Teksti: Kaisu Hämäläinen

Vuorovaikutus on hienovaraista toimintaa, jossa pienillä asioilla on suuri merkitys. Hallitsemalla myötätuntotietoisen vuorovaikutustavan voimme tukea oppimista.

Tutkimukset tarjoavat valtavasti todisteita siitä, että myötätunnolla voidaan muuttaa maailmaa! Väitänkin siksi aivan vakavissani, että myötätuntoisella vuorovaikutuksella voidaan tehdä ihmeitä myös oppimistilanteissa. Avaan nyt, miksi meidän on syytä tulla tietoisiksi myötätuntoisesta vuorovaikutuksesta ja ymmärtää sen merkitys oppimistilanteessa. Aiheen jäljille pääsemiseksi kurkistamme pro gradu -tutkielmani keskeisimpiin tuloksiin eli myötäelämisen ilmaisuun ja tulkintaan oppimistilanteessa. Niiden avulla kuka tahansa voi alkaa vähitellen tunnistaa myötätunnon ilmenemistä arjen tavanomaisissa mikrohetkissä.

Miten myötätunto liittyy oppimiseen?

Myötätuntoa ei välttämättä ensimmäisenä yhdistäisi työelämän oppimistilanteisiin. Siksi tutkimukseni keskeisenä tavoitteena olikin tehdä näkyväksi myötätunnon ilmeneminen aikuisoppimisen kontekstissa ja osoittaa, että myötätunto voi olla luonteva osa oppimistilanteen vuorovaikutusta. Eikä mikään merkityksetön osa! Suorittaminen ja kilpailu työelämässä voivat luoda ympäristön, jossa aito uteliaisuus ja uusista asioista innostuminen ei ole mahdollista. Pahimmillaan tämä estää oppimisprosessien käynnistymisen. Koska työelämä kuitenkin edellyttää jatkuvaa oppimista, parhaiten pärjäävät ne työyhteisöt, joissa oppimiselle on onnistuttu luomaan otollinen ilmapiiri.

Tutkimusten mukaan myötätunto on merkittävä tekijä oppimista edistävän ilmapiirin syntymisessä, ylläpitämisessä ja vahvistamisessa (ks. esim. Jarenko, 2017; Pessi & Martela, 2017). Lyhyesti sanottuna: myötätuntoisesti viestimällä voimme luoda psykologista turvallisuutta, joka puolestaan tuottaa oppimiselle otollista ilmapiiriä. Kuten (2023) taannoisessa EPALEn blogitekstissä nostettiin esiin, turvallinen tila oppimiselle syntyy oppimistilanteeseen osallistuvien ihmisten toiminnan ja kokemusten kautta. Ja koska tulkinta oppimisilmapiirin turvallisuudesta tehdään juuri vuorovaikutuksen perusteella (ks. esim. Hari, 2017; Siefen, 2021), on huomio suunnattava myötäelämisestä kertovaan viestintään.

On tärkeää tulla tietoiseksi myötätuntoisesta vuorovaikutuksesta

Kun kiinnitämme huomion myötätuntoiseen vuorovaikutukseen, opimme myös tunnistamaan sitä. Tämä voi tutkimusten mukaan johtaa myötätuntoisen vuorovaikutustavan leviämiseen, sillä vahvistunut kyky havaita ja tunnistaa myötätuntoista vuorovaikutusta lisää todennäköisyyttä viestiä itse tulevaisuudessa myötätuntoisesti (ks. esim. Cameron, 2017; Klimecki & Singer, 2017; Saturn, 2017). Voimme myös aivan tarkoituksella hyödyntää myötätuntotietoista vuorovaikutustapaa esimerkiksi työyhteisön jäseninä, opettajina tai kouluttajina edistääksemme oppimista.

Mitä myötätuntoinen vuorovaikutus on?

