Kuva: Canva kuvituskuva

Tutkijoiden mukaan yleisen numerotaidon opetus on harvoin kiinnostavaa tai hyödyllistä suurimalle osalle aikuisista. Sen sijaan aikuiskoulutuksen avulla olisi autettava ihmisiä arvioimaan kriittisesti tietoon perustuvan maailmamme rakenteita.

Moni meistä saattaa pitää numerotaidon määritelmää – kykyä käsitellä ja käyttää numeerista tietoa käytännössä – melko itsestään selvänä.

Numerotaito on tosielämän ja arkisten tilanteiden matematiikkaa.

Tästä huolimatta, kuten professori Anke Grotlüschen huomauttaa, yksi numerotaidon opetuksen suurimmista haasteista on se, että käsityksemme numerotaidosta poikkeaa usein hyvin paljon siitä, mistä arkisessa numerotaidossa on todellisuudessa kyse: esimerkiksi sen arvioinnista, kuinka pitkän matkan autolla voi ajaa ennen kuin polttoaine loppuu, ruoanlaittoon liittyvistä nyrkkisäännöistä tai lääkärin reseptien tulkinnasta.
 

Jokaisen olisi ymmärrettävä, että tieto on uusi kulta, eivät kieli tai lukutaito.

Grotlüschen on Hampurin yliopiston elinikäisen oppimisen professori. Hän on tutkinut muun muassa numerotaidon, aikuiskoulutuksen ja heikkouksien yhtymäkohtaa.

Hänen kiinnostuksensa numerotaitoa kohtaan juontaa juurensa sosiaaliantropologi Jean Laveen, joka kehitti 1980-luvulla teoriansa situationaalisesta oppimisesta. Lave havaitsi, että aikuiset, jotka saattoivat suoriutua täydellisesti numerotaitoa vaativista tehtävistä ruokakaupassa, saattoivat epäonnistua samojen tehtävien suorittamisessa koetilanteessa.

”Tämä liittyy numerotaidon näkymättömyyteen. Esimerkiksi lukutaitoon verrattuna on tutkittu vain hyvin vähän, mitä numerotaito käytännössä tarkoittaa ja miten yhteiskunta muokkaa siihen liittyviä tarpeitamme”, Grotlüschen kertoo.
 

Professori Anke Grotlüschen. Kuva: Ihh/Ohme.

Uudet teknologiat ja digitalisaatio johtavat siihen, että teknologia hoitaa puolestamme ison osan numerotehtävistä. Käytämme puhelimiemme laskinta ja olemme tottuneet suoraveloitukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että numerotaitoa tarvittaisiin entistä vähemmän.

Grotlüschen väittää, että itse asiassa numerot hallitsevat elämäämme enemmän kuin koskaan aiemmin.

Tärkeä esimerkki nykyisin tarvittavasta numerotaidosta on Grotlüschenin mukaan kyky käsitellä ja arvioida kriittisesti tietoa, jota kulutamme päivittäin uutisartikkeleiden, kaavioiden ja muun sisällön muodossa.

Lisäksi tarvitsemme numerotaitoa, jotta ymmärrämme, miten ja miksi tietoja kerätään meiltä ja käytetään poliittisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin.

”Esimerkiksi sairausvakuutusyhtiöt saattavat kannustaa asiakkaita mittaamaan kaikkea älykellolla, mutta näiden tietojen avulla vakuutusyhtiöt voivat myös tehdä vakuutuksesta asiakkaalle kalliimman. Jokaisen olisi ymmärrettävä, että tieto on uusi kulta, eivät kieli tai lukutaito”, Grotlüschen sanoo.

Numerotaito kaukana universaalista

Keiko Yasukawa on Sydneyn teknillisen yliopiston kansainvälisten opintojen ja koulutuksen laitoksen lehtori. Hän on erikoistunut aikuisten luku- ja numerotaitoon liittyviin toimintalinjauksiin ja käytäntöihin.

Myös hän korostaa sitä, että yhteiskunnalliset muutokset, kuten massadatan esiinnousu ja ”valvontakapitalismi” eli henkilökohtaisen datan hyödykkeistäminen vaikuttavat merkittävästi numerotaidon käsitteeseen.

Toinen esimerkki numerotaitoon vaikuttavasta megatrendistä on ilmastonmuutos, joka synnyttää myös täysin uusia numerotaitoon liittyviä tarpeita.

