chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Elektroniczna platforma na rzecz uczenia się dorosłych w Europie

 
 

Blog

Job Shadowing Itävallassa

24/10/2019
przez Ari Satomaa
Język: FI

/pl/file/wp20150407074043promusiikkitaloedjpgwp_20150407_07_40_43_pro_musiikkitaloed.jpg

Erasmus+ ja Job shadowing: Wien, Itävalta 

Maanantai 7.10.2019

Käynnistän Golfin kotipihasta Kiuruvedeltä. Kello on 8 aamulla ja matkaa 480km Helsinki-Vantaalle. Mukana vain reppu, mihin sain mahtumaan kaiken tarpeellisen. Määränpäänäni Itävallan musiikkielämän keskus, Wien. Siellä on tarkoitus tutustua paikalliseen musiikkielämään ja etenkin musiikin opetuksen seuraamiseen niin pianon opetuksen kuin orkesterin johtamisen parissa. Samalla on mahdollisuus käydä muutamassa konsertissa ja käydä Wienin kaupungin kaduilla kävelyillä.

Finnairin lento ei kestä kuin vajaat kolme tuntia. Wien ottaa vastaan auringonsäteillä ja lämpimällä säällä. Kello 20 maissa raahaudun matkustamisesta uupuneena Wombat`s City Hostelliin ja heittäydyn sängylle. Siellä yövyn seuraavat kuusi yötä. Miltähän Wien näyttää aamulla ja minkälaista opetus Wienissä on? Tiistai sen näyttää!

Tiistai 8.10.

Aamupäivällä kävin kävelyllä Hofburgissa, tarkemmin keisarillisen palatsin puistossa, missä oli Mozartin patsas. Paikalliset koululaislapset olivat myös aamupäivän tunneillaan puistoon ja palatsiin tutustumassa. Mozartin patsas kiinnosti muutaman hetken, kunnes hovin hevosten ulkoilutushetki varasti huomion. Niin. Kukapa patsaita jaksaa enempää katsoakaan. Ehti opettaja kuitenkin muutaman sanan säveltäjästä sanomaan.

Sitten asiaan. Musikschule Wien on Wienin kaupungissa toimiva musiikkioppilaitos, jossa on enimmäkseen nuoria opiskelijoita. Koulussa on 15 toimipistettä, joista jokaisessa on useampi sata opiskelijaa. Heillä on paljon ulkomaisia opiskelijoita, joten opetuskieli ei jokaisen oppilaan kohdalla suinkaan ole saksa, vaan mukaan mahtuu myös englannin kieltä.

Tiistaina pääsin seuraamaan piano-opetusta Holger Buschin tunneille Musikschule Hernalsissa, joka on siis yksi Musikschule Wienin oppilaitoksista. Holger sai oppilaat innostumaan musiikista yhdistämällä koko kehon pianon opetukseen. Käveltiin, taputettiin ja lausuttiin rytmejä yhtä aikaa. Sen jälkeen soitettiin rytmit pianolla. Rytmit myös tavutettiin varsin herkullisin termein, kuten omena ja leivos. Samalla niistä piirrettiin kuvat ja näin saatiin monen aistin kautta rytmit haltuun. Pianotunnit ovat 50 minuutin pituisia ja siinä ehtii käydä lävitse monenlaisia soittoteknisiä asioita kappaleiden opettelun ohella.

/pl/file/wp20150407182720proedjpgwp_20150407_18_27_20_proed.jpg

Keskiviikko 9.10.

Tutustuin paikallisiin musiikkikauppoihin. Wienin ydinkeskustassa on useampi nuotteja ja muita musiikkitarvikkeita myyvä liike. Parasta oli se, että ne sijaitsivat myös varsin lähellä toisiaan. Da Capo myi etenkin klassisen musiikin ystäville suunnattua materiaalia ja sen vieressä oli Haus der Musik -Wienin oopperasta ja suurista säveltäjistä kertova näyttely. Mikäli Beethoven ja Strauss kiinnostavat, niin kannattaa tutustua. Musiikkiliikkeistä Musikhaus Leiner, Musikhaus Doblinger ja Musik Muller olivat minulle enemmän mieluisia ja sieltä mukaan lähtikin piano-opuksia ja uutta opetusmateriaalia.

