Koronapandemian perintö näkyy aikuisoppimisen sektorilla erityisesti digioppimisen merkityksen kasvuna. Toipuminen poikkeustilasta on Suomessa hyvässä vauhdissa, mutta resilienssi vaatii huolenpitoa paitsi kilpailukyvystä myös yksilöistä. 

Aikuisoppiminen turvaa kansalaisen kestokykyä kriisien keskellä. Kuva: Umnat Seebuaphan/Canva

Koronaviruksen (Covid-19) aiheuttama pandemia alkoi ravistella maailmaa uuteen asentoon kohta kolme vuotta sitten. Vaikka pandemia jatkuu edelleen, sen aiheuttama poikkeustila on länsimaissa väistymässä. Rinnalla ovat uudet kriisit, suurimpana Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen aiheuttama humanitaarinen ja taloudellinen hätä.

Pandemia pakotti suomalaisen aikuisoppijan uuteen normaaliin, johon kuului joissain tapauksissa kylmiltään suoritettu digiloikka ja etäopetus sekä etätyö ja uhkaavat talousnäkymät työttömyyden uhkineen. Kansalaiselta vaadittiin uusia digi- ja hybridityötaitoja ja parempaa terveys- ja medialukutaitoa. Kriittinen medialukutaito korostui muun muassa rokotekielteisyyden ja salaliittoteorioiden levitessä tietyissä sosiaalisen median kuplissa.

Kirsi Heinivirta (JOTPA), Saku Lehtinen (AMKE ry), Jaana Nuottanen (KoL), Virpi Maireberg (OPH) ja Päivi Hökkä (Tampereen yliopisto)
 

EPALE selvitti mitä pandemiashokista toipuvalle toimialalle kuuluu nyt. Haastattelimme katsaukseen viittä sektorin johtavaa asiantuntijaa: Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (JOTPA) johtaja Kirsi Heinivirtaa, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistyksen (AMKE ry) johtava asiantuntija Saku Lehtistä, Kansalaisopistojen liiton (KoL) toiminnanjohtaja Jaana Nuottasta, Opetushallituksen Erasmus+ aikuiskoulutukselle -ohjelman vastaava asiantuntija Virpi Mairebergia sekä Tampereen yliopiston tutkija Päivi Hökkää.

Etäoppiminen ja epävarmuus tulivat jäädäkseen

Asiantuntijoiden näkemyksistä piirtyy kokonaiskuva muuttuneesta aikuisoppimisen sektorista. Maailma muuttui pysyvästi, niin myös oppiminen ja sen muodot. Pandemian perintönä etäopetus ja -oppiminen ovat tulleet jäädäkseen.

 - Verkko-opetus tuo myös aivan uusia oppijoita sivistystyön piiriin. Laajemmin ajattelisin, että elämän yleinen epävarmuus on tullut ihmisten iholle. Oppija ymmärtää, että muutos ja siihen valmistautuminen on pysyvä olotila, Jaana Nuottanen (KoL) pohtii. 

Jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden sietäminen syö oppijan henkisiä voimavaroja. Saku Lehtinen (AMKE) nostaa esiin oppimis- ja hyvinvointivajeen pandemian tummimpana varjona. Monen ammattiin opiskelevan opinnot ovat hidastuneet, kun oppilaitokseen tai työpaikoille ei pandemiarajoitusten aikana päässyt.

- Mielenterveysongelmat kasvoivat pandemian aikana jyrkästi. On hyvä, että opiskelijahuoltoon on panostettu lisää sekä pysyvää että määräaikaista rahoitusta, Lehtinen sanoo.

Vuoden alussa opiskelijahuolto siirtyy uusien hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Lehtinen toivookin vaihdon onnistuvan kitkattomasti.

Lisäksi moni on pandemian aikana halunnut kouluttautua uudelle toimialalle, mikä on lisännyt kysyntää ammatillisessa koulutuksessa.