Myötätuntoiselle vuorovaikutukselle ei ole olemassa yleisesti tunnettua määritelmää. Siksi yhdistin myötätuntoisen toiminnan (ks. esim. Goetz & Simon-Thomas, 2017; Pessi ym., 2017) ja vuorovaikutusosaamisen behavioraalisen ulottuvuuden (ks. esim. Horila, 2018) kuvatakseni sitä. Myötätuntoisen vuorovaikutuksen taustalla vaikuttavat näin ollen sekä myötätunnon että vuorovaikutusosaamisen kognitiiviset ja affektiiviset ulottuvuudet. Tietojen, taitojen, tietoisuuden, tunteiden ja asenteiden pohjalta syntyy näkyvä myötäelävä vuorovaikutustoiminta eli myötätuntoinen vuorovaikutus. Lisäksi myötätunto ymmärrettiin tässä tutkimuksessa myötäelämiseksi sekä toisen kärsimyksessä (myötätunto) että ilossa (myötäinto).

Tutkimukseni tulokset tekevät näkyväksi, kuinka se, mitä myötätunnosta tiedetään aikaisemman tutkimuksen valossa, konkretisoituu vuorovaikutustoiminnaksi ryhmän oppimistilanteessa. Tarkastelin pro gradussani yhtäältä myötätuntoisen vuorovaikutuksen jäsentymistä ja toisaalta erilaisia vuorovaikutuskeinoja, joita oppimistilanteessa hyödynnettiin myötäelämisestä viestimiseen. Keskustelunanalyysi ja multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi toivat vuorovaikutuksesta esiin sellaisia asioita, joihin ei välttämättä arkisessa kanssakäymisessä kiinnittäisi huomiota.

Miten myötätuntoinen vuorovaikutus jäsentyi oppimistilanteen vuorovaikutuksessa?

Havaitsin myötätuntoisen vuorovaikutuksen jäsentyvän kahdella tavalla: 1) myötäelämiseen kutsumalla ja kutsuun vastaamalla sekä 2) itsenäisenä myötätunnon ilmauksena ilman selkeästi havaittavaa kutsua. Näistä ensimmäinen ilmeni tyypillisesti niin, että joku ryhmän jäsenistä kertoi esimerkiksi jotain hauskaa/ikävää, johon muut vastasivat tilanteen mukaan joko nauramalla tai esimerkiksi asiaa päivittelemällä. Myös hiljaisella ja matalalla äänellä lausuttu lyhyt kommentti oli tyypillinen tapa ilmaista myötäelämistä toisen ikäväksi kokemaan asiaan. Itsenäinen ilmaus puolestaan näkyi esimerkiksi kehuina, toisen ideasta innostumisena tai sanoina, joiden tarkoitus oli ennaltaehkäistä toisen mielipahaa. Kutsuun vastaaminen tapahtui ajallisesti tiiviimmin kutsun yhteydessä, kun taas itsenäisesti ilmenevät ilmaukset liittyivät muuhun vuorovaikutukseen ajallisesti väljemmin.

Mitä verbaalisia ja nonverbaalisia keinoja käytettiin myötätunnosta viestimiseen?

Myötätuntoisessa vuorovaikutuksessa hyödynnettiin todella paljon sekä näkö- että kuuloaistiin perustuvaa viestintää. Esimerkiksi korkealla ja voimakkaalla äänellä ilmaistuun innostukseen toisen ideaa kohtaan yhdistyi usein vilpitön hymy ja silmien syttyminen. Tuntoaisti tuli mukaan esimerkiksi toisen hauskalle kommentille nauramisessa, kun nauraja lisäksi hipaisi kädellään hauskan kommentin esittäneen henkilön kättä. Myötäelävä viesti koostui siis useimmiten eri keinojen yhdistelmistä. Monikanavaisuuden onkin havaittu lisäävän todennäköisyyttä, että vastaanottaja tulkitsee viestin oikein (ks. esim. Hari, 2017; Kääntä & Haddington, 2011; Stevanovic, 2016; Trenholm, 2017).

Nyt on sinun vuorosi!

Suosittelen lämpimästi havainnoimaan vuorovaikutusta erilaisissa tilanteissa ja bongailemaan myötätunnon ja -innon ilmauksia. Näiden paikallistamisessa voi auttaa, jos kysyt itseltäsi: ”mitä tämän ihmisen viestintä tarkoittaisi, jos hän haluaisi viestin kohteelle pelkkää hyvää?”. Poimi muiden viestinnästä vaikuttavimmat keinot ja sitten vain itse viljelemään myötätuntoista viestintää ympäriinsä! 

***

Teksti on julkaistu osana EPALE Suomen kirjoituskampanjaa, jossa opiskelijat kirjoittavat blogitekstejä aikuisoppimiseen liittyvien opinnäytetöidensä aiheista. 

Lähteet:

Cameron, K. (2017). Organizational Compassion: Manifestations Through Organizations. Teoksessa E. M. Seppälä, E. Simon-Thomas, S. L. Brown, M. C. Worline, C. D. Cameron & J. R. Doty (toim.), The Oxford Handbook of Compassion Science (s. 421–434). Oxford University Press.

Goetz, J. L. & Simon-Thomas, E. (2017). The Landscape of Compassion: Definitions and Scientific Approaches. Teoksessa E. M. Seppälä, E. Simon-Thomas, S. L. Brown, M. C. Worline, C. D. Cameron & J. R. Doty (toim.), The Oxford Handbook of Compassion Science (s. 3–15). Oxford University Press.

Hari, R. (2017). Miten ymmärrämme toisiamme: neurotieteilijän näkökulma. Teoksessa A. Gronow & T. Kaidesoja (toim.), Ihmismielen sosiaalisuus (s. 30–53). Gaudeamus.

Horila, T. (2018). Vuorovaikutusosaamisen yhteisyys työelämän tiimeissä [väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/58225 

Hämäläinen, K. (2023). Tietoiseksi myötätuntoisesta vuorovaikutuksesta: Myötäelävän viestinnän rakentuminen ja resurssit [pro gradu -työ, Jyväskylän yliopisto]. JYX-julkaisuarkisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/85581

Jarenko, K. (2017). Myötätunto, hyväntahtominen ja psykologinen turva uusiutumiskyvyn edellytyksinä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela ja M. Paakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima (s. 263–280). PS-kustannus.

Klimecki, O. M. & Singer, T. (2017). The Compassionate Brain. Teoksessa E. M. Seppälä, E. Simon-Thomas, S. L. Brown, M. C. Worline, C. D. Cameron & J. R. Doty (toim.), The Oxford Handbook of Compassion Science (s. 109–120). Oxford University Press.

Kääntä, L. & Haddington, P. (2011). Johdanto multimodaaliseen vuorovaikutukseen. Teoksessa P. Haddington & L. Kääntä (toim.), Keho, kieli ja vuorovaikutus. Multimodaalinen näkökulma sosiaaliseen toimintaan (s. 11–45). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pessi, A. B. & Martela, F. (2017). Myötätuntoista ihmistä ja työelämää etsimässä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela ja M.Paakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima (s. 12–34). PS-kustannus.

Pessi, A. B., Seppänen, A. M., Grönlund, H., Paakkanen, M. & Spännäri, J. (2017). Myötäinto – iloon ja innostukseen vastaaminen. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela ja M. Paakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima (s. 56–76). PS-kustannus.

Saturn, S. R. (2017). Two Factors That Fuel Compassion: The Oxytocin System and the Social Experience of Moral Elevation. Teoksessa E. M. Seppälä, E. Simon-Thomas, S. L. Brown, M. C. Worline, C. D. Cameron & J. R. Doty (toim.), The Oxford Handbook of Compassion Science (s. 121–131). Oxford University Press.

Siefen, H. (2021). Uteliaisuuden taito: Kun oppiminen on tietämistä tärkeämpää. Tuuma.

Stevanovic, M. (2016). Prosodia. Teoksessa M. Stevanovic & C. Lindholm (toim.), Keskustelunanalyysi: Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta (s. 100–121). Vastapaino.

Tarvainen, J. (1.12.2023) EPALE Podcast -Turvallinen tila oppia [blogikirjoitus]. https://epale.ec.europa.eu/fi/blog/epale-podcast-turvallinen-tila-oppia 

Trenholm, S. (2017). Thinking through communication (Seventh edition. Pearson new international edition.). Routledge.