Overslaan en naar de inhoud gaan
Blog
Blog

Osallisuuden lisäämisen merkitys kasvaa jatkuvasti

Osallisuus ilmenee monin eri tavoin yksilöissä, yhteisöissä ja politiikan tasolla, ja tästä syystä yhteiskunnallisilla rakenteilla on tärkeä rooli osallisuuden edistämisessä.

 

Osallisuus on ennen kaikkea kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Yksilötason lisäksi osallisuus ilmenee monin eri tavoin myös yhteisöissä ja politiikan tasolla, ja tästä syystä yhteiskunnallisilla rakenteilla on tärkeä rooli osallisuuden edistämisessä. Osallisuustyötä tehdään monissa suomalaisissa hankkeissa. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeessa puolestaan kootaan tehtyä työtä yhteen, tutkitaan ja tuotetaan osallisuutta koskevaa tietoa sekä viestitään eteenpäin.

Toimikautensa vuonna 2014 aloittaneen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun toteuttaman Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen tehtävä on kolmitahoinen. Ensinnäkin se tukee monipuolisesti erilaisia kehittämishankkeita. Toiseksi se tuottaa osallisuutta koskevaa omaa tutkimustietoa. Kolmanneksi hanke pyrkii vaikuttamaan viestimällä tuloksista esimerkiksi ministeriöille, rahoittajille sekä muille osallisuustyötä tekeville.

Projektipäällikkö Anne Keto-Tokoi kertoo koordinaatiohankkeen pyrkivän yhdessä kehittämishankkeiden kanssa etsimään osallisuutta lisääviä palasia. Näistä kootaan maakunnille ja kunnille välitettäviä laajempia kokonaisuuksia paikallisen päätöksenteon sekä osallisuustyön tueksi.

– Se, miten ihmisten osallisuus lisääntyy, on ajassamme yksi keskeisimpiä kysymyksiä. Me lähdimme siis luomaan viitekehystä koko osallisuuden käsitteelle. Jotta saisimme työn tuloksia mahdollisimman hyvin arvioitua ja viestitettyä eteenpäin, tarvitsemme koordinaatiota.

Sosiaalinen osallisuus on lyhyesti sitä, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Osallisuustyö puolestaan yhdistää Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen tarjoaman viitekehyksen ja jonkin oman paikallisen kehittämishankkeen, joka pyrkii esimerkiksi lisäämään ihmisten välistä vuorovaikutusta, mahdollisuuksia päästä työelämään tai kehittää elämäntaitoja.

Ennen kaikkea kysymys on siitä, miten voidaan auttaa niitä ihmisiä, joiden osallisuus yhteisöissä ja yhteiskunnassa on kaikkein uhatuinta. Keskeisiä vaikuttamisen muotoja ovat elämäntaitojen harjoittelu sekä usein tätä kautta tapahtuva siirtyminen aikuisoppimisen piiriin.

­– Osallisuuden lisääminen ei ole kertaluontoinen asia, vaan se on kuin helminauha. Me olemme sen alkupäässä auttamassa paikallisella tasolla tapahtuvaa työtä solmimalla teoreettisia malleja ja käytännöllisiä sovelluksia yhteen, hankekoordinaattori Veera Laurila tiivistää.

 

Osallistuva arki lisää turvapaikanhakijoiden hyvinvointia

Yksi sosiaalista osallisuutta tukeva hanke on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Osallistuva arki kotouttamisen tukena, joka pyrkii vahvistamaan turvapaikanhakijoiden osallisuutta luomalla erityisen esikotouttamisen mallin turvapaikanhakuprosessin alkuvaiheeseen.

Toisin sanoen tavoitteena on luoda malleja sille, miten vastaanottokeskuksissa voidaan edistää turvapaikanhakijoiden arjen mielekkyyttä tunnistamalla osaamista ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia päästä tutustumaan työelämään. Tämä vähentää sekä syrjäytymisriskiä että antaa Suomeen jääville maahanmuuttajille välineitä myöhempää kotoutumista varten.

– Yritämme estää turvapaikanhakijoiden elämän passivoitumista. Ongelma on siis siinä, että turvapaikanhakuprosessissa odotusajat voivat venyä todella pitkiksi, ja pitkään passiivisena olevalle ihmiselle tulee vaikeaksi ryhtyä tekemään asioita, vaikka suunnitelmat annettaisiinkin hänelle valmiina, kertoo hankkeen yhteyshenkilö, lehtori Leila Nisula.

