Jokaisella meistä on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Matka vanhuuteen alkaa valmistautumisella iän tuomiin muutoksiin jo työikäisenä. Toimintakyvyn ylläpitäminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen luo pohjaa hyvälle vanhuudelle. Erityistä tukea tarvitsevat henkilöt eivät kuitenkaan välttämättä pääse pohtimaan ikääntymistä ja valmistautumaan päiväaikaisen toiminnan päättymiseen. Olipa kyse työ- ja päivätoiminnasta tai palkkatyöstä poisjäämisestä.

Mie tahon täyttä elämää! -hankkeessa (ESR 12/22–23) jaoimme tietoa kehitysvamman tai muun syyn vuoksi tukea tarvitsevien ihmisten ikääntymisestä. Hankkeen toiminta-alueena oli Pohjois-Karjala, ja sen tavoitteena oli tukea ikääntyvien kehitysvammaisten ihmisten työ- ja toimintakykyä. Toiminta tuki yhteisöjen kestävän kehityksen tavoitteita tukemalla sosiaalista osallisuutta ja hyvinvointia alueella. Hankkeen puitteissa jaettiin tietoa kehitysvammaisten ikääntymisestä myös heidän läheisilleen ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille.

Hankkeessa pidettiin ikääntymistä käsitteleviä työpajoja kuudella Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen Siun soten toimintakeskuksella sekä yhdessä senioriryhmässä. Työpajoja pidettiin viisi kussakin paikassa, teemoina ikääntyminen, kommunikaatio, muisti, liikunta ja uni sekä ravitsemus.

Työpajat aloitettiin pohtimalla ikääntymistä ja miten vanhuuteen on hyvä valmistautua. Pohdimme mistä huomaa, että on ikääntynyt ja mitä ikääntyminen tuo tullessaan. Jokaiseen työpaja kertaan kuului keskustelua, taukojumppaa ja tehtäviä. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme elämänpolku työskentelyyn, jossa jokainen sai täyttää paperille tärkeitä etappeja omassa elämässään. Ikääntymiseen kuuluu myös oman elämän ja tapahtumien muistelu ”mistä olen tullut, missä olen nyt, miten haluan vanhuuteni elää”. Elämänkokemus on muokannut meistä sellaisia kuin olemme. Silti ei ole myöhäistä kokeilla ja haaveilla uutta.

Koska ihminen on ikääntynyt tai vanha? Onko koskaan liian myöhäistä aloittaa liikunta? Paljonko on puoli kiloa kasviksia? Missä haluan asua vanhana?

Esimerkiksi näitä asioita pohdittiin ikääntymistä käsittelevissä työpajoissa. Palautekyselyissä osallistujat kertoivat, että ryhmässä liikkuminen ja tiedon saanti oli mukavaa ja kannustavaa. Työpajoille toivottiin palautteissa myös jatkoa. Viiden kerran kokonaisuus oli vain pintaraapaisu tarkoituksena saada osallistujia pohtimaan omaa ikääntymistä ja omaa elämän merkityksellisyyttä. Työpajoista voisi jatkona olla vaikka viikoittainen senioriryhmä osana työ- ja päivätoimintaa tai asumispalveluiden ohjelmaa. Vertaistuellinen keskustelu ja tekeminen koettiin mielekkäänä. Yhdessä tekeminen kannusti myös kokeilemaan erilaista liikuntaa ja houkutteli osallistumaan heitäkin, joita on hankala motivoida liikkumaan. Yhdellä kerralla suoritettiin viikon hikiliikuntahetki pelaamalla pöydän ääressä ilmapallotennistä kertakäyttölautasilla ja ilmapalloilla. Hiki tuli ja nauru pidensi ikää.

