chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Pjattaforma Elettronika għat-Tagħlim għall-Adulti fl-Ewropa

 
 

Blog

Aikuisten maahanmuuttajien koulutus: kohti modernin valistuksen aikakautta

08/05/2018
minn Jenni WESTÖ
Lingwa: FI
Document available also in: EN SL ET HU DE ES FR IT PL RO

/fi/file/migrant-education-epale-0Migrant education EPALE

Migrant education EPALE

 

Viime vuosina maahanmuuttajat ovat nousseet tähdenlennon tavoin aikuiskoulutuksen prioriteettilistalle. Erittäin lyhyessä ajassa tästä poliittisesta aiheesta, johon yhdistyvät parhaillaan humanitaariset mielenkiinnon kohteet, tuli yksi aikuiskoulutuksen polttavista teemoista. Aikuiskoulutusyhteisön tulisi olla toiminnastaan ylpeä - nopeita reaktioita, historian 'oikealla puolella' olemista, ihmisten auttamista yhdessä vaikeimmista tilanteista, mitä elämässä voi kohdata. Tässä blogissa professori Katarina Popovic pohtii mitä aikuiskoulutuksen sektorilla on tehty ja mitä muuta voitaisiin tehdä Eurooppaan saapuvien maahanmuuttajien auttamiseksi.

 

Mitä aikuiskoulutuksen sektorilla on tehty?

Aikuiskoulutusorganisaatiot ottivat vastaan uuden kohderyhmän ja avasivat osallistujille ovet lukuisille kursseille, muokattuihin opetussuunnitelmiin ja sovelsivat organisaatiorakenteitaan. Aikuisoppimisen asiantuntijoita ohjattiin ja tuettiin tiettyihin maahanmuuttaryhmiin liittyvien opetusmenetelmien toteuttamisessa, joita muokattiin eri oppimistyyleihin, koulutustaustoihin ja ammatillisiin taustoihin ja kokemukseen sopiviksi.

Tarjotut kurssit olivat suurimmaksi osaksi:

  • kieliopintoja, sisältäen jonkin verran kulttuuriopetusta, jonka avulla tuettiin maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan ja heidän pääsyään työmarkkinoille
  • uusien taitojen opettelua ja täydennyskoulutusta uudelle uralle tai työelämään pääsemiseksi 
  • aloitteita tai ohjelmia, joiden avulla tunnistettiin aiemmin opittua sekä aiemmin hankittua taitoja ja pätevyyksiä.

 

Mitkä ovat tämän lähestymistavan varjopuolet?

Valittu lähestymistapa maahanmuuttoa koskeviin kysymyksiin on hyödyllinen, mutta…

… ei tarpeeksi

Työelämälähtöinen koulutus on ensimmäinen askel, mutta sen lisäksi tulisi toimeenpanna:

  • muita koulutuksellisia menetelmiä – yksilöä todella vahvistavaa ja voimaannuttavaa koulutusta sekä
  • laajempia sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia toimenpiteitä.

On liikaa oletettu, että yksin koulutuksella voitaisiin ratkaista kaikki maahanmuuttoon liittyvät haasteet. Niin tehokasta kuin aikuiskoulutus voikin olla, voi se onnistua tehtävässään vain yhtenä osana toimenpiteiden kirjoa.

… sen takana oleva näkemys on usein vanhentunut - integraatio nähdään yksisuuntaisena tienä

Valittu lähestymistapa on omiaan vahvistamaan vanhaa, holhoavaa näkemystä intergaatiosta, joka on hyvin lähellä assimilaatiota. Siinä dominoiva kulttuuri muokkaa maahanmuuttajaa. Vähemmän on tehty maahanmuuttajioen uuden kulttuuri-identiteetin rakentumisen tukemiseksi siten, että identiteetti kehittyisi dynaamisena, molemminsuuntaisena vaihtona uuden ja vanhan kulttuurin välillä.

Maahanmuuttajien oletetaan lisäksi sopeutuvan uuden kotimaansa yhteiskuntaan, pyrkien saavuttamaan ennalta määriteltyjä tavoitteita mahdollisimman tehokkaassti, sillä aikaa kun enemmistö säilyy passiivisena. Koulutuksellisia toimenpiteitä tulisi kohdistaa myös vastaanottavan maan väestöön, joita kuvaavat usein erilaiset ennakkoluulot tai jopa muukalaisviha ja vihamielisyys, jotka ajavat maahanmuuttajia eristäytymään muista.

