Kun näkövammainen Tuija Räisänen saa sähköpostiinsa tiedon tulevasta koulutuksesta, ensimmäinen kysymys ei ole, mitä hän pääsee oppimaan, vaan pystyykö hän osallistumaan.

- Jos koulutus järjestetään jollain alustalla, jota ruudunlukija ei tue tai jossa painikkeita ei ole nimetty, tarvitsee näkövammainen ensin apua selvittääkseen, pääseekö edes alkuun. Sitten pitäisi vielä jaksaa osallistua itse koulutukseen, hän sanoo.

Kyse ei ole harvinaisesta tilanteesta. Digitaaliset työkalut, alustat ja sovellukset ovat muuttaneet tapaa, jolla opimme, työskentelemme ja kommunikoimme. Liian harvoin niiden kehittämisessä on ajateltu saavutettavuutta, saati sitä, millaisia mahdollisuuksia tai esteitä tekoäly voi vammaisille tuottaa.

Arjen pienet esteet, suuret vaikutukset

Tekoälypohjaiset ratkaisut ovat monille jo arkea: hakukoneita älykkäämpiä botteja, äänen ja tekstin välistä muunnosta, puheentunnistusta, tiivistelmiä, jopa henkilökohtaista opiskelutukea ja itsestä luotuja avattaria.

Näkövammaiselle Räisäselle tekoäly toimii kuin tulkkina saavutettavuusongelmien keskellä. Hän on ammatiltaan hieroja, kuntohoitaja, datanomi sekä ict-kouluttaja ja käyttää useita tekoälytyökaluja päivittäin.

- Olen kertonut niille, että olen näkövammainen. Olen myös tehnyt eri aiheisiin botteja, joilta voin kysellä esimerkiksi opiskeluun liittyviä juttuja.

Se toimii, kunhan Räisänen saa materiaalin ensin avattua. Joskus voi käydä niin, että jo ensimmäinen linkki tyssää. PowerPointit, PDF-tiedostot ja koulutusalustat ovat edelleen harvoin saavutettavia.

- Oikeastaan ainoa varmasti saavutettava alusta on sähköposti, Räisänen sanoo. 

Hän suosittelee kouluttajia jakamaan materiaalit Wordina, joka toimii ruudunlukijan kanssa parhaiten.

Saavutettavuus ei ole vain ominaisuus

Saavutettavuus on paitsi tekninen, myös yhteiskunnallinen kysymys. 

- Me helposti ajatellaan, että saavutettavuus on joku lisäosa, joka tehdään valmiin päälle. Mutta silloin ollaan jo myöhässä, toteaa sisällöntuottaja ja aktivisti Pinja Eskola, jolla on cp-vamma. Hän seuraa tekoälykehitystä media-alan opiskelijana ja ammattilaisena.

Eskola muistuttaa, ettei saavutettavuus tarkoita vain sitä, että uutisista julkaistaan audioversiot tai ääni muunnetaan tekstiksi tekoälyn avulla. Se tarkoittaa myös sitä, että käyttäjä ymmärtää, miten tekoäly toimii ja osaa käyttää sitä vastuullisesti.

- Tekoäly ei ole kaikkitietävä. Se on tavallaan ihmismäinen eli se antaa uskottavan kuuloisia vastauksia, mutta ne eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Tekoälyä kannattaa ohjeistaa vastaamaan niin, että mukaan tulevat myös perustelut ja lähteet. Silloin vastauksia pystyy paremmin arvioimaan.

Vinoutunut data, syrjivät algoritmit

Monet tekoälyjärjestelmät on koulutettu valtavilla tekstimassoilla; verkkokeskusteluilla, uutisilla ja kirjoilla, jotka heijastavat yhteiskunnan arvoja ja rakenteita. Se tarkoittaa, että myös syrjivät asenteet, ableismi ja normiajattelu pääsevät mukaan.

- Tekoäly ei ole neutraali. Sen pohjalla on ihmisten tekemät valinnat eli mitä dataa siihen syötetään. Ne ratkaisut toistavat rakenteita, ellei niitä tietoisesti korjata, Eskola sanoo.

Vammaiset ihmiset jäävät helposti tekoälykeskustelun ulkopuolelle, vaikka heidän näkökulmansa olisi välttämätön, jos halutaan rakentaa kaikille toimivia järjestelmiä.

Tekoäly työkaluna – mutta kenelle ja millä ehdoilla?

Sekä Räisänen että Eskola tuovat esiin, että tekoäly itsessään ei ole hyvä tai paha – se on työkalu. Mutta kuten kaikki työkalut, sen hyödyt riippuvat siitä, kuka sitä käyttää ja millaisin valmiuksin.

- Usein mainostetaan, että tekoäly tehostaa työtä tai “nostaa liiketoiminnan uudelle tasolle”. Minulle tärkeämpää on, että se helpottaa elämää. Tehostaminen on vähän liikaa ihmiselle, joka on jo uupumuksen partaalla, Räisänen kiteyttää.

Hän havainnollistaa näin: yksittäinen toimenpide tietokoneella voi näkevälle tarkoittaa paria hiiren klikkausta ja vähän kirjoittamista. Aikaa kuluu muutama minuutti.

Näkövammainen sen sijaan selvittää ensin puoli tuntia, onnistuuko käyttö apuvälineellä ja ovatko painikkeet saavutettavissa ruudunlukuohjelmalla. Jos tarvitaan avustaja paikalle, kuluu toinen puoli tuntia sen selittämiseen, mitä pitäisi tehdä.

- Et voi tehdä asiaa silloin, kun itse haluat, jaksat tai olisi sopiva ajankohta.

Tekoälyn tehokas käyttö on myös ilmastoteko

Tuija Räisänen toivoo, että tulevaisuudessa puhutaan enemmän saavutettavuudesta myös tekoälykehityksessä – ja että vammaiset ihmiset nähdään aktiivisina toimijoina, ei vain tuen kohteina.

Eskola puolestaan nostaa esiin ympäristönäkökulman: tekoäly vie valtavasti energiaa, erityisesti jos sitä käytetään ilman suunnitelmaa.

- Tarkka kysymys ja selkeä tavoite on myös ilmastoteko. Vastuu on aina käyttäjällä ja sitä ei voi ulkoistaa tekoälylle. Kenties tekoälyn suurin mahdollisuus on siinä, että se voi auttaa ohittamaan esteitä, jotka ovat aiemmin olleet ylittämättömiä.

Tämän jutun kuvitus on tuotettu tekoälyllä yhdessä Tuija Räisäsen kanssa. Ensin jutusta on annettu tiivistelmä Le Chat -tekoälyavustajalle ja pyydetty sitä luomaan kuvitus. Sen jälkeen kuvaa on verrattu ChatGPT:n tuottamaan kuvaan samalla kehotteella ja poimittu sen luoma idea, joka on yhdistetty LeChatin kuvaan ja muokattu valmiiksi Canva-kuvankäsittelyohjelmalla.

Räisänen on lopuksi pyytänyt kuvasta äänikuvauksen ChatGPT:llä. Tältä se kuulostaa:Kuvassa on taiteellinen ja futuristinen maisema, jossa yhdistyvät luonto ja teknologia. Maisemassa on vuorimaisia, pehmeästi kaartuvia kerroksia, jotka muodostavat moniväriset pinnat. Kuvan oikeassa alakulmassa on ihmisen profiilia muistuttava hahmo, mutta se on täysin digitaalinen ja täynnä virtapiirien ja mikropiirilevyjen visuaalista estetiikkaa – kuin piirilevystä muotoiltu ihmisen pää. Hahmon sisällä näkyy pieni, hehkuva valopiste pään keskellä (aivojen kohdalla), mikä viittaa tekoälyyn tai tietoisuuteen.

Tekoälystä ja vammaisuudesta sanottua

Pinja Eskola:

“Kannattaa perehtyä tekoälyn toimintalogiikkaan. Silloin ei ole vaikuttunut vain siitä, mitä tekoäly pystyy tuottamaan, vaan ymmärtää prosesseja siellä takana. Tekoälyä täytyy pystyä haastamaan.”

“Aikuiskouluttajan on itse oltava perillä siitä, mitä vammaiskentälle kuuluu ja mitkä tarpeet siellä ovat. Kannattaa seurata vammaisia henkilöitä esimerkiksi somessa. Jos ei hirvittävästi tiedä asiasta, on helposti vietävissä.”

Tuija Räisänen:

“Teknisten ongelmien kanssa kamppailu on kuormittavaa. Tekoälyä voisi käyttää näkövammaisten teknostressin helpottamiseksi. Tässä on mahdollisuus saada ihmiset pysymään työelämässä, eikä väsymään.”

“Tekoälyn lukutaito on ihmisen kehittämä systeemi ja ihmiset tekevät virheitä, niin myös tekoäly. Huijausten tekeminen on paljon helpompaa kuin ennen. Niiden tunnistaminen on käyttäjän omalla vastuulla.”

Kirjoittaja Annu Griñan on helsinkiläinen viestinnän ammattilainen ja toimittaja, joka on perehtynyt muun muassa oppimiseen, työmarkkinoihin ja vammaiskysymyksiin. Kuva: Jukka Rapo