– Vastaanottokeskukset ja useat vapaaehtoistoimijat, kuten urheilujärjestöt sekä seurakunnat, järjestävät kaikenlaista ohjelmaa, mutta meidän hankkeemme tuottaa yhdessä jo olemassaolevista kotouttamisen käytänteistä ja omista malleistamme oppimateriaalia heidän toimintansa tueksi, tiivistää Nisula.

Turvapaikanhakijoille halutaan näyttää esimerkkiä luonnossa liikkumisesta, opastaa heitä työlainsäädännössä ja työelämään tutustumisessa sekä harrastusten hankkimisessa, koska vakaan yhteiskunnan tapojen oppiminen on tärkeää pääomaa – myös siinä tapauksessa, että turvapaikanhakija palaa myöhemmin omaan kotimaahansa.

 

Oman osaamisen ilmaisemista taiteen kautta

Heikossa työllistymistilanteessa olevien ihmisten puuttuva oikeus osallistua työelämän mahdollistamaan osallisuuteen kapeuttaa sekä toimijuutta että oman osaamisen tunnistamista. Tähän tarpeeseen pyrkii LUmOaVA-hanke vastaamaan tarjoamalla vaihtoehtoisen tavan kertoa itsestä ja osaamisesta taiteen keinoin.

– Toimintamme perustuu vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen niin yksilö- kuin ryhmätyöskentelynkin osalta. Ihminen on vuoropuhelussa itsensä ja ympäristönsä kanssa luovien menetelmien avulla. Työskentely hankkeen työpajoissa on voimavarakeskeistä ja ihmisen toimijuutta vahvistavaa, Centria ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelmajohtaja Minna Koivula sanoo.

Kokemusten ilmentäminen taiteen keinoin mahdollistaa ihmiselle turvallisen löytöretken omaan itseensä ja omien vahvuuksiensa tunnistamiseen. Luovat menetelmät tarjoavat siis mahdollisuuden saada kiinni jostakin sellaisesta osaamisesta, jonka olemassaoloa ei välttämättä edes muistanut.

– Taide luo turvallisen sillan olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Työpajamme perustuvat vapaaehtoisuuteen ja luottamuksellisuuteen. Osallistujat saavat itse päättää, että osallistuvatko he aktiivisesti toimintaan vai valitsevatko osallisuutensa seuraamalla muiden toimintaa. Keskeiset taidemuodot ovat kuva- ja sanataide, musiikki sekä draama.

LUmOaVA-hankkeen ytimen muodostaa Elävä portfolio -niminen malli ja sen kehittäminen. Mallissa hyödynnetään erilaisia monitaidemenetelmiä oman osaamisen oivaltamiseen, sanoittamiseen ja kuvaamiseen. Mallin taustalla vaikuttaa ratkaisukeskeinen viitekehys ja erityisesti kerronnallisuutta korostava lähestymistapa.

Toisin sanoen ajatuksena on, että jokaisen ihmisen tarina on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi sekä nähdyksi.

– Elävä portfolio pitää sisällään vaihtoehtoisia taidelähtöisiä harjoitteita, joista osallistujaryhmä tai yksilö voi yhdessä ohjaajan kanssa valita omia tarpeitaan ja kiinnostustaan vastaavat aiheet sekä harjoitukset, kertoo Koivula.

– Lähes poikkeuksetta taidemuotoiset harjoitukset innostavat osallistujia toimimaan aktiivisesti. Jo se, että heikossa työllistymistilanteessa olevan ihmiset osallistuvat useamman kerran meidän työpajoihimme, on osoitus heidän osallisuutensa vahvistumisesta.

 

Teksti: Juha Wakonen

Kuvat: Harriet Tervonen

Login (0)

Want to write a blog post ?

Don't hesitate to do so! Click the link below and start posting a new article!

Laatste discussies

EPALE Discussie: Wat kunnen we doen om de volwasseneneducatie beter te maken voor mensen met een beperking?

In juni richt EPALE de schijnwerpers op hoe mensen met een beperking kunnen bijleren. We horen graag van jou hoe we volwasseneneducatie voor mensen met een beperking kunnen verbeteren. De schriftelijke discussie (in het Engels) zal plaatsvinden op 8 juni om 14 uur (CEST).
Meer

Vindt u het ook jammer dat de volwasseneneducatie nauwelijks bijdraagt aan het nieuwe decreet voor duaal leren?