Teksti: Natasha Petrell 

Kestävä kehitys edellyttää tietojen, taitojen, asenteiden ja etenkin arvojen muutosta. Vapaan sivistystyön oppilaitokset edistävät siirtymää kohti vastuullista maailmasuhdetta tarjoamalla alustan arvojen pohtimiselle ja monella tasolla oppia kestävyystaidoista.

Jotta nykyiset ja tulevat sukupolvet voisivat elää hyvää elämää sopusoinnussa luonnon kanssa, edellyttää se ihmisiltä laajaa ja syvällistä maailmankuvan muutosta ja kasvamista ihmisenä.

– Tällä hetkellä vallitsevana diskurssina on, että tiettyjä tietoja ja taitoja oppimalla ja asenteita vähän muuttamalla saamme rakennettua kestävän tulevaisuuden. Tällainen keskustelu ohittaa kuitenkin sen tarkastelemisen, minkälaisiin käsityksiin nykymaailma pohjaa ja minkälaisia arvoja yhteiskunnassa pidetään arvokkaina, Okka-säätiön suunnittelupäällikkö Erkka Laininen sanoo.

Laininen jatkaa, että vaikka uuden oppiminen ja perustaitojen päivittäminen arjessa selviämiseksi on tärkeää, ilman sivistyksellistä arvomuutosta tietojen ja taitojen taustat voivat hämärtyä. Tällä hetkellä esimerkiksi jatkuvan oppimisen julkisanomattomana päämääränä on talouden ja työllisyyden tarpeiden edistäminen. Ilman arvomaailman muutosta vaarana on, että talouskasvun ehdoille rakentuva kestämätön kehitys jatkuu uusista tiedoista ja taidoista huolimatta.

Ekososiaalinen sivistys on ymmärrystä ihmisten ja luonnon keskinäisestä riippuvuudesta ja koko planeetan hyvinvoinnista huolehtimista. Erkka Laininen, Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen ja Kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtaja Tytti Pantsar toivovat, että vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ihmisten maailmasuhdetta tarkasteltaisiin entistä kokonaisvaltaisemmin ja käytäisiin laajaa arvopohjaista dialogia siitä, miten ihminen on osa luontoa ja luonnosta huolehtiminen kaiken hyvinvoinnin perusta. Samalla vapaa sivistystyö näyttäisi suuntaa ekososiaalisesti kestävälle yhteiskunnalle. 

Ympäristöratkaisut osaksi kaikkea oppimista

Ilmastotoimet ovat maapallon tulevaisuuden kannalta välttämättömiä. Jaana Nuottanen iloitsee siitä, miten jo varhaiskasvatuksessa pureudutaan kestävän yhteiskunnan haasteisiin. Samaan aikaan on kuitenkin paljon aikuisia, jotka eivät ole koskaan päässeet kunnolla tekemisiin kestävän kehityksen kanssa, mutta miten myös aikuisilla on oikeus sivistyä kestävyysasioista.

– Toimilla on kiire ja heidän, jotka nyt tekevät päätöksiä, täytyy olla tietoisia kestävän tulevaisuuden ratkaisuista. Siksi aikuisten valmiuksiin ja maailmankuvan muutokseen täytyy kiinnittää aiempaa enemmän huomioita, Tytti Pantsar sanoo. 

Kestävää kehitystä ja ympäristövastuullisuutta edistetään vapaan sivistystyön oppilaitoksissa monin tavoin. Aikuiset kuitenkin hakeutuvat vapaan sivistystyön oppilaitoksiin opiskelemaan asioita, jotka liittyvät heidän omaan kokemusmaailmaansa ja omiin kiinnostuksen kohteisiinsa, eikä heitä välttämättä kiinnosta kestävä kehitys. Oppilaitosten onkin löydettävä tapa saada ihmiset ajattelemaan ja käymään arvodialogia kestävyyskysymyksistä kaikissa heitä kiinnostavissa opinnoissa.  

Kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, joissa on mahdollista toteuttaa pitkäkestoista ja syvällistä ekososiaalista kasvatusta.  Oppilaitoksissa opiskelijat saavat ruoan ja asumisen, ja esimerkiksi näistä voi rakentaa oppimisen asioita. 

– Voidaan tarkastella, mistä ruoka tulee, minkälaisia hyvinvointi- ja ympäristövaikutuksia ruokaketjulla on ja miten me omalla tekemisellämme kytkeydymme globaaliin kestävyysajatteluun, Pantsar jatkaa. 

Kansanopistoilla on myös yhteisiä koulutuskokonaisuuksia, joista yksi on kestävyystaidot. Koulutuksessa käydään muun muassa läpi, millainen on energiatehokas asuja, kestävä liikkuja, tietoinen kuluttaja ja mitä on planetaarinen ruokailu. Kokonaisuuden voi opiskella erikseen tai osana jotakin kansanopistolinjaa. 

Vastuullisuus omaa lähiympäristöä laajemmaksi 

Kansalais- ja työväenopistoissa ympäristövastuullisuus näkyy koulutusten sisällöissä kuten entisöinti- tai kierrätyskursseina, ilmastonmuutokseen liittyvinä yleisöluentoina sekä kurssien toteutuksessa. Liittämällä ekososiaalisuus osaksi oppilaitosten pedagogiikkaa, ohjaa se samalla opiskelijoita kohti ekososiaalisen sivistyksen arvoja. Kun kansalais- ja työväenopistojen kursseilla hyödynnetään esimerkiksi metsän antimia, opetellaan samalla tulemaan fiksulla tavalla toimeen luonnon kanssa. 

– Perhokalastus-, marjastus- tai sienestyskurssien isomman tason juttu on luontosuhde: se, että ei vahingoiteta luontoa vaan toimitaan yhteistyössä koko planeetan kanssa. Käsityön puolella puolestaan on alun perin ollut taloudelliset syyt kierrättää napit, nyörit, narut ja muut materiaalit, mutta vuosikymmenten kuluessa opettajien tietoisuus haaskuusta ja hävikistä on kasvanut, ja nyt he jakavat näitä ajatuksia eteenpäin opiskelijoille, Jaana Nuottanen sanoo.  

Kansalais- ja työväenopistojen sekä opintokeskusten ja kesäyliopistojen puolella haasteena kuitenkin on, että opiskelijat osallistuvat tietylle valitulle kurssille, eikä tapaamisia ole välttämättä kuin kerran viikossa. Tällöin kiinnittyminen toimintaan on löyhempää kuin kansanopistopuolella. Erkka Laininen muistuttaa lisäksi, miten esimerkiksi termi ympäristövastuullisuus kääntää ajattelun helposti yksittäisiin asioihin kuten roskisten sijoitteluun, jätteiden lajitteluun, kasvisruokaan, energian säästämiseen tai säästävään materiaalien käyttöön.  Hän puhuukin mieluummin planetaarisesta vastuullisuudesta, jolloin tuntuma on heti omaa lähikontekstia avarampaa. 

– Silloin pienetkin teot, joita oppilaitoksen arjessa tehdään, asettuvat isompaan raamiin, mitä niillä tavoitellaan ja minkälaista muutosta halutaan edistää, Laininen sanoo. 

Sertifiointi kirkastaa yhteiskunnallista tehtävää

OKKA-säätiön myöntämä kestävän kehityksen sertifiointi auttaa oppilaitoksia pohtimaan niiden yhteiskunnallista tehtävää. Sertifikaatti perustuu kestävän tulevaisuuden indikaattoreihin ja sen myöntäminen edellyttää oppilaitoksen opetuksen, toimintakulttuurin ja johtamisen tarkastelua.

– Indikaattorit ravistelevat oikeasti miettimään, kuinka paljon oppilaitos on nykykehitystä toisintava, tulevaisuutta ennakoiva ja yhteiskuntaa uudistava toimija. Eli tämä on mahdollisuus käydä keskustelua siitä, miten ympäristövastuullisuutta ja hyvinvointia tukevat käytännöt tällä hetkellä toimivat oppilaitoksen arjessa ja kuinka oppilaitos voisi ponnistaa eteenpäin yhteiskunnalliseksi muutoksen tekijäksi, Erkka Laininen sanoo.  

Arvioinnin perusteella oppilaitokselle luodaan kehittämissuunnitelma, jossa kuvataan, miten toiminnassa siirrytään vanhan toisintamisesta kohti uudistavaa oppimista, oppivan yhteisön ajattelua ja ekososiaalista sivistystä. 

– Kun ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus tehdään näkyväksi, tunnistetaan samalla niitä kytkentöjä, mitä ympäristövastuullisilla käytännöillä on ekologiselle todellisuudelle planeetan tasolla, Laininen jatkaa. 

Vuodesta 2004 alkaen OKKA-säätiö on myöntänyt kouluille tai oppilaitoksille 128 sertifikaattia. Niistä 24 on myönnetty vapaan sivistystyön oppilaitoksille. Tytti Pantsar ja Jaana Nuottanen toivovat, että oppilaitokset vielä systemaattisemmin ottaisivat sertifikaatin käyttöönsä, jotta ne pystyisivät entistä enemmän tarjoamaan työkaluja, ohjausta ja koulutusta kestävän kehityksen työn tueksi ja tukemaan oppilaidensa kasvua ja oppimista planetaarisiksi kansalaisiksi ja muutoksen tekijöiksi.