Uutinen julkaistu alun perin oph.fi:ssä 21.6.2023.

Puhelin pirahti ja pian oululaisopiskelija Niko Ranta istui EU:n komission kansalaispaneelissa ideoimassa oppimiseen liittyvän liikkuvuuden tulevaisuutta. Kansalaispaneelit ovat EU:ssa uusi osallistavan demokratian toimintatapa.

Epäilyksiä voi herätä, jos puhelin soi, ja tuntematon soittaja tarjoaa ilmaista matkaa Brysseliin muutaman viikon päästä.

Näin kävi oululaiselle informaatiotutkimuksen opiskelijalle Niko Rannalle, 32, ja kahdelle muullekin suomalaiselle viime helmikuussa.

Mutta jo maaliskuussa nämä kolme ja yhteensä 150 eurooppalaista tavallista kansalaista tapasivat Euroopan parlamentin tiloissa Brysselissä.

– Minulle kutsu esitettiin toisen mielipidetiedustelun yhteydessä, mutta joillekin se oli tullut enemmän puskista. Virolainen osallistuja kertoi soitelleensa epäuskoisena Viron lähetystöihin, että mikäs huijaus tämä on, Ranta kertoo.

Kyseessä oli satunnaisotannalla koottu EU:n komission kansalaispaneeli, joka kokoontui kevättalven aikana kaksikin kertaa Brysselissä ja kerran etäkokouksena.

Eri teemoista järjestettävät kansalaispaneelit ovat EU:n toimintatapana uusi.

– Komission puheenjohtajana vuonna 2019 aloittanut Ursula von der Leyden linjasi kautensa alussa, että jatkossa komissio kuuntelee kansalaisia enemmän ja kysyy heiltä näkemyksiä päätöksiensä tueksi, taustoittaa Erasmus+ -ohjelman Suomen kansallisen toimiston johtaja Mika Saarinen.

Paneeleista esityksiin merkittäviä panoksia

Paneelien avulla komissio kerää kansalaisilta näkemyksiä, kokemuksia ja palautetta asioista, joista komissio valmistelee esityksiä tai joissa sillä ylipäänsä on rooli.

Ranta osallistui kansalaispaneeliin, jonka teemana oli oppimiseen liittyvä liikkuvuus (Learning mobility). Komissio on tekemässä aiheesta ehdotusta uudeksi suositukseksi. Suosituksen tavoitteena on taata kaikille eurooppalaisille mahdollisuus oppimisjaksoon toisessa EU-maassa.

– Paneelin avulla komissio halusi selvittää, miten oppimiseen liittyvä liikkuvuus toimii nyt, ja millaisia esteitä eri ikäisillä ja taustaisilla eurooppalaisilla liikkuvuuden mahdollisuuksien hyödyntämisessä, Saarinen sanoo.

Saarisen mukaan komissio haluaa paneelilta oppimisen liikkuvuuden suosituksen muotoiluun ”merkittävän panoksen”.

Vuoden 2022 lopusta alkaen komissio on järjestänyt kaksi muutakin kansalaispaneelia. Niissä teemoina ovat olleet ruokahävikin torjuminen sekä virtuaalitodellisuuden uhat ja mahdollisuudet.

Vuonna 2021 paneeleja käytettiin EU:n tulevaisuuskonferenssin työssä, kun 200 EU-maiden kansalaista kokoontui puimaan suuria tulevaisuuskysymyksiä EU:n parlamentin päärakennukseen Strasbourgiin.

Hämmentävä, avartava ja innostava kokemus

Pelkästään ilmaisesta ulkomaanmatkasta ei siis ollut kyse, kun Niko Ranta pakkasi laukkunsa ja suuntasi aamuyöllä lentokentälle. Edessä oli paljonkin työtä, tapaamisia ja keskustelua. Ja jännitystäkin, sillä tausta-aineistoista huolimatta osallistujat eivät tienneet kovin tarkkaan, mitä tuleman piti.

– Brysselissä ajettiin tilataksilla hotellille yhdessä muista maista saapuneiden osallistujien kanssa. Siinä oli sellaista seikkailumieltä, kun kaikki olivat yhtä ulalla!

Iltapäivällä kokoonnuttiin, esittäydyttiin ja oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta kuultiin tietopaketti simultaanitulkattuna kunkin osallistujan omalla kielellä. Toisena päivänä työtä tehtiin pienryhmissä.

– Kaksi muuta suomalaista olivat pienryhmässäni, mikä oli järkevää, kun asioita pystyi reflektoimaan omalla kielellä vierustoverin kanssa, sanoo Ranta.

Rannalle kokemus oli ensin hämmentävä, mutta lopulta avartava ja jopa innostava.

