chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Käsityöleirillä Virossa

29/05/2018
, Ritva Hänninen
Kieli: FI

Craft camp-käsityökurssin tavoitteena oli tutustua virolaiseen käsityöperinteeseen ja perinteisiin käsityötekniikoihin sekä opetella soveltamaan niitä nykyaikaisiin tuotteisiin. Työpajatarjonnasta valittiin neljä eri tekniikka, joista jokaiseen paneuduttiin yhden päivän ajan. Yksi päivä oli retkipäivä, jolloin tutustuttiin alueen käsityökohteisiin sekä virolaiseen kulttuuriin ja historiaan. Craft camp-kurssi oli kansainvälinen ja sen opetuskielenä oli englanti.

Erasmus-vaihtoni liittyi Erasmus+ TAKING OFF 3-aikuiskouluttajien ja aikuiskoulutuksen hallinnon henkilöstön liikkuvuushankkeeseen. Hankasalmen kansalaisopisto oli mukana hankkeessa jota koordinoi Jyväskylän koulutuskuntayhtymä. Mukana olivat myös Jyväskylän kansalaisopisto, Jyväskylän kristillinen opisto sekä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto.

Osallistuin Craft camp -käsityökurssille 9. -15.7.2017, jonka järjestäjä toimi Tarton yliopiston alainen Viljandin kulttuuriakatemian Virolaisen kansanomaisen käsityön osasto. Monet kurssin työpajojen opettajista oli valmistunut Viljandin kulttuuriakatemiasta. Kurssin tavoitteena oli esitellä ja opettaa Viron perinteisiä käsityötekniikoita ja innostaa noiden tekniikoiden soveltamiseen nykykäyttöön. Leirillä oli kansainvälinen, siellä oli 72 osanottajaa 17 maasta. Kurssipaikka oli Olustveren kartano, joka on noin 140 km:n päässä Tallinnasta ja noin 30 km Viljandista. Kartanossa toimii Olustveren maatalous- ja palvelualojen ammattikoulu. Leirille saapuminen oli järjestetty erinomaisesti: järjestäjät tulivat hakemaan meidät, Tallinnaan sunnuntaipäivän aikana saapuneet kurssilaiset, linja-autolla. Näin matkustaminen Olustvereen sujui nopeasti ja helposti. Illalla oli majoittuminen opiskelija-asuntolaan, iltapala sekä yleistä tutustumista.

Kurssilla oli neljä työpajapäivää ja yksi retkipäivä. Craft camp-leirin opintomahdollisuudet olivat monipuoliset, sillä valittavina oli noin 36 erilaista työpajaa. Työpajoista osa oli aloittelijoille, osa jo aiemmin harrastaneille. Aihealueina olivat neulonta, kirjonta, virkkaus, hopeatyöt, kirjonta, nypläys, puutyöt, nauhatyöt, tuohityöt, langanvärjäys, keramiikka. Jokaisella oli mahdollisuus ottaa neljä eri työpajaa työpajavalikoimasta ilmoittautumisen yhteydessä. Koska tarjonta oli niin laajaa, ei ollut helppo valita kurssipäivien aiheita. Valitsin Viron perinteiset nyplätyt pitsit, virolaiset arkaaiset kirjoneuleet, Mulgin alueen kirjailut sekä Muhun alueen ja Setukaisten virkatut pitsit.

Työpajapäivät

Kurssiviikko oli jaettu siten, että maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina oli työpajoja, keskiviikkona oli retkipäivä. Ensimmäisen kurssipäivän aluksi tutustuimme Olustveren kartanon alueeseen ja sen historiaan ja nykypäivään sekä maatalous- ja palvelualojen oppilaitokseen. Tutustumiskierroksen jälkeen alkoivat leirin työpajat.

Viron perinteisten nyplättyjen pitsien -työpajassa tutustuimme viron nypläysperinteeseen ja pitsien käyttöön. Ensimmäiset kansanvaatteissa käytetyt pitsit on tehty 1700-luvun lopulla. Päivän aikana opimme nypläyksen peruslyönnit tekemällä matomaisen kirjanmerkin. Päivän toinen malli olikin jo haasteellisempi ja ilman aiempaa nypläyskokemusta olisi työni tainnut jäädä tekemättä. Tuota pitsiä en saanut päivän aikana valmiiksi, vaan jatkoin innokkaasti illalla vielä puoleen yöhön saakka.

