Itsekasvatuksella vastauksia ilmastokriisiin
Teksti: Paula Halme
***
Ilmastokriisissä nivoutuvat yhteen sosiaaliset ja ympäristön ongelmat
Ympäristön pitkäaikaisten tai yhtäkkisten muutosten kuten kuivuuden, aavikoitumisen, merenpinnan nousun tai tulvan vuoksi kotinsa jättäneitä kutsutaan ilmasto- tai ympäristösiirtolaisiksi. Jopa 61 % kaikista kotimaansa sisällä siirtymään joutuneista on paennut luonnonkatastrofia. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n ennusteen mukaan ympäristösiirtolaisten määrä nousee jopa yli 200 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.
Turvapaikanhakijoille myönnetään pakolaisstatus henkilökohtaisen vainon perusteella, ei ilmastosyistä. Ilmastonmuutos tunnustettiin kyllä ensimmäistä kertaa ihmisoikeuskysymykseksi Pariisin ilmastosopimuksessa, mutta liikehdintää kansainvälisten sopimusten muuttamiseksi ja pakolaisuuden määritelmän laajentamiseksi ei ole. Tampereen yliopiston tutkija ja dosentti, KT Jani Pulkki sekä apurahatutkija, KM Johanna Kallio kuvaavatkin meidän olevan ekokriisissä, jossa ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden ongelmat kietoutuvat toisiinsa.
Mitä vastauksia aikuiskasvatuksella on tähän kriisiin ja mitkä ovat sen mahdollisuudet ekologisesti kestävämmän tulevaisuuden luomisessa?
Globaalikasvatuksella oikeudenmukaisempaa maailmaa
Euroopan aikuiskoulutusjärjestö EAEA:n manifestin mukaan eurooppalaisella aikuiskoulutuksella on suuri rooli ilmastokriisin haasteiden ratkaisussa. Manifestin mukaan aikuiskoulutus on avaintyökalu YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä, tukien Euroopan yhtenäisyyttä, vaurautta ja konfliktittomuutta.
Kaikilla YK:n jäsenvaltioilla on velvollisuus järjestää ihmisoikeuskasvatusta. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan perus- ja ihmisoikeuskasvatusta toteuttavat monet eri tahot Suomessa ja ne kuuluvat perusopetukseen ja joihinkin jatko-opintoihin. Suomalaisissa peruskouluissa toteutetaan myös globaalikasvatusta YK:n asettamien kehitystavoitteiden suuntaisesti. Opetushallitus ja Maastrichtin julistus (2002) toteavat globaalikasvatuksen olevan ihmisten silmien ja mielen avaamista maailman erilaisille todellisuuksille, ja sen tarkoituksena on herättää ihmisissä halu rakentaa oikeudenmukaisempaa, tasa-arvoisempaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa maailmaa.
Mutta missä ja miten globaali- ja ihmisoikeuskasvatusta jalkautetaan ja voitaisiin jalkauttaa aikuisten pariin?
Dosentti ja tutkija Jani Pulkin tausta on filosofiassa ja leipälajiksi on muodostunut kasvatusfilosofia, jonka kysymyksistä hän on etsinyt ratkaisuja ekososiaalisen elämäntavan saavuttamiseksi.Tällä hetkellä hän työskentelee Ekososiaalisen kasvatusfilosofian luonnos -hankkeessa: ”Kilpailuajattelu tekee inhimillisestä kasvusta hankalaa, sillä se tuottaa häviäjiä, joiden nähdään olevan itse syyllisiä häviöönsä. Tällöin toista ihmistä pidetään pelon kohteena, uhkana, ja pelosta seuraa helposti vihaa. Tällainen viha voi kanavoitua vaikkapa muukalaisvihaksi. Kaiken ytimessä pitäisi olla ymmärrys ihmisen ja muun luonnon välttämättömästä yhteenkietoutumisesta.”
Aikuiskasvatusta kaikilla sektoreilla
”Aikuiskasvatusta on kaikkialla”, Pulkki valottaa aikuiskasvatuksen käsitteen laajuutta:
”Käytän aikuiskasvatuksesta määritelmää, jossa sekä tarkoituksellinen että tarkoittamaton toiminta on kasvatusta, tapahtuu se sitten jossakin instituutiossa tai ei, tai olkoon kyse kehittymisestä tai ylipäätään muutoksesta.”
Kallio nostaa muutaman esimerkin ekososiaaliseen kestävyyteen pyrkivästä aikuiskasvatuksellisesta toiminnasta kolmannella ja neljännellä sektorilla: Omavaraopistossa taustafilosofiana on irrottautua yhteiskunnan riippuvuussuhteista. EnAct-tutkimushankkeessa puolestaan tutkitaan aktivistiryhmää, joka elää todeksi sitä maailmaa, jonka haluaisi myös tulevaisuudessa nähdä.
”Kylvä ajattelun siemeniä ympärillesi – ne eivät aina ehkä idä, mutta voivat myös hyvin lähteä itämään”, tuumaa Kallio myös dialogin merkityksestä kasvatuksellisena tekona.
Kallio toivoo katseiden kääntämistä myös yrityksiin:
”Toivon aikuiskasvatukselta parempaa yrityskentälle jalkautumista, jossa keskustelulla voisi kääntää näkökulmia. Tiedostava työntekijä on samalla myös hyvä työntekijä, joka haluaa aidosti kehittää toimintaa eteenpäin.”
Myös Pulkki tuo esiin yritykset:
”Yritykset sanovat meille sitä ja tätä – pitäisi muistaa puhua myös siitä, että tälläkin on suuri vaikutus meihin.”
Itsekasvatuksesta väitöskirjaa valmisteleva ja muun muassa sukupuolentutkimuksen opinnoista työssään ammentanutta Johanna Kalliota kiinnostaa, miten olla hyvä ihminen ja miten kasvattaa itseään olemaan mahdollisimman hyvä toisia kohtaan, kun formaali koulutuspolku päättyy. Tampereen yliopiston apurahatutkija on mukana EnAct -hankkeessa, jossa tarkastellaan itsekasvatusta ilmastoaktivistisesta näkökulmasta. Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto.
Katse peiliin – itsereflektion kautta itsekasvatukseen ja henkiseen kasvuun
Pulkki ja Kallio puhuvat myös erityisesti itsereflektion, itsekasvatuksen ja henkisen kasvun merkittävästä roolista aikuiskasvatuksellisina keinoina:
”Itsereflektio on väylä toteuttaa kriittistä aikuiskasvatusta ja avata tapoja toimia toisella tavalla. Olennaista on, että aikuiskasvatettava havaitsee maailman keskinäisriippuvuuksia ja siten saavuttaa itseymmärryksen kasvua”, selittää Kallio.
”Tarvitaan tietoisuuden luomista esimerkiksi omista etuoikeuksista ja siitä, miten omat kulutustottumukset vaikuttavat. Kun ihminen tiedostaa oman valtansa tässä asiassa, vasta sitten vastuun voi kantaa”, jatkaa Pulkki samalla linjalla.
Tällöin ollaan myös Pulkin mukaan henkisen kasvun äärellä:
”Henkisyys on ihmisessä oleva tajunnallisuuden alue, joka kykenee asettamaan itsensä itsereflektiiviseen toimintaan. Siten ihmisessä henkinen osa on esimerkiksi se, joka havaitsee omia tunnereaktioita ja siten pystyy viemään itseään toiseen tilaan hallitsemalla tunteitaan.”
Kallio lisää, että hän toivoisi aikuiskasvatuksen kentälle enemmän painotusta juuri tunnetaitoihin, jotka vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja mahdollisuuteen toimia aktiivisena kansalaisena:
”Tunnetaidot ovat ehto vuorovaikutukselle yhteiskunnassa ja pelkkien tietotaitojen sijaan tarvitaan kehittymistä moraalisina toimijoina ja välineitä omaksutun tiedon käytäntöön soveltamiseen. Tässä tunnetaitojen opettaminen eli itseymmärryksen kasvattaminen olisi avuksi.”
Lähteet ja lisälukemista:
EAEA:n Aikuiskoulutuksella tulevaisuuteen manifesti
Opetushallituksen nettisivut: Globaalikasvatus ja kestävän kehityksen tavoitteet.
Ihmisoikeuskeskuksen nettisivut
Omavaraopiston nettisivut
EnAct – Researching Environmental Activism and Self-Cultivation -tutkimushankkeen sivut
Kallion ja Pulkin artikkeli Aikuiskasvatus-lehdessä: Elämää vaalivan itsekasvatuksen luonnos
***
Paula Halme on aikuiskasvatustieteen maisteri ja sosionomiopiskelija. Tällä hetkellä vanhempainvapaata viettävä oppimisintoilija keskittyy ensisijaisesti lastensa kasvattamiseen ja omaan kasvuunsa vanhempana. Kasvatuksen ilmiöiden ja esimerkiksi ammatillisen kehittymisen äärelle Paula uppoutuu blogissaan paulanpedagogiikka.com.
