chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Pjattaforma Elettronika għat-Tagħlim għall-Adulti fl-Ewropa

Blog

Kielikurssilla Maltalla koronan varjossa

11/05/2020
minn Anita HEINO
Lingwa: FI

Vietin maaliskuun alussa kaksi viikkoa Maltalla, Gozon saarella, parantaen englanninkielen taitoani tulevia kansainvälisyyshankkeita ajatellen ja tutustuen maahan ja sen Unescon perintökohteisiin. Matka oli osa EU-rahoitteista Erasmus+ -liikkuvuushanketta ”Järvisuomalaiset opissa Euroopassa”. Matkakaverina minulla oli toisen Erasmus+-hankkeen kautta kollegani Tornion kansalaisopistosta.

 

Miksi juuri Maltalle

Malta valikoitui kohteeksi jo varhain. Valinnassa painoivat seuraavat syyt: Malta on tunnettu kielikoulumaa, Brexit ehkä estäisi Brittein saarille menon, Maltan Unescon maailmanperintökohteet ja historia. Aikani netistä etsittyäni löysin mielestäni aikuiselle opiskelijalle lupaavalta vaikuttaneen kielikoulun, BELSin, jolla oli toimipiste myös Maltan pääsaarta rauhallisemmalla Gozon saarella.

Kielikurssin ajankohtaa en ollut vielä ehtinyt miettiä, kun sattumoisin tapasin Tornion kollegani eräässä kokouksessa ja aloimme tauolla puhua Erasmuksesta ja kielikurssista. Kollegani opisto oli myös mukana tahollaan Erasmus-liikkuvuushankkeessa ja tavoite kollegallani oli sama kuin minulla. Niinpä syntyi idea, että voisimmekin lähteä matkalle yhdessä.

Loppuvuodesta 2019 saimme nopeasti asian etenemään. Olin yhteydessä kielikouluun ja meille saatiin varattua opetusta peräti kuusi oppituntia päivässä kahden viikon ajalle 2.-13.3. Näistä neljä tuntia oli pienryhmäopetusta ja kaksi tuntia yksilöopetusta vain meille kahdelle. Koulu järjesti meille niin majoituksen, kuljetukset kentältä kuin polkupyörien vuokrauksenkin. Palvelu oli alusta alkaen ensiluokkaista. Hintatasokin oli edullinen, koska kalliimpi kesäsesonki alkoi vasta huhtikuussa.

Kun helmikuussa alkoi kantautua korona-viruksesta uutisia yhä enemmän, mietimme jo matkan perumista. Päätimme kuitenkin lähteä suunnitelman mukaisesti lauantaina 29.2., koska emme osanneet vielä silloin aavistaa, mitä tuleman piti.

 

Matkan alkushokki

Lento Helsingistä Maltalle oli Frankfurtin kautta. Matka sujui hyvin. Jatkolennosta Frankfurtista Maltalle tuli kuitenkin ikimuistoinen kokemus. Lentokoneessa viereemme istui brittimies, joka ensin kyseli meiltä matkustamisemme syytä, kehui Maltaa ja esitteli kännykästään upeita kuvia Maltalta ja Gozolta. Pian hän käänsi kuitenkin puheensa koronaan ja kysyi olinko viruksesta huolissani. Kun sanoin, etten ollut, hän totesi, että pitäisi olla. Hän kertoi työnsä takia tietävänsä asiasta hyvin paljon. Hän luennoi koko lennon ajan viruksesta minulle. Kun kone laskeutui, olin aika järkyttynyt.

Terminaaliin tultuamme koronan tuloon varautuminen näkyi jo siinä, että kaikki meidät koneesta tulleet kuvattiin yksitellen. Matkalaukkuja odotellessamme kiersi virkailija kyselemässä lähtömaatamme lomakenippu kädessään. Riskialueilta tulleet ilmeisesti haastateltiin tarkemmin. Me emme kuuluneet heihin.

 

Suuntana Gozo

Päässäni risteileviä ajatuksia rauhoitti ihanan lämmin iltapäivän aurinko, joka helli meitä, kun pääsimme meitä vastaan tulleen taksinkuljettajan kanssa ulos terminaalista. Vain 30 kilometrin matka Cirkewwan satamaan kesti lähes tunnin, koska Maltan tiet ovat ruuhkaisia, kapeita, mutkaisia ja saaren maasto erittäin mäkistä. Ihastellen katselimme auton ikkunasta milloin turkoosinsinisiä merenlahtia palmupuineen, jyrkkinä kohoavia vuorenrinteitä tai tiiviisti rakennettuja kyliä. Huoli koronasta unohtui.