Illalla tutustuin Musikschule Margareten tiloissa tapahtuvaan orkesteriharjoitukseen. Siellä nuorten soittajien 10-16-vuotiaiden kamariorkesteri soitti mahtavasti Elgaria ja Händeliä. Toki pitkän päivän jälkeen nuoret olivat jo väsyneitä ja keskittyminen oli välillä vaikeaa. Onneksi johtajalla oli kuitenkin kärsivällisyyttä, kuten myös kuuluukin olla. Vaikeita teoksia nuoret soittivat ja voi vain kuvitella kuinka paljon niitä omia stemmoja on kotona harjoiteltu. Kyllä Wienissä osataan!

Torstai 10.10.

Holgerin pitämiä teoriatunteja seuraamassa. Oppilaina oli 14-16-vuotiaita. Mikäli teoria tuntuu ajatuksena luotaan työntävältä, niin tämä ei totisesti sitä ollut. Ei kirjoitettu muistiinpanoja luennon tyyliin, vaan tehtiin rytmiharjoituksia, intervallien lauluharjoituksia ja samalla opeteltiin kirjoittamaan nuotteja oikein eri tilanteissa, eri äänille ja soittimille. Aika kului siivillä vain opetusta seuraten.

Päivän päätteeksi tutustuin Reigen -nimisessä ravintolassa soul -ja funk-musiikin tunnelmaan. Illalla esiintyi The Horny Funk Brothers solistinaan Hubert Tubbs. Kahden tunnin keikka antoi täyslaidallisen reipasta meininkiä ja groovia. Nykyajan James Brown -asennetta.

Perjantai 11.10.

Musikschule Wienin yhteyshenkilö Elisabeth Pilwacs järjesti minulle Bösendorfer -esittelyn. Kyseessä on vuodesta 1828 asti valmistettu soitinmerkki, joka on erikoistunut flyygeleihin ja pianoihin. Yhden yksilön valmistus kestää oikeastaan viisi vuotta. Ensin puumateriaalin annetaan maustua ulkoilmassa neljä vuotta, jonka jälkeen käsityönä kasaus kestää vielä yhden vuoden. Yamahan omistuksessa Bösendorfer toimii kuitenkin varsin autonomisesti valmistaen noin 300 pianoa vuodessa. Halvimmat yksilöt myydään noin 70 000 euron hintaan. Itse pääsin soittamaan isolla flyygelillä, jossa kosketus ja saundi olivat kohdallaan. Hintalappuna oli 180 000 euroa. Jäi ostos tekemättä, mutta lohdutin itseäni sillä, että vaikeahan sitä olisi ollut mukaan sieltä saada.

Illalla kävin Jazzland -nimisessä pienessä kellariravintolassa kuuntelemassa vanhaa kunnon jatsia. Aidot Hammondit Leslien kera on aina silmille ja korville nautinto. Menossa mukana oli myös puhallintrio, kitaristi ja rumpali. Jälleen kerran osoitus siitä, ettei musiikkia tarvitse soittaa joka paikassa isoilla laitteilla, vaan puoliakustinen meininki on erittäin paikallaan.

Lauantai 12.10.

Turistikierrospäivä Wienin keskustassa. Oli aikaa ajella metrolla joka paikkaan ja syödä paikallisia herkkuja Tonavan rannalla ja ostaa tuliaisia kotijoukoille. Wienissä oli turvallinen, miellyttävä ja erittäin kansainvälinen tunnelma. Kaupunkilomailusta pitäville ihmisille varmasti erinomainen kohde. Monet paikat ovat ihan kävelyetäisyydellä toisistaan, mutta jalkojaan säästäville on tarjolla julkinen liikenne, joka ei jätä asemille odottamaan muutamaa minuuttia pidemmäksi aikaa.

Sunnuntai 13.10.

Lähtöpäivän aamuna Wienissä oli paksu sumukerros. Aamulla klo 10 jo lentoasemalla ja lopulta puolen yön jälkeen maanantain puolella kotona. Oli jo hyvä palata kotiin reissulta takaisin sorvin ääreen uusin eväin. Kiitos Musikschule Wien!

 

Teksti ja kuvat: Ari Satomaa

 

Tämä blogi on yksi kuuden opinjanoisen kansalaisopiston yhteisen aikuiskoulutushankkeen oppimistarinoista. Lisätietoa hankkeestamme ja muita oppimistarinoita löydät täältä.

 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn