Vapaan sivistystyön tiekartta 2030 on 2020-luvun sivistystyön suunnannäyttäjä kolmen muutospolun kautta - ekososiaalisesti kestävä, tunnistettu ja tunnustettu, sekä ketterästi kehkeytyvä sivistystyö. Tiekartan on tuottanut Vapaa Sivistystyö ry.

Intro

Nykyinen vuosikymmen on alkanut varsin synkissä merkeissä – globaali viruspandemia, laukkaava ilmastonmuutos, talouspoliittinen polarisaatio, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja länsimaisen demokratian haasteet ovat vain osa tulevaisuuden ennustamattomuuden pitkää listaa. Syytä huoleen on kun ongelmat kasautuvat, ihmisten turvattomuus lisääntyy ja pelko valtaa mieltä.

”Vapaa sivistystyö on historiallinen ilmiö, jonka suomalainen ilmentymä ja toteutus on sijoittanut Suomen maailmankartalle osana Pohjolaa ja Eurooppaa.” Näin lausutaan Vapaa Sivistystyö ry:n nykyisessä #VST22-strategiassa varsin ponnekkaasti, samalla nostaen ekososiaalisen sivistyksen 2020-luvun tunnustukseksi ja sitoumukseksi. Tässä nähdään suomalaisen kansanvalistus- ja sivistystyön pitkää ja vaikuttavaa kaarta yhteiskunnassamme osana jotain laajempaa ilmiötä. Kysymys kuuluu: miten tämä pitkä kaari jatkuu?

Strategiatyötä ei nykymaailmassa enää pysty tekemään lineaarisesti, seuraamalla teollisuuden tuotantolinjojen logiikkaa tai noudattamalla rautalangalla väännettyjen syy-seuraussuhteita. #VST22-strategiassa pyrittiin jo tekemään tähän pesäeroa:

”Elämme maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ekosysteeminen ajattelu on läpileikkaava periaate 2020-luvun politiikassa, taloudessa ja sivistyksen sulautuvissa oppimisympäristöissä.” Yleiseen koulutuspuheeseen ”ekosysteemi” on luonnon ekosysteemien ohella linkitetty myös digisiirtymään, jonka luomat saumattomat ekosysteemit ovat esimerkiksi osana jatkuvan oppimisen ja työllistymisen palvelutarjontaa Suomessa. Vapaa sivistystyö kysyy: onko kaikilla kansalaisilla yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla osallisiksi jatkuvan ja elinikäisen oppimisen ekosysteemiä?

Koulutuspolitiikassa eletään vahvaa murrosta, kun siirrytään tutkintoperusteisesta politiikasta osaamisperusteiseen koulutuspolitiikkaan. Vapaalla sivistystyöllä on tässä oma etsikkoaikansa – miten vapaa sivistystyö näyttäytyy, kun koulutusjärjestelmän karttaa päivitetään uudestaan? Tähän tuhannen taalan kysymykseen ajankohtainen tiekartta etsii vastausta, jonka lähtökohtana on arvoperusteinen koulutuspolitiikka, jossa sivistys nähdään elinikäisen oppimisen alustana.

Tässä kohtaa on tärkeätä avata tiekartan syntyprosessia. VST ry:n hallitus on viimeisten vuosien aikana pitänyt erilaisia keskustelevia työpajoja vapaan sivistystyön rahoituksesta, tutkimuksesta ja tilastoinnista, identiteetistä, kestävästä kehityksestä, hyvinvoinnista, koulutuspolitiikasta sekä kulttuuri- ja kansalaiskasvatuksesta. Keskustelujen punaisen langan kehrääjänä on useimmiten toiminut sama, ikuinen kysymys: miten vapaaseen sivistystyöhön saadaan yhdessä lisää vaikuttavuutta ja näkyvyyttä?

Kun VST ry:n edeltäjä Vapaan Sivistystyön Yhteisjärjestö (VSY) täytti 40 vuotta, julkaistiin Kansanvalistusseuran kautta historiikki nimeltään Paperitiikeri vai todellinen vaikuttaja.[i] Kirjoittaja Timo Mikkilä toteaa loppukaneetissa: ”Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö on ollut keskeinen vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen yhteiskoordinoija ja vaikuttaja. Sen tehtävä on ollut tärkeä. Pelkkä paperitiikeri yhteisjärjestö ei tuottamastaan valtavasta paperimäärästä huolimatta ole ollut.”

Vaikka paperitiikeri on tehnyt digiloikan ja siirtynyt verkkoon, on vielä pitkä matka tiikerin ketterään liikkumiseen luontaisessa ekosysteemissä. Vapaan sivistystyön tiekartta tähtää kuitenkin tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen kolmen toisiinsa kietoutuneiden muutospolkujen avulla – ekososiaalisesti kestävä, tunnistettu ja tunnustettu sekä ketterästi kehkeytyvä vapaa sivistystyö.

[i] Timo Mikkilä: Paperitiikeri vai todellinen vaikuttaja? Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 1969-2009. KVS (2012).

Vapaa Sivistystyö ry