusta 2 500 kruunuun viikossa.
• Opiskelijan on oltava vähintään 16-vuotias opiskellakseen nuorisokansanopistossa tai 17,5-vuotias muissa kansanopistoissa opiskeluun.

 

PÄIVÄKANSANOPISTOT

• Tanskassa on 17 päiväkansanopistoa.
• Päiväkansanopistot ovat kansanopetuksen oppilaitoksia, joiden tarkoitus, opetussuunnitelma ja ympäristö ovat kansanopiston mallisia, mutta jotka myös vahvistavat osallistujien mahdollisuuksia koulutuksen pariin pääsyssä ja työllistymisessä.
• Päiväkansanopistot ovat periaatteessa avoimia kaikille aikuisille. Suurin osa niistä on suunnattu nuorille aikuisille, mutta osallistujia on kaikenikäisiä.
• Joillakin päiväkansanopistoilla on huomattavan akateeminen profiili, kun taas toiset ovat erikoistuneet työskentelemään ihmisten kanssa, joilla on esimerkiksi terveydellisiä erityistarpeita.
• Opetusta ja toimintaa päiväkansanopistoissa on yleensä 20–30 tuntia viikossa.
• Tanskalaisissa päiväkansanopistoissa opiskelee vuosittain noin 4 000 osallistujaa.

 

Artikkeli on osa pohjoismaista juttusarjaa, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ensimmäisen osan teemana on nuoret aikuiset. Vuosi 2022 on Euroopan nuorison teemavuosi, jolla tunnustetaan Euroopan nuorison merkitys paremman – vihreämmän, osallistavamman ja digitaalisemman – tulevaisuuden luomisessa. Voit tutustua sarjan muihin teksteihin täältä.