/fi/file/pitsinnyplaysjpgpitsinnyplays.jpg

Kirjoneuletyöpajassa opettelimme vanhoja kirjoneulemalleja, joita on käytetty lapasissa ja käsineissä. Tutustuimme vanhoihin malleihin sekä opettajan tekemiin neuleisiin ja neuloimme harjoituksena rannekkeen, johon harjoittelimme myös vanhan mallin mukaan tehtävää kärkikavennustekniikkaa. Neuleet on tehty hyvin ohuista langoista; aluksi tuotti vaikeuksia saada aikaan kaunista neuletta hyvin ohuella langalla ja ohuilla puikoilla.

Torstaina pääsin kirjonnan pariin. Mulgin alueen kirjailumallit ovat hyvin vanhoja, ja opettajat kertoivat kirjontamalleista ja niiden käytöstä mm. kansanpukujen koristeluissa. Pääsimme opettelemaan kirjontamallien ompelua tekemällä kirjottuja ruutuja peliin, jonka nimi on Tic-Tac-Toe. Opettajat olivat valmistaneet etukäteen jokaiselle kurssilaiselle laatikot, joissa olivat tarvittavat materiaalit ja neulat. He myös viimeistelivät kirjotut ruudut niiden valmistuttua, jotta ehtisimme saada työt päivän aikana valmiiksi. Minulla jäi kyllä siitä huolimatta muutama ruutu kirjottavaksi kotitöinä.

/fi/file/kirjontajpgkirjonta.jpg

Muhun alueen ja Setukaisten virkattujen pitsien työpajassa tutustuimme vanhoihin virkattuihin pitseihin ja Muhun ja Setumaan alueiden perinteiseen pitsinvirkkausperinteeseen. Pitsit on tehty hyvin ohuella langalla, joten päivän aikana ei saatu aikaiseksi kovin suuria pitsikokeiluja. Jotta kokeiluillemme tulisi jokin käyttötarkoitus, työpajan opettajat olivat tehneet meille kurssilaisille valmiiksi pienet kangaspussit, joihin pitsit kiinnitettiin.  Pitsejä voisi käyttää myös vaatteiden koristeluun soveltaen niihin omaa värimaailmaa.

Retkipäivä – museoretki Tarttoon

Keskiviikkona oli retkipäivä. Jo ilmoittautuessa oli valittu retkikohde kolmesta vaihtoehdosta: retki Viljandin alueelle, Tarttoon tai Setumaalle Kaakkois-Viroon. Osallistuin retkelle, joka suuntautui Tartoon, joka on Viron tärkein yliopistokaupunki. Siellä pääkohteena oli Viron kansallismuseo (Eesti rahva muuseum), joka oli uudelleen avattu lokakuussa 2016. Museorakennus on jo itsessään näyttävä kokonaisuus: rakennuksen pituus on 356 metriä, ja se on rakennettu entiselle neuvostoajan sotilaslentokentän kiitoradalle. Rakennus itse näyttää siltä kuin se olisi lähdössä nousuun. 

Kansallismuseossa on Viron laajimmat kansallisten tekstiilien kokoelmat. Se esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää eri aikakausina sekä suomalais-ugrilaisten kansoja ja maapallon pohjoisen osan asuttamisesta. Museon laaja vaihtuva näyttely esitteli virolaisten kansallispukuja. Tämä oli minulle mieluinen yllätys, sillä opetan kansallispukujen valmistusta ja tämä oli hieno mahdollisuus päästä tutustumaan virolaiseen kansanpukurunsauteen. Sata vuotta sitten Viron kansallismuseoon on koottu laaja kokoelma talonpoikaisvaatteita. Vasta nyt uudessa museossa ne ovat saatu esille. Nähtävillä oli kansanvaatetuksen värien, kuvioiden, perinteiden ja tapojen kokonaisuus. Näyttelyn lisäksi esillä oli tietoa kansallispuvuista ja niiden käytöstä.

Yhteinen illanvietto ja näyttely työpajojen tuotoksista

Perjantai-iltana oli viimeisen illan illanvietto Olustveren kartanossa. Viljandin kulttuuriakatemiasta valmistuneet kansanmuusikot esiintyivät, jonka jälkeen oli runsas illallispöytä puheineen ja kiitoksineen. Lauantaina aamupäivällä oli näyttely ja esittely, jossa saimme ihailla viikon aikana tekemiämme töitä. Oli uskomatonta, kuinka monenlaisia materiaaleja ja tekniikoita olikaan käytetty ja kuinka isoja töitä oli tehty yhden päivän kestävissä työpajoissa. Esittelyn päätteeksi oli kurssin päätöshetki ja saimme juhlallisesti kurssitodistukset.