Pandemia kiihdytti suomalaisaikuisen oppimistarpeita

Jatkuvan oppimisen uudistuksen yhteydessä perustetun JOTPAn tehtävänä on paikata koulutuspolitiikan aukkoja. Palvelukeskus tekee täsmäinterventioita suuntaamalla tutkimusta ja resursseja jatkuvan oppimisen kipukohtiin. JOTPAn johtaja Kirsi Heinivirta näkee pandemia-ajan jo olemassa olleiden oppimistarpeiden kiihdyttäjänä.

- Digitaalisen siirtymän rakennemuutoshan oli jo käynnissä. Pandemian myötä siihen liittyvät osaamistarpeet tulivat akuuteiksi, Heinivirta muotoilee.

Suomalaisten jatkuvan oppimisen ongelmana on oppimisen kasautuminen enemmän koulutetuille ja hyväosaisemmille. Samalla tavalla pandemian seuraukset jakautuivat epätasaisesti eri toimialojen ja kansanosien kesken. Haavoittuvimmat kompuroivat tahtomattaan digiloikassa tai työttömäksi jäätyään putosivat tyhjän päälle. JOTPA sai jaettavakseen EU:n koronaelvytysrahaa, jota palvelukeskus tehtävänsä mukaisesti kohdistaa strategisesti:

- Jaettavaksemme tuli koulutuksen toteuttajille 30 miljoonaa euroa, josta osa oli korvamerkitty juuri jatkuvan oppimisen kannalta haavoittuville ryhmille: maahanmuuttajille, yli 55-vuotiaille ja matalasti koulutetuille.

Koulutuksen järjestäjiä Heinivirta kehottaa seuraamaan JOTPAn valtionavustushakuja, joissa rahaa on luvassa myös digitaaliseen ja vihreään siirtymään liittyviin koulutuskokonaisuuksiin. Lisäksi JOTPA on käynnistämässä hakevan toiminnan pilottihanketta, jossa tutkitaan työpaikkakohtaisesti työntekijöiden oppimistarpeita ja ohjataan heitä koulutuksen pariin.

Hankkeet vahvistavat digiosaamista

Etä- ja hybridityöskentely näkyy myös aikuiskoulutuksen kansainvälistymishankkeissa. Liikkuvuushankkeet eivät ole vielä toipuneet pandemiaa edeltävälle tasolle. Virpi Maireberg (OPH) on havainnut, että hankekokouksiin ja -tapahtumiin osallistutaan nykyään paljon verkossa. Digipedagogiikkaa myös kehitetään hankerahalla.

- Esimerkiksi Digital Leap -hankkeessamme sekä parannetaan esittävän taiteen ammattilaisten digitaitoja että kehitetään ratkaisuja taide-elämysten virtuaalisiin toteutuksiin. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten hankemaailma sopeutuu pandemian jälkeiseen aikaan.

Erasmus+ -ohjelmaa rahoittava Euroopan komissio haluaa myös aikuiskoulutusväen jälleen liikkeelle henkilöstö- ja opiskelijavaihtoihin ammattitaitoaan kehittämään. Siksi liikkuvuustoiminnoille on luvassa lisää rahaa. Uutena toimintona Maireberg mainitsee aikuisoppijoiden liikkuvuuden, joka on suunnattu ensisijaisesti niille henkilöille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen toimintaan. Liikkuvuus laajenee myöhemmin koskemaan kaikkia aikuisoppijoita.

Kestävä oppiminen muistaa yksilön

Tutkimuskenttä on reagoinut teknologisvälitteisten oppimisratkaisujen yleistymiseen. Oppimisteknologian ja siihen liittyvien järjestelmien ja systeemien tutkimus on lisääntynyt, samoin jatkuvan oppimisen rakenteista käytävä keskustelu.