– Itse olen tottunut tilaisuuksiin, joissa keskustelu etenee asiantuntijoiden johdolla. Paneelissa ei sellaista vetovastuuta ollut, ja se tuntui aluksi oudolta. Keskustelu tosiaan eteni täysin meidän osallistujien ehdoilla.

Rannan mukaan keskustelun fasilitaattorit johdattelivat keskustelua siihen suuntaan, johon panelistit halusivat sitä viedä.

– Jokaisen ääni oli yhtä tärkeä, ja siinä mielessä tilaisuus oli hyvin demokraattinen. Toisaalta tilaisuudessa sai kokea senkin, millaista työstämistä poliittinen päätöksenteko voi olla, kun yhteisistä ideoista yritetään saavuttaa yhteinen konsensus.

Keskustelun sujuvuus yllätti

Kansalaispaneelin järjestelyissä taustatöitä tehnyt Saarinen sanoo yllättyneensä siitä, kuinka hyvin paneeli ja keskustelu lähtivät käyntiin.

– Minä ihan myönnän, että etukäteen olin hieman epäileväinen. Ajattelin, että ehkäpä keskustelu voi jäädä vaisuksi ja sitä joudutaan viemään eteenpäin puoliväkisin. Mutta olin tosiaankin väärässä. Se oli hyvin vilkasta ja innostunutta keskustelua, jossa tehtävään todella sitouduttiin.

Itse teemassa, eli EU-maiden välisessä oppimiseen liittyvässä liikkuvuudessa haluttaisiin edetä Saarisen mukaan uudelle tasolle. Liikkuvuus voisi olla enemmänkin kuin sen tähän saakka tutuimmat muodot, eli Erasmus-vaihto-opiskelut tai EU:n tukemat opetushenkilöstön liikkuvuudet.

– Potentiaalisten lähtijöiden joukko on isompi kuin perinteisesti ajatellaan. Mahdollisuudet on tehtävä näkyviksi ja lähtijöiden edestä on raivattava esteitä.

Paneelin suositukset laajentaisivat liikkuvuutta

Kansalaispaneelin lopputuotoksena syntyi 21 suosituksen paketti, jonka avulla oppimisen liikkuvuutta voidaan paneelin mukaan edistää.

Huomiota pitäisi kiinnittää esimerkiksi niihin mielikuviin, joissa liikkuvuudet haittaavat työllistymistä tai hidastavat valmistumista. Asian voi nähdä myös päinvastoin: liikkuvuudet voisivat poikia työmahdollisuuksia, eikä vaihto-opiskelun tarkoitus ole tähänkään asti ollut välivuoden pitäminen opinnoista.

Paneeli näki, että liikkuvuuksia voisi hyödyntää nykyistä enemmän myös aikuisväestön täydennyskoulutuksessa. Tällöin lähtijät voisivat esimerkiksi hankkia osaamista eri aloihin erikoistuneista maista – sieltä, missä tarjolla on Euroopan parasta oppia.

– Täydennyskoulutuksessa on usein muutenkin kyse täsmäopinnoista, joihin lyhyemmät periodit ulkomailla voivat istua hyvin. Tämänkaltaiset täydennyskoulutuksen ja uusien työmahdollisuuksien näkökulmat eivät ole tähän mennessä painottuneet oppimisen liikkuvuudessa kovin voimakkaasti, Saarinen toteaa.

Paneelissa haluttiinkin, että opiskelijoiden lisäksi työssäkäyviä ja myös työttömiä rohkaistaan liikkuvuuksiin. Paneeli toivoi aktiivisia toimia myös sen eteen, että esteeksi ei muodostu ulkomailla oppimisen hinta.

Vastaanottajatahojen tulisi järjestää tulijoille arjen sujumisen varmistavia tutoreita, ja lähettäjämaissa olisi nimitettävä lähettiläitä, jotka tekevät mahdollisuuksia tutuksi. Ja niin edelleen. 

Niko Rannan mukaan kansalaispaneeli voisi olla harkinnan arvoinen demokratiakokeilu Suomessakin. 

– On varmasti teemoja, joissa tarvitaan syvällistä asiantuntemusta, mutta myös toisia, joihin kansalaispaneelit voivat sopia hyvinkin. Tutkimuslaitokset tekevät kansalaisten näkemyksistä tutkimuksia yrityksille, joten miksei samaa kannattaisi kokeilla poliittisen päätöksenteon tukena, Ranta pohtii.

 

Teksti: Matias Manner

• Tutustu kansalaispaneelin oppimiseen liittyvän liikkuvuuden suosituksiin (englanniksi)
• Lue lisää oppimiseen liittyvän liikkuvuuden kansalaispaneelista (englanniksi)
• Tutustu myös: Kansalaispaneeli ruokahävikistä
• Tutustu myös: Kansalaispaneeli virtuaalitodellisuudesta