”Australiassa ilmanlaatu on jo toisinaan niin huono, että ihmisiä kehotetaan jäämään kotiin. Meidän on siis opittava tarkistamaan ilman lämpötilan lisäksi esimerkiksi ilmanlaadun indikaattoreita”, Yasukawa kertoo.

Hän kertoo myös, että vaikka monet näistä muutoksista tapahtuvat maailmanlaajuisesti, on tärkeää muistaa, että numerotaidon käytännöt ovat aina riippuvaisia paikallisesta tilanteesta.

”Tämä on vastoin sitä, että meille opetetaan koulussa, että matematiikka on yleismaailmallinen kieli, jota voidaan soveltaa missä tahansa”, Yasukawa sanoo.
 

Lehtori Keiko Yasukuwa. Kuva: Sydneyn teknillinen yliopisto.

Kuten suurin osa tätä juttua varten haastatelluista ihmisistä, myös Keiko Yasukawa tutki alun perin puhdasta matematiikkaa. Yasukawa alkoi tarkastella matematiikkaa suhteessa ympäröivään maailmaan vasta valmistuttuaan tohtoriksi puhtaan matematiikan alalta.

Hänestä tuli insinööritieteiden tiedekunnan opettaja, ja hän huomasi nopeasti, että insinöörit ratkaisivat matemaattisia ongelmia täysin eri tavalla kuin hänelle oli opetettu. Alkoi vaikuttaa siltä, ettei matematiikka ollutkaan loppujen lopuksi niin puhdasta tai universaalia.

Nykyisin Yasukawa tutkii numerotaidon yhteyttä erityisiin yhteisöihin tai tilanteisiin. Esimerkkinä voidaan mainita jonkin työpaikan numerotaitoon liittyvät käytännöt.

”Monet asiat vaikuttavat työssä tarvittavaan numerotaitoon. Työn teknisten vaatimusten lisäksi subjektiivisesti koetuilla tekijöillä, kuten paineella, arvoilla ja estetiikalla, voi olla vaikutusta työssä tarvittavaan numerotaitoon. Siksi ei ole kovin mielekästä sanoa, että ihmisten olisi opittava työtään varten juuri tietyt numerotaidon osa-alueet, jollemme ymmärrä työn erityisluonnetta”, Yasukawa esittää.

Aikuiset eivät ole kiinnostuneita osallistumaan työpajoihin, joissa he voisivat kehittää numerotaitoaan.
 

Yasukawa kyseenalaistaa saman periaatteen mukaisesti Kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen PIAACin (Survey of Adult Skills) kaltaisten laajamittaisten arviointien suosion kasvun. Sen sijaan hän peräänkuuluttaa lisää varoja, joiden avulla voitaisiin arvioida tarkemmin numerotaidon toimintaa erityisissä yhteyksissä ja tilanteissa.

”Esimerkiksi Australiassa PIAAC-tulosten on raportoitu viittaavan siihen, että 50 prosenttia aikuisväestöstä on numerotaidottomia. Mutta mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan? Se ei kerro paljoakaan siitä, mikä merkitys numerotaidolla on yksittäisille ihmisille tai miten voimme parantaa sitä.”

Lisää kriittistä numerotaitoa

Miten tämä kaikki olisi otettava huomioon aikuiskoulutusta koskevassa politiikassa ja pedagogiikassa?

Keiko Yasukawan väite on selkeä: kaikille samanlainen numerotaidon opetus saattaa vaikuttaa aluksi taloudellisesti järkevältä, mutta jos se ei vastaa kunnolla kenenkään tarpeisiin, se on tehotonta.

Hänen mielestään on sääli, että  alun perin joustavasti aikuisten yksilöllisiä tarpeita varten kehitetty aikuiskoulutus on supistettu pelkäksi ”taitojen opettamiseksi”. Yleinen numerotaidon opetus on Yasukawan mielestä paitsi tehotonta myös harvoin ihmisten mielestä oikeasti kiinnostavaa.

Anke Grotlüschen kannattaa myös sitä, että yksilölliset ja muuttuvat numerotaitoon liittyvät tarpeet otettaisiin paremmin huomioon koulutuksessa.

”Aikuiset eivät ole kiinnostuneita osallistumaan työpajoihin, joissa he voisivat kehittää numerotaitoaan. Ihmisten kiinnostus kuitenkin herää, jos työpajassa kerrotaan sen sijaan, miten algoritmit toimivat ja vaikuttavat elämäämme!”

Opetustavat eivät ole usein parhaimpia mahdollisia.

Sekä Grotlüschen että Yasukawa toivovat ennen kaikkea, että numerotaito sisällytettäisiin paremmin osaksi kriittistä aikuiskoulutusta. Sen sijaan, että ihmisiä opetetaan vain suunnistamaan datavetoisessa maailmassa, heitä olisi opetettava osana numerotaidon opetusta arvioimaan kriittisesti numerotaidon taustalla olevia rakenteita.

”Numerotaidossa ei voi olla kyse vain mukautumisesta olemassa olevaan. Sen avulla olisi myös arvioitava, miten tilannetta voidaan muuttaa”, Anke Grotlüschen sanoo.

Keiko Yasukawa jakaa esimerkin omasta tutkimuksestaan: Australiassa pankit halusivat opettaa säästö- ja budjetointitaitoja sosioekonomisesti epäsuotuisasta asemasta tuleville aikuisille.

”Ihmiset eivät kuitenkaan kokeneet tarvitsevansa näitä taitoja, koska heillä ei ollut rahaa. Heille oli tärkeämpää oppia, miten heidän ei tarvitse turvautua pikavippeihin.”

Heikkouksien ja työkalujen jakaminen

Yhdysvaltojen Arkansasissa aikuisten matematiikan opettajana toimiva Brooke Istas tietää erittäin hyvin, miten haastavaa on kuroa umpeen kuilu matematiikan ja arkisen numerotaidon välillä.

Hän on työskennellyt aikuisten numerotaidon parissa 15 vuotta, ja hänelle myönnettiin aikuisten perusopetuksen (COABE) kannustinapuraha vuonna 2020. Istasin mukaan suuri osa hänen työstään on sitä, että hän käsittelee ihmisten matematiikkaan liittyviä traumoja eli ahdistusta, joka on seurausta ihmisten negatiivisista matematiikkaan liittyvistä kokemuksista.

”Matematiikkaan liittyvän ahdistuksen ja heikon itsetunnon voittaminen on valtavan suuri asia. Yritän auttaa oppilaitani ymmärtämään, että virheitä saa tehdä ja että niistä voi oppia.”
 

Aikuisten matematiikan opettaja Brooke Istas. Kuva: Brooke Istas.

Istas kertoo opiskelijoilleen omista heikkouksistaan. Hän kertoo hyvin avoimesti ”huonoista päivistään”, jolloin matematiikka ei suju, ja siitä, ettei hän ole erityisen nopea laskemaan ja että hän joutui suorittamaan yliopistossa osan matematiikan kursseista uudelleen.

Hänen kokemuksensa perusteella numerotaito jää Yhdysvalloissa aikuiskoulutuksessa yhä usein taka-alalle: joku palkataan lukutaidon opettajaksi, ja sitten häntä saatetaan pyytää opettamaan siinä sivussa numerotaitoa.

”Opetustavat eivät ole usein myöskään parhaimpia mahdollisia. Tarvitsemme ehdottomasti lisää resursseja, jotta voimme ymmärtää erilaisia oppimistapoja ja erilaisia algebran käsitteellistämistapoja”, hän sanoo.

Arjen matematiikan käsitteellistäminen ja paikantaminen – numerotaidon ydin – innostaa Brooke Istasia. Hänen mielestään on aina jännittävää kehittää uusia menetelmiä ja työkaluja, joiden avulla numerotaidon merkitystä voidaan havainnollistaa opiskelijoille.

Tämä voi tarkoittaa algebran tarkastelemista kuvioina tai reseptien tutkimista esimerkkinä murtolukujen käytöstä arjessa.

Istas kertoo pitäneensä viime aikoina yhä tärkeämpänä nostaa esille myös esimerkkejä siitä, miten tietoja voidaan käyttää ja esitellä julkisilla foorumeilla.

Hän pyytää usein ihmisiä tuomaan mukanaan näkemiään tilastoja tai graafeja, joihin he tutustuvat sitten yhdessä luokassa.

”Kannustan aina opiskelijoitani kysymään, mikä on kaavioiden taustalla oleva tarina ja miksi kaaviot on laadittu. Mottonani on, että sanotpa datasta mitä tahansa, voin väittää vastaan – kyse on vain tarkastelutavasta.”

Kirjoittaja: Heini Huhtinen

Teksti on alun perin ilmestynyt englanniksi 30.09.2020 Elm Magazinessa.

Tutustu muihin Elm Magazinen ja Kansanvalistusseuran (KVS) julkaisuihin EPALEssa.