 

Ennaltaehkäiseminen vastaan jälkihoito       

Vaikka kaikki valitut toimenpiteet toimeenpantaisiinkin menestyksekkäästi, aikuiskoulutus saattaisi yhä epäonnistua tehtävässään. Hädänalaisten ihmisten auttaminen, vähemmistöjen vastaanottaminen ja tukeminen, ihmisarvon puolesta työskentely ja inkluusion tukeminen – jopa kaiken tämän jälkeenkin. Mitä puuttuu? 

Koulutuksen avulla tulisi auttaa ihmisiä ja yhteiskuntia ratkaisemaan haasteita, mutta vieläkin enemmän sen päätehtävän tulisi keskittyä näiden haasteiden ennaltaehkäisemiseen – ihmisten tietoiseksi saattamiseen maahanmuuton takana olevien ongelmien syistä, ymmärtämään niiden taustoja ja yhteisiä tekijöitä sekä pohtimaan omia toimiaan ja arvioimaan niiden seuraamuksia.

Ei ole yllättävää, että Euroopassa on kiire toimia maahanmuuttajien parissa. Mutta tehdäänkö samalla tarpeeksi kyseisten haasteiden ennaltaehkäisemiseksi? En tarkoita tällä Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuttajavirran pysäyttämistä, vaan niiden tilanteiden synnyn estämistä, jotka saavat ihmiset ensi sijassa jättämään kotinsa.

 

Mitä muuta voitaisiin tehdä aikuiskoulutuksen sektorilla?

Aikuiskoulutuksen on mahdollista toimia analysoivana, reflektoivana, syvän ajattelun työkaluna, joka auttaa eurooppalaisia ymmärtämään globaalia maailmaa ja toimimaan yhä aktiivisempina kansalaisina. Tehtävä ei ole helppo, mutta se ei tee siitä vähemmän tärkeää. On useita kysymyksiä, joiden parissa aikuiskoulutus voisi nousta keskeiseen rooliin tähdäten pitkän aikavälin ratkaisuihin, ei vain oireiden lieventämiseen:

... kansalaisten valistaminen maailmanlaajuisista haasteita

Eurooppalaisia tulisi valistaa maahanmuuttajien kotimaiden tilanteista, sotien, konfliktien ja köyhyyden syistä sekä Euroopan ja maailmanpolitiikan yhteenkietoutumisesta. Maailmankansalaisten luominen on poliittista koulutusta tärkeimmillään. Tämä edellyttäisi, että aikuiskoulutus ei tarjoaisi vain informaatiota ja jakaisi tietoa, vaan myös auttaisi meitä putoamasta paavi Franciksen sanoittamaan ‘maailmanlaajuiseen välinpitämättömyyteen’.

... kansalaisten valistaminen heidän oman maansa ja poliittisen johtonsa roolista maailmanpolitiikassa

Aikuiskoulutuksen tulisi tehdä eurooppalaisista tietoisia oman maansa ja poliittisen johtonsa roolista maailmanpolitiikassa. Tietoisten kansalaisten tulisi aktiivisesti hallita valtiovaltaansa ja seurata heidän nimissään luotua politiikkaa. Aina kun jokin valtio myy tai ostaa aseita, niitä käytetään pian toisaalla. Aikuiskoulutuksen tulisi rohkaista ihmisiä kysymään kysymyksiä – missä, miksi ja mitkä ovat seuraukset. Muutoin olemassa olevista maahanmuutto-ohjelmista ei ole paljonkaan apua – paitsi niiden muutaman onnekkaan kohdalla, jotka sattuvat kuulumaan ‘pakolaiskiintiöihin’. Kuten journalisti Wolfgang Bauer kerran totesi: ‘Meidän täytyy lopettaa sodat Lähi-Idässä, jotta ne eivät ryöstä Euroopalta sen käsitystä ihmisyydestä.’

... kriittisen ajattelun synnyttäminen

Humanismi ei riitä; aikuiskoulutuksen tulisi käyttää kaikki muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen ja oppimisen keinot parantaakseen kriittistä medianlukutaitoa ja ehkäistäkseen laajalle levinnyttä muukalaisvihamielisyyttä, vihamielisiä tulkintoja ja maahanmuuttokriisin populistista väärinkäyttöä mediassa. Tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä analysoimalla muuttoliikkeitä kautta historian ja niiden roolia modernien sivilisaatioiden luomisessa, näyttämällä maahanmuuton ja esimerkiksi sen mukanaan tuoman kulttuurisen moninaisuuden positiiviset taloudelliset vaikutukset. Tärkeimpänä kuitenkin, aikuiskoulutuksen tulisi tarjota tietoa ja tukea kriittistä ajattelua Euroopan kansalaisten kohtaamista haasteista, jotta syytetyiksi esimerkiksi työpaikkojen viemisestä, valtion kassan tyhjenemisestä ja kulttuurin tuhoamisesta eivät joutuisi maahanmuuttajat.

 

Kohti modernin valistuksen aikakautta

Kuka on vastuussa epäonnistumisista, mitkä ovat ongelmien syyt ja mitä voimme asialle tehdä – nämä ovat uuden, modernin valistuksen aikakauden kysymyksiä. Maahanmuuttoon liittyvä 'kriisi' muistuttaa, että olemme jättäneet nämä kysymykset osin huomiotta.

 

Kutsumme sinut osallistumaan EPALEn reaaliaikaiseen keskusteluun aikuisoppimisen roolista ja haasteista maahanmuuttajien kotouttamisessa isäntämaahan ja siitä, kuinka aikuisoppiminen voi edistää suvaitsevaisuutta ja kulttuurintuntemusta. Keskustelu järjestetään tällä sivulla englanniksi 31.5.2018. Moderaattorina toimii teeman koordinaattori Gina Ebner EPALEsta.

Tervetuloa mukaan!


Katarina Popović toimii Belgradin yliopiston professorina, Aikuiskoulutuksen kansainvälisen neuvoston pääsihteerinä, Serbian aikuiskoulutusyhteisön johtajana, kansainvälisen aikuis- ja täydennyskoulutuksen kunniagallerian jäsenenä sekä ‘Andragogic Studies’ -lehden päätoimittajana.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

Qed jintwerew 1 - 3 minn 3
  • Filomena Montella's picture
    Condivido pienamente e ho sperimentato quanto sia importante in classe la conoscenza della storia e della cultura di popoli diversi. Nella mia quarta di un istituto alberghiero (corso serale) sono presenti un giovane indiano e un giovane nigerino. Insegnando storia e letteratura italiana ho cercato di trovare collegamenti fra Italia India e Niger, invitando i miei alunni a raccontare la loro esperienza e la loro storia. L'integrazione è stata ricchezza e condivisione. L'inclusione è attiva fra i banchi di scuola  
  • George Koulaouzides's picture
    Dr. Popovic is once again to the point. Migrants are experiencing what Peter Jarvis has very well described as "disjuncture". Disjuncture is a situation when our biographical repertoire is no longer sufficient to cope automatically with our perception of a real situation. In this case, the learning process that may assist the adult learner to develop new meaning-making skills is that of critical reflection. The process of assimilation is not going to assist the further development of the migrant communities in their host environment. Yes, it will help them survive, but is this the real learning outcome that we expect from our interventions? Take for example language learning. One trend (the most popular) is to teach basic communication skills through artificially designed texts and then let the migrants adjust to the cultural demands of the host country. This is a complete ineffective strategy... The other proposal is not to teach only language but to teach the host language through the use of authentic input in order to start a critical refelction process. To assist migrants to understand the frame of reference that is generated by the culture of the host country, to assist them in finding points of convergence and divergence, to support a process of stochastic skepticism. And at the same time the population of the host country should also have the opprotunity to learn about the culture of the migrants. It has to be a two way process... Normal 0 false false false EL X-NONE X-NONE
  • Brian Caul's picture
    This is an inspiring blog that all adult educators should read, reflect on, and read again. In particular there is a salutary dissection of integration models that verge on paternalistic assimilation by “passive” hosts. The western white stencil dictates expectations about adaptation regardless of its own prejudices. While acknowledging all the great work going on in adult migrant education, how can we avoid such pitfalls? I look forward to the debate.