Työpajojen annista työstimme "Ikäännynkö minäkin?" -työkirjan tukea tarvitseville henkilöille, joko itsenäiseen työskentelyyn tai esimerkiksi pohjaksi vastaavanlaisille ryhmille tukea tarvitsevien henkilöiden kanssa. Hankkeessa toteutettiin myös "Ikääntyvä läheiseni – opas läheiselle" -kirja. Työkirjan koostivat hankkeessa työskennelleet Nina Rautiainen ja Tomi Sillanpää. Leijonanosan läheisten oppaasta kirjoittivat Sirkka Nikulainen ja Leena Nuutila, jotka kertovat ikääntymisestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä veljensä tarinan kautta. Kirjat ovat vapaasti ladattavissa Tukena-säätiön (entinen Kehitysvammaisten Palvelusäätiö) verkkosivuilla.

Hankkeesta jäivät jälkeen myös videot Youtube-kanavallamme. Yhdessä Kuopiolaisen Sakari Partasen kanssa työstämissämme videoissa pyrimme nostamaan esille eri puolia kehitysvamman tai muun syyn vuoksi tukea tarvitsevan henkilön ikääntymisessä ja elämässä ja jos aihepiiri ei ole ennestään tuttu, niin videot tarjoavat helpon tavan päästä teemaan kiinni.

Hankkeen videot löydät Youtube-kanavaltamme. Käy kuulemassa vaikkapa Lempin mietteitä ikääntymisestä.

Mie tahon täyttä elämää! -työn jatko:

Hankkeessa tehty työ ikääntymisen teeman parissa on jatkoa jo vuosikymmenten ajan tehdylle työlle ikääntyneiden ja heidän perheidensä parissa STEA-rahoitteisessa Elämänmuutostoiminnassamme Tukena-säätiöllä, jossa hankkeen tuotoksia ja tuloksia jatkossa hyödynnämme. Yhteistyö Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun soten ja Karelia ammattikorkeakoulun kanssa jatkuu ja ikääntymisen teemaa viedään eteenpäin alueella.

Hankkeen työ jatkuu toiminnassamme myös valtakunnallisella tasolla. Toukokuussa tarjoamme kehitysvamman tai muun syyn vuoksi tukea tarvitseville Ikäännynkö minäkin -verkkovalmennuksen, jossa tutustumme ikääntymiseen liittyviin asioihin yhdessä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Käsittelemme muun muassa, mitä ikääntyminen tuo tullessaan ja miten valmistautua siihen sekä ennaltaehkäistä sen tuomia haasteita.

Mitä hankkeesta jäi tekijälleen käteen?

Ehkäpä puhun myös Ninan puolesta sanoessani, että vuoden syväsukellus tukea tarvitsevan henkilön ikääntymiseen oli omiaan avaamaan myös tällaisen myöhäisnuoren, tai varhaiskeski-ikäisen, sosiaalialan työntekijän silmiä. Eletty elämä oli vahvana läsnä hankkeen aikana käymissämme keskusteluissa. Elinikäisen oppimisen ajatus oli myös mielestäni tässä läsnä erityisen vahvasti, ikääntyneet kehitysvammaiset henkilöt kertoivat meille oppineensa uutta ja pitäneensä myös niistä hetkistä, joissa kävimme läpi tiedollista pohjaa vaikkapa riittävän nukkumisen tärkeyden takana.

Hanketta tekemään lähtiessämme meillä oli tavoitteena kohdata 63 ikääntyvää kehitysvammaista henkilöä, tämän ylitimme hienosti kohdatessamme yli 80 ensisijaiseen kohderyhmäämme kuulunutta henkilöä. Mielestämme onnistuimme myös luomaan välineitä puheeksi ottamiseen ja aiheen pariin pääsemiseen kohderyhmämme kanssa. Jatkossa itse toivoisin, että pääsisimme miettimään tarkemmin ikääntymistä kohderyhmämme kohdalla. Vanhuutta eletyn elämän summana ja toisaalta luovuuden ja vapauden ja uuden oppimisen vaiheena. Miten voisimme entistä paremmin olla tämän elämänvaiheen tukena vammaisen henkilön elämässä?

*** 
Kirjoittajat ovat ankkeessa työskennelleet Nina Rautiainen ja Tomi Sillanpää

Yhteys:

Tomi Sillanpää

Tukena-säätiö

tomi.sillanpaa (at) tukena.fi