Suomessa vuosina 1966-1994 kansakoulun ja peruskoulun yhteisiin oppiaineisiin kuulunut “kansalaistaito” sisälsi muun muassa liikennekasvatusta, sillä autoilun ja kolareiden yleistyminen oli luonut 1950-luvulta alkaen sille tilausta. 2000-luvulta alkaen palveluiden ja viestinnän digitalisoituminen on puolestaan luonut tarvetta medialukutaidoille tämän päivän kansalaistaitoina. Perinteisesti medialukutaidoiksi on määritelty taidot: 1) päästä käsiksi ja käyttää perinteisiä sekä digitaalisia medioita, 2) ymmärtää ja arvioida kriittisesti medioita ja niiden tuottamaa sisältöä sekä 3) itse tuottaa erilaista mediasisältöä.

Teknologisen kehityksen myötä medialukutaidot ovat kuitenkin muutoksessa. Perinteisempien medialukutaitojen kuten uutisten- ja mainostenlukutaidon rinnalle on viime vuosina nimetty muun muassa sosiaalisen median lukutaito, tekoälyn lukutaito, misinformaation lukutaito ja algoritmien lukutaito. Oma tutkimus- ja kehittämistyömme kohdistuu robottilukutaitoon, joka sekin voidaan ymmärtää uutena medialukutaitona. Robotit välittävät perinteisempien medioiden tavoin informaatiota, mutta ne eroavat muista mediateknologioista ratkaisevasti: ne kykenevät toteuttamaan erilaisia fyysisiä operaatioita ja liikkumaan.

Kuva: Gencraft

Olemme käynnistäneet Lapin yliopistossa kaksi tutkimus- ja kehittämishanketta, jotka kohdistuvat ikäihmisten robottilukutaitoihin. MediaRoboLit 65+ -hankkeessa (Suomen Akatemia) tuotetaan uutta tietoa yli 65-vuotiaiden Suomessa asuvien media- ja robottilukutaidoista sekä niihin liittyvistä tuki- ja koulutustarpeista. Arctic RoboWelfare -hankkeen (Euroopan aluekehitysrahasto) tavoitteena on puolestaan vahvistaa robotiikan tutkimusperustaista hyödyntämistä Lapin alueen hyvinvointipalveluissa. Tällä hetkellä palvelurobotiikan odotetaan avustavan ikäihmisten hoivan haasteiden ratkaisemisessa ja hoivarobotiikkaa viedään sairaaloihin, palvelutaloihin ja ikäihmisten koteihin.

Robottilukutaito on uusi käsite, ja olemme ensimmäisten joukossa sitä määrittelemässä. 
Olemme lähtökohtaisesti määritelleet robottilukutaidon tarkoittavan:

1. Tietoisuutta roboteista (esim. ominaisuudet, käyttötarkoitukset, rajoitukset)
2. Taitoja olla vuorovaikutuksessa robottien kanssa (verbaali/non-verbaali viestintä)
3. Taitoja ymmärtää ja arvioida kriittisesti robottien välittämää informaatiota sekä robottien hyödyntämistä (esim. alkuperä, arvoperustat, tarkoitusperät, seuraukset)
4. Ymmärrystä robottien tietoturvakysymyksistä
5. Taitoja ohjelmoida robotteja
6. Taitoja reflektoida robotiikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä (esim. tietoturvan, hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden kannalta)
7. Taitoja tukea ja ohjata läheisiä robotiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Ollakseen robottilukutaitoinen, ei tarvitse olla taitava kaikilla edellä mainituilla ulottuvuuksilla. Oleellinen kysymys on se, omaako riittävästi robottilukutaitoa oman elämän lähtökohdista ja tarpeista käsin.

Kysymykseen siitä, onko robottilukutaito kansalaistaito, ei ole yksinkertaista vastausta.  Robottilukutaidon voidaan ajatella olevan jo nyt kansalaistaito erityisesti maissa, joissa robotisaatio on edennyt laaja-alaisesti kansalaisten arkeen esimerkiksi palvelusektorilla. Palvelurobotiikan kärkimaita ovat Yhdysvallat, Kiina, Saksa, Japani, Ranska, Venäjä, Etelä-Korea, Sveitsi ja Kanada. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska sijoittuvat vertailussa hyvin, Suomi jonkin verran niitä heikommin.

Kansalaistaidot peilaavat eri maiden taloudellis-teknologista ja yhteiskunnallista kehitystä. Kehittyvissä maissa kansalaistaitoja ovat robottilukutaidon sijaan ensisijaisesti muunlaiset medialukutaidot. Suomessa on nähtävissä tarvetta robottilukutaidoille: kansalaisten arkeen kuuluu asiakaspalvelurobotteja, kuljetusrobotteja, kotitöissä avustavia robotteja ja hoivarobotteja, mahdollisesti muitakin. Robottilukutaitoon sisällyttämämme ohjelmointiosaaminen lisättiinkin perusopetuksen opetussuunnitelmiin vuonna 2014.

Kehitämme ja testaamme robottilukutaidon käsitettä yli 65-vuotiaiden keskuudessa, mutta käsite on sovellettavissa myös nuorempiin ikäryhmiin. Siitä huolimatta, että robottilukutaidon merkitys kasvaa tulevaisuudessa, sitä ei tällä hetkellä voida edellyttää kaikilta kansalaisilta. Esimerkiksi vuonna 2019 voimaan astunut laki digitaalisen palvelun tarjoamisesta ohjeistaa julkisen sektorin tuottamaan palvelunsa ensisijaisesti, mutta ei pelkästään, digitaalisesti. Tämä tarkoittaa, että edelleen tarvitaan siis myös digitaalisille palveluille – kuten roboteille –vaihtoehtoisia palvelumuotoja.

Robotiikka ei ole uusi ilmiö, mutta se on levinnyt ja tulee tulevaisuudessa leviämään yhä laajemmin eri-ikäisten kansalaisten arkeen. Tämä edellyttää kattavampaa ja ajanmukaisempaa käsitystä kansalaisilta edellytettävistä medialukutaidoista: perinteisesti käsitetty medialukutaito ei sellaisenaan riitä kattamaan ”uutta” mediaa eli robotteja. Siksi olemme lähteneet kehittämään robottilukutaidon käsitettä apuvälineeksi ikäihmisille sekä heidän parissaan toimiville eri alojen ammattilaisille.

******

KIRJOITTAJAT: 
Päivi Rasi-Heikkinen, professori, Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Yhteystiedot: Paivi.rasi-heikkinen(at)ulapland.fi, nettisivut

Susanna Rivinen, projektipäällikkö, Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Media Education Hub. Yhteystiedot: susanna.rivinen(at)ulapland.fi, nettisivut