/fi/file/lopputyotjpglopputyot.jpg

Vaikutelmia, tunnelmia ja kurssiviikon antia

Kurssin järjestelyistä vastasivat Viljandin kulttuuriakatemian opiskelijat. Järjestelyt sujuivat hyvin ja oli hienoa seurata, kuinka vastuuopiskelijat hoitivat asioita rauhallisesti ja asiantuntevasti. Kurssille osallistui ihmisiä laajalti eri puolista maailmaa Islannista Uuteen Seelantiin. Monet kurssilaista olivat olleet mukana jo useana vuonna. Leirin henki oli innostava, välitön ja yhteisöllinen, joka innosti meitä monia tulemaan uudelleen Craft camp-kurssille.

Ennakkoon pohdin itselleni tavoitteita, joita asetin käsityöleirille. Jälkeenpäin huomasin, että viikko vastasi hyvin noita tavoitteita. Koska leirin käyttökieli oli englanti, kielitaitoni virkistyi ja oma ammattialan sanaston hallinnan vahvistui. Kurssilla oli osanottajia eri puolilta maailmaa  ja siellä kohtasivat monenlaiset kulttuurit virolaisen käsityökulttuurin lisäksi. Koska meitä kaikkia yhdisti käsityö, koko leirin ajan työpajoissa, illan vapaamuotoisissa kohtaamisissa ja tutustumisretkellä oli välitön ja vapautunut tunnelma ja vuorovaikutus ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Leirin aikana pystyi hyvin verkostoitumaan eri maista tulleiden kurssilaisten kanssa ja oli mahdollisuus keskustella ja vertailla niin käsityönopetusta kuin harrastustoimintaa eri maissa

Päivien aikana erilaisissa työpajoissa tuli myös seurattua opiskelun lisäksi opettajien toimintaa, jonka kautta oli hyvä peilata myös omaa opettajuuttani ja pohtia, mitä vastaavissa tilanteissa olisin ehkä tehnyt toisin. Työpajojen kautta sain lisätietoa käsityön eri osa-alueista ja samalla oli mahdollisuus löytää uusia opetusaiheita omille kurssilaisille. Osallistuminen kurssille lisäsi omaa hyvinvointiani sekä myös työmotivaatiota. Viikon aikana sain keskittyä vain omaan tekemiseen vastapainona opettajan työhöni, jossa on koko ajan neuvottava muita ja etsittävä uusia ideoita. Eräänlainen akkujen lataamisaika toi intoa aloittaa uusi lukuvuosi tuon leirin jälkeen. 

Uuden oppiminen myös lisäsi innostusta käsityötä ja erityisesti perinteisiä käsitöitä kohtaan. Opetan erilaisia käsityötekniikoita työssäni, joten tutustuminen Viron käsityöperinteeseen ja -kulttuuriin antaa uusia näkökulmia ja ideoita omille kursseilleni. Viikon aikana lisääntyi kiintymys virolaiseen käsityöhön, kulttuuriin ja kieleen. Olen aina ollut kiinnostunut perinteisistä käsityötekniikoista ja pohtinut niiden siirtämistä nykyaikaisiin tuotteisiin. Tätä ovat virolaiset harrastaneet jo pitkään ja on ollut mielenkiintoista tutustua siihen laajaan tuotantoon, jota virolaiset käsityösuunnittelijat ovat luoneet perinteisten mallien, tekniikoiden ja materiaalien pohjalta, tuoreesti ja raikkaasti. Pyrin löytämään uusia ideoita myös toisille opiston kädentaitojen opettajille ja kartoittamaan kohteita, joihin opiston kädentaitoryhmät voisivat tehdä opintomatkan ja siten osaltaan vaikuttamaan opiston kansainvälisyyden lisäämiseen.

Esittelin kurssia ja sen tuotoksia sekä omia kokemuksiani ja vaihdon merkitystä Hankasalmen kansalaisopiston opettajienkokouksessa 31.8.2017. Voit katsoa tästä esittelyni. Tämän lisäksi olen kertonut kokemuksiani käsityöleiristä ja virolaisesta käsityöperinteestä sekä näyttänyt kuvia omissa opetusryhmissäni. Niissä olen kertonut ideoista, joita kurssilla syntyi ja olen innostanut kurssilaisia kokeilemaan perinteisiä virolaisia käsityötekniikoita ja soveltamaan niitä erilaisiin töihin.

Myös Viron television TV3 kävi tutustumassa Craft camp-työpajoihin ja teki videon, jossa on lyhyt kuvaus kurssista ja sen työpajoista. Myös paikallinen sanomalehti Sakala kertoi Craft camp -kurssista ja sen työpajoista. 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn