Koulutus ja työelämä täynnä esteitä monelle vammaiselle
"Vammaisuuden sivuuttaminen on meille ihan hemmetin kallista", totesi sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen tammikuisessa seminaarissa Helsingissä. Tilaisuudessa käsiteltiin ableismia, vammaisuuteen kohdistuvaa syrjintää ja mediaa. Yksi johtopäätös tuli selväksi: vastoin yleisiä oletuksia Suomi ei ole kärkimaa vammaisten oikeuksien toteutumisessa – ei palveluissa, ei rakennetussa ympäristössä eikä julkisessa keskustelussa.
Tämä näkyy läpileikkaavasti myös koulutuksessa ja työelämässä. Ableismi tarkoittaa ajattelutapaa, jossa vammattomuus nähdään normina ja vammaisuus poikkeuksena. Siinä ihmiset asetetaan hierarkkisesti paremmuusjärjestykseen, usein tiedostamattakin. Ableismi johtaa syrjintään, joka voi ilmetä avoimena vammaisvihamielisyytenä tai näkymättömämpinä asenteellisina ja rakenteellisina esteinä.
Pistekirjoitus takaa näkövammaisen perustaidot
YK:n vammaisyleissopimus korostaa vammaisten oikeutta inklusiiviseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kun tänä vuonna vietetään pistekirjoitusjärjestelmän 200-vuotisjuhlavuotta, juhlitaan samalla näkövammaisten perustaitojen merkittävää käännekohtaa.
Ranskalaisen Louis Braillen 1820-luvulla kehittämä pistekirjoitus on edelleen maailmanlaajuisesti käytössä oleva sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten luku- ja kirjoitustaito. Sen hallitseminen on välttämätöntä esimerkiksi kielen oppimisessa, sillä vain itse lukemalla oppii sanojen oikeinkirjoituksen. Pistekirjoitusta käyttää Suomessa joka viides näkövammainen, ja usea aikuisiällä vammautunut haluaisi oppia sitä.
Näkevälle voi olla vaikea hahmottaa, että teknologian kehitys ja apuvälineet eivät ole korvanneet pisteillä lukemista ja lukemalla oppimista. Pistekirjoitusta siis tarvitaan yhä. Ilman sitä on vaarana, että sokea tai vaikeasti heikkonäköinen jää lukutaidottomaksi. Ilman perustaitoja kenen tahansa kouluttautuminen tai työllistyminen vaikeutuu merkittävästi.
Kansainvälistä valkoisen kepin päivää vietetään vuosittain 15. lokakuuta. Kuva: Laura Oja.
Mukautuksia jo oppimisen suunnittelussa
Vammaiset henkilöt ovat heterogeeninen ryhmä ja heidän välillään on paljon eroja oppimistarpeissa ja sosiaalisissa tarpeissa. Siksi aikuiskouluttajan, ohjaajan ja pedagogin on hyvä muistaa, että päätöksiä toimintakyvystään ja tarpeistaan voi tehdä vain oppija itse. Esteettömyys ja saavutettavuus sen sijaan ovat jokaisen vastuulla. Myös laki säätelee koulutuksen järjestäjän vastuuta asianmukaisista ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavista kohtuullisista mukautuksista.
Mitä yksittäinen opettaja sitten voi tehdä?
Jo opetussuunnitelmatyössä, pedagogiikassa ja oppimisympäristöjen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon vaihtoehtoiset tavat suorittaa opintoja esimerkiksi siten, että opiskelu ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan. Lisäksi opiskelijat on tarpeen perehdyttää opiskelijahyvinvoinnin ja -ohjauksen mahdollisuuksiin heti opintojen alussa. Esteettä töihin -verkkosivustolla ohjeistetaan näiden ohella järjestämään opiskelijoille opintojen alussa ennakkokysely, jossa muun muassa lukivaikeudet voivat tulla esiin.
Vammaisia syrjitään työelämässä
Työskentelen näkövammaisjärjestössä, jossa kuulemme päivittäin jäsenten kokemuksia rakennetussa ympäristössä liikkumisesta ja digitaalisten palveluiden käyttämisestä. Usea kokee jäävänsä syrjään yhteiskunnasta, sillä näkövamma rajaa tiedonsaantia ja sosiaalista elämää.
Esteet ovat voineet kasautua jo perusopetuksessa ja huoli ja stressi kulkevat oppijan ja työnhakijan mukana läpi aikuisuuden. Eräs vastikään tapahtumaamme osallistunut henkilö kertoi, ettei uskalla mainita näkövammastaan työpaikalla, koska pelkää joutuvansa irtisanotuksi meneillään olevissa yt-neuvotteluissa. Vammaisten syrjintä työssä on niin yleistä, että Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE) tilasi vuonna 2023 selvityksen aiheesta. Yli 60 prosenttia vastanneista arvioi, että vammaisten oikeus työhön toteutuu Suomessa huonosti tai melko huonosti. Lisäksi 40 prosenttia on kohdannut syrjintää työnhaussa ja 34 prosenttia työpaikalla.
Merkittävä osa maailman väestöstä vammaisia
Hyödyt vammaisten pääsystä koulutukseen ja työmarkkinoille ovat kiistattomat sekä inhimillisesti että taloudellisesti mitattuna. Esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska ovat vammaisten työllisyydessä Suomea edellä. Pauli Rautiaisen arvion mukaan vammaisten jääminen työelämän ulkopuolella sen sijaan vastaa vuosittain noin 150–200 miljoonan arvoista menetettyä työpanosta. Se on hurja luku ottaen huomioon, että vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö. WHO arvioi, että noin 15 prosenttia maailman väestöstä on vammaisia.
EU:n alueella yhdellä neljästä yli 16-vuotiaasta on jonkinlainen vamma. Merkittävä osuus heistä on parhaassa työiässä. Vammaisuus ei näiden lukujen valossa olekaan niin suuri poikkeus. Nyt vaalivuonna on tärkeää pohtia, miksi vammaisia ihmisiä ei ole mukana politiikassa ja muissa julkisissa tehtävissä. Miksi meillä Suomessa vammaisia ei näy esimerkiksi tv-toimittajina, kansanedustajina, opettajina ja toimitusjohtajina? Onko perusteltua, että vammainen henkilö pääsee mediaan pääosin vain puhumaan vammastaan, ei vaikkapa lähimetsän suojelusta tai pörssisähkön hinnasta?
Saavutettavuuteen ja esteettömyyteen kannattaa perehtyä
VANE:n päätelmissä todetaan, että vammaisten kokema syrjintä Suomessa on pysynyt vuosikymmeniä ennallaan, eikä siksi voida ajatella, että heidän työllistymistään voitaisiin merkittävästi parantaa projekteilla ja tiedotuskampanjoilla, vaan tarvitaan myös rakenteellisia uudistuksia. Työelämäosallisuus kun ei ole sattumaa, vaan seurausta tietoisista rakenteellisista uudistuksista, tuista ja esteiden purkamisesta.
Jos vammaisuus nähdään yhteiskunnassa ongelmana ja poikkeuksena normiin, ovat vammaisuuden representaatiotkin sen mukaisia: ankeita ja surullisia, mutta ennen kaikkea epätodellisia. Sofia Tawast ja Riikka Leinonen huomauttavat Tietokirjallisuuden Finlandialla palkitussa teoksessaan Suuri valhe vammaisuudesta, että vammaisuus itsessään ei ole kovinkaan traagista. Ableistinen ajattelu vaan huijaa meitä luulemaan niin. Yksi hyvä keino kulkea tätä ajattelua vastaa on äänestää vammaisia henkilöitä näkyviin ja päättäviin tehtäviin ja ylipäänsä perehtyä saavutettavuuden ja esteettömyyden kysymyksiin.
****
Kirjoittaja Annu Griñan on helsinkiläinen viestinnän ammattilainen ja toimittaja, joka on perehtynyt muun muassa oppimiseen, työmarkkinoihin ja vammaiskysymyksiin. Kuva: Jukka Rapo
Lähteet:
Näkövammaisten liitto:
https://www.nakovammaistenliitto.fi
Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:
https://www.hun.fi
Yhdenvertaisuusvaltuutettu
https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/vammaisten-henkiloiden-oikeudet#kohtuulliset-mukautukset
https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/-/yhdenvertaisuuden-toteutuminen-ja-vammaisten-henkiloiden-oikeudet-on-huomioitava-tyollisyyspalveluissa
VANE/STM:
https://stm.fi/-/selvitys-vammaiset-henkilot-kokevat-laaja-alaista-eriarvoisuutta
Eurooppa-neuvosto:
https://www.consilium.europa.eu/fi/infographics/disability-eu-facts-figures/
Invalidiliitto
https://www.invalidiliitto.fi/ajankohtaista/vammaisten-ihmisten-tyollisyystilanteesta-tarvitaan-lisaa-tietoa
TEM
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162325/TEM_2020_36.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kynnys ry:n opas toimittajille: https://kynnys.fi/wp-content/uploads/2022/12/vammaisuus-ja-journalismi-opas-toimittajille-2022.pdf
Esteettä töihin -verkkosivusto
https://www.esteettatoihin.fi