- Jatkuva oppiminen typistyy keskusteluissa usein osaamiseksi, jolloin se määrittyy organisaatioiden ja yksilöiden välineenä, toisin sanoen kilpailukykynä. Pitäisin esillä myös kestävän oppimisen ulottuvuutta, tutkija Päivi Hökkä muistuttaa.

Kestävä oppiminen näyttäytyy Hökälle yksilöiden ammatillisena ja inhimillisenä kasvuna ja hyvinvointina, rajaamatta ulos kansallista kilpailukykyäkään.

Pandemia-aika voidaan nähdä myös suomalaisen yhteiskunnan stressitestinä, jossa punnittiin luottamista viranomaisiin, tieteeseen ja viime kädessä toisiimme. Päivi Hökän mielestä Suomi pärjäsi koettelemuksessa hyvin.

-Yhteiskunnassa on käyty tiukkaakin keskustelua, mutta rakenteet ovat toimineet, ja oppimisen näkökulmasta on tapahtunut hämmästyttäviäkin asioita – ilmeisimpänä juuri digitaalisten järjestelmien nopea omaksuminen.

Hökälle pandemiaresilienssi näyttäytyy vahvojen eurooppalaisten arvojen – demokratian, tasa-arvon ja yhteisen sopimisen – kestävyytenä. Jatkossa on kaikin voimin tuettava yhdenvertaista osallisuutta ja näitä demokraattisia arvoja. Jatkuvan oppimisen näkökulmasta Hökkä korostaa kompetenssikeskustelun lisäksi ihmisten kokonaisvaltaisen sivistyksen arvoja.

- Se, että tarjotaan vaikkapa pieniä opintokokonaisuuksia tai digitaalisia opintopolkuja ei vielä takaa oppimista. Oleellista on ymmärtää yksilön ammatillisen kasvun ja identiteetin kokonaiskuva. Se määrää, millaiseen oppimiseen yksilöt sitoutuvat.

Polku tulevaisuuteen

Perustaitojen kehittäminen ja digivihreä siirtymä hallitsevat siis kansallista jatkuvan oppimisen agendaa ja ovat näin linjassa eurooppalaisten painopisteiden kanssa. Tuore eurooppalainen aikuiskoulutusohjelma NEAAL painottaa uusilla prioriteettialueillaan nimenomaan digivihreää siirtymää. Tuleva vuosi 2023 on lisäksi julistettu Euroopassa osaamisen teemavuodeksi (The European Year of Skills).

Jaana Nuottaselle osaamisfokus on tervetullut. Hän näkee perustaidot oikeammin kansalaistaitoina, joista myös ekososiaalinen sivistys kumpuaa.

-Tuntuu, että olemme Suomessa lähinnä ihmetelleet kohta vuosikymmenen, että kuusisataatuhatta suomalaista on vailla riittävää perustaitopohjaa. Ensimmäinen kansainvälinen aikuisten taitojen tutkimushan (PIAAC) meille jo kertoi tämän. Tuumasta toimeen!

Nuottasen tavoin myös Heinivirta pitää tulevaisuuden askelmerkkejä perusteltuina. Kriisipöly ei kuitenkaan hänen mielestään ehdi toimialla lainkaan laskeutua.

- Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen laineet lyövät taas hieman eri kohtaan suomalaista yhteiskuntaa kuin pandemiashokki. Aikuiskouluttajalla riittää työsarkaa.

Kirjoittaja Markus Palmén (MSc, BA) on verkkojournalismin ja audiovisuaalisen sisällön parissa työskentelevä vapaa toimittaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Aikuisoppimisen kentällä Markus on työskennellyt aiemmin EPALEn temaattisena koordinaattorina ja tätä ennen European Lifelong Learning Magazinen (Elm) päätoimittajana Kansanvalistusseurassa. Oppimisen maailmassa Markuksen erityisen kiinnostuksen kohteita ovat mm. erilainen oppijuus ja vapaa sivistystyö. Twitter: @MarkusPalmen