Pienryhmä on työelämän tärkein yksikkö. Ihminen tarvitsee monenlaisia taitoja työskennellessään vaihtuvien työtoverien kanssa yhteisen päämäärän hyväksi. Kommunikaation täytyy sujua. Jokaisen pitää pystyä johtamaan itseään ja joidenkin myös muita. Millaisia taitoja tässä tarvitaan ja miten niitä voisi kehittää?

Osallistuin maaliskuussa italialaisen IFOMin järjestämälle ”Soft skills for teachers, trainers and education staff” -kurssille Puerto de la Cruzissa Teneriffalla. Kurssi keskittyi pehmeisiin taitoihin, joihin kuuluu nonverbaalista viestintää, vakuuttavaa ilmaisua, esiintymistä, johtamista ja ajanhallintaa - siis kaikkea sitä, mikä tekee tiimityöstä sujuvaa.

Pehmeät taidot pohjautuvat hyvin vahvasti kieleen, kielenkäyttöön, sanavalintoihin ja uudelleensanoittamiseen, olipa sitten kyse selkeästä ilmaisusta, neuvottelevasta johtamisesta tai tehtävälistojen laatimisesta. Toki vuorovaikutuksessa tärkeiksi nousevat myös elekieli, asennot ja äänensävyt, mutta keskiössä kuitenkin pysyy se, mitä sanotaan tai miten asioita sanoitetaan. Miten sitten on mahdollista oppia tällaisia asioita, kun käytetään jotakin muuta kuin äidinkieltä?

Koen, että kurssin tärkein anti liittyikin juuri kielellisen sujuvuuden parantumiseen. Oli onnekasta, että jokainen osallistuja puhui hyvää englantia. Pidin hyvin tärkeänä mahdollisuutta kommunikoida suhteellisen tasavertaisesti kaikkien kanssa. Lisäksi vieraalla kielellä opiskelu antoi koko aiheeseen uusia näkökulmia: Yksilöiden väliset erot pehmeissä taidoissa voivat liittyä kielitaitoon ja henkilökohtaiseen kielen tajuun. Sävyjen ymmärtämisen taitoa voi ja kannattaa kehittää. Kielitaidon puute saattaa näyttäytyä siinä, miten ihminen ilmentää pehmeitä taitojaan.

Kurssipäivien aikana hyödynnettiin nonformaalista koulutuksesta tuttuja menetelmiä, erityisesti ryhmätöitä, joissa vuorovaikutustaitoja pääsi heti harjoittelemaan eri maista saapuneiden osallistujien kanssa. Paras itselleni uusi menetelmä oli ”morning wrap-up”: pienissä ryhmissä keräsimme fläppipaperille eilispäivänä käsiteltyjen asioiden pääkohdat ja esittelimme ”muistelmat” muille. Tämä tuntui tukevan oppimista oikein hyvin.

Kätevä malli oli myös pikapuheen (”instant speech”) kaava. Siihen kuuluu kolme osaa: väite, kolme sitä tukevaa perustelua ja väite vielä uudelleen. Napakkaa mallia voi hyödyntää vaikka kokouspuheenvuorossa, jonka ehtii keriä kokoon juuri mikrofonin lähestyessä.

Kurssilla lähestyttiin pehmeitä taitoja melko alkeistasolla. Arvelen, että hyödyttäisivät eniten henkilöä, joka tarvitsee pehmeiden taitojen perusteita: esimerkiksi juuri työelämään astunutta tai vaikka aloittelevaa yhdistystoimijaa. Tässä mielessä kurssilta saamastani materiaalista on paljonkin hyötyä, kun itse suunnittelen aihetta käsittelevää koulutusta.

Opettajamme Giulia vaikutti asiantuntevalta ja olisi enemmänkin voinut sopeuttaa sisältöä osallistujien taitotasoon. Ryhmä nimittäin tuntui varsin osaavalta jo entuudestaan. Olisi myös kannattanut eriyttää ryhmiä, koska käynnissä oli yhtä aikaa kaksi eri kurssia (toisen oli tarkoitus keskittyä esiintymistaitoihin).

Parasta koko kurssilla oli mahtava osallistujajoukkomme Kreikasta, Kroatiasta ja Puolasta. Lisäksi iloisena yllätyksenä kurssille osallistui myös kollega Suomesta, toisesta opintokeskuksesta. Meistä suurin osa työskenteli erilaisissa oppilaitoksissa aikuisten tai nuorten parissa. Löysimme yhteisen sävelen hyvin nopeasti ja vietimme kurssipäivien jälkeen valtaosan vapaa-ajastamme yhdessä lähiseutuun tutustuen. Vuorovaikutustaitoja tuli siis hyödynnettyä aamusta iltaan!

Omat odotukseni olivat moninaiset: halusin saada irti kurssin sisällöstä kaiken mahdollisen, ja odotin tutustuvani ainakin muutamaan kiinnostavaan koulutusalan toimijaan. Lisäksi arvelin, että osallistumisen avulla saisin paremman käsityksen siitä, millaista on kansainvälisen kurssin toteuttaminen. Nämä kaikki tavoitteet täyttyivät oikein hyvin. Kurssin sisältö jäi odotettua ohuemmaksi, mutta tiedonvaihto eurooppalaisten kollegoiden kanssa korvasi puutteet moninkertaisesti. Kurssiosallistuminen oli ainutlaatuinen tilaisuus kuulla kouluttajien, opettajien ja oppilaitosten arjesta paikoissa, joihin tuskin olisin päässyt tutustumaan muuten.

Eeva Jeronen

Opintokeskus Sivis

Tämä blogikirjoitus on osa alunperin englanninkielistä artikkelisarjaa aikuisoppimisen sektorille sijoittuvista oppimiskokemuksista Euroopan laajuisessa kontekstissa. ERASMUS+ KA1-hankkeemme on nimeltään “European Educational Know-how Supporting Civil Society”.