Satamasta jatkoimme laivalla 40 minuutin matkan Gozon saarelle, josta meidät nouti toinen kuljettaja. Hän toi meidät asunnollemme Gozon suurimpaan kaupunkiin, Victoriaan. Kielikoulun kautta vuokrattu huoneisto ja sen sijainti osoittautui erittäin toimivaksi valinnaksi. Paras ravintolavalikoima, linja-autoasema ja ruokakauppa olivat kävelyetäisyydellä. Huoneiston 15 asteen sisälämpötila tuntui meistä kyllä liian viileältä, mutta omat makuuhuoneemme saimme sentään ilmalämpöpumpuilla lämpimiksi. Yhteisissä tiloissa ei lämmitystä ollut.

Sunnuntaina oli aikaa käydä ihastelemassa Victorian linnoitusta, Citadellaa, joka on kaupungin keskellä korkean mäen päällä. Näkymät sieltä olivat huikeat.

A view from Citadella Victoria Gozo

 

Opiskelu alkaa

Maanantai-aamuna kävelimme koululle 2,5 km:n matkan auringon paistaessa kirkkaana. Sievä talo oli maalaistien varressa pellon reunassa. Koululla meitä oli vastassa osastonjohtaja Ryan, joka esitteli uusille oppilaille talon ja saaren tapoja. Heti yhdeksän jälkeen alkoivat ryhmätunnit, joita meille piti skottiopettaja James. Ryhmässämme oli yhdeksän henkeä, joista neljä saksalaista, yksi brasilialainen, yksi sveitsiläinen ja yksi italialainen ja me kaksi suomalaista. Tauoilla tutustuimme pikkuhiljaa myös muissa ryhmissä opiskeleviin.

BELS Gozo

Iltapäivän tunteina opettajanamme toimi Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Elza, joka piti meille yksilöopetusta keskustellen. Näillä tunneilla harjoittelimme myös ääntämistä ja laajensimme sanavarastoamme hyvin erilaisista teemoista.

Molemmat opettajamme olivat loistavia ja kannustavia pedagogeja ja kielen nyanssien taitajia. Ihailin etenkin Jamesin tietomäärää ja tapaa selittää kieliopin kiemuroita. Oli myös koululta viisas valinta, että opettajillamme oli erilaisia aksentteja. Näin korva tottuu paremmin todellisen elämän monenlaiseen kielenkäyttöön, kun natiiviopettajat edustavat eri murteita.

Kielikoulu järjesti myös jonkin verran vapaa-ajan ohjelmaa kuten tervetuliaisillallisen, retken Cominon saarelle, pilates- ja joogatunteja, Jeep-safareita. Täyden palvelun talo kerrassaan. Kovin moniin koulun järjestämiin ohjelmiin emme jaksaneet osallistua, koska koulupäivämme olivat kotiläksyineen pitkiä. Olimme mukana tervetuliaisillallisella ja retkellä Cominon saarelle, jossa on myös kuuluisa Blue Lagoon.

 

Viikonlopun retket

Viikonloppuna oli jälleen mahdollisuus retkeillä, kun kälyni tuli vieraaksemme ja vuokrasi sähköauton. Itse en olisi uskaltanut autoilla vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Näimme ”suolapannut”, joissa eroteltiin merestä suolaa, romahtaneen Azurin ikkunan rippeet ja upean Ta’Pinun basilikan. Kävimme myös Ggigantijan neoliittitemppelin raunioilla, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.

Vierailimme lisäksi Maltan puolella Mdinan/ir-Rabatin kaupungissa. Mdina oli Maltan ensimmäinen pääkaupunki ja sieltä löytyy mm. apostoli Paavalin luola ja katakombit. Paavalihan haaksirikkoutui Maltalle, kun häntä oltiin viemässä vankina Roomaan. Hän oli saarella kolme kuukautta. Siksi Malta on ensimmäisiä paikkoja, minne kristinusko levisi. Sanotaan, että Malta on Vatikaanin jälkeen katolisin valtio.

Mdina_ir-Rabat-Malta

 

Matkan käännekohta

Keskiviikko 11.3. oli matkamme dramaattisin päivä. Illalla alkoi tulla viikonloppuna kotiin palaaville opiskelijoille viestejä lentojen peruutuksista.

Torstai-aamuna sekä koulun henkilökunta että opiskelijat olivat poissa tolaltaan. Kaikki yrittivät auttaa toisiaan löytämään uudet lentoliput. Aamupäivän oppitunneilla meitä oli vain muutama paikalla ja keskustelu kääntyi koko ajan koronaan ja kotiin paluuseen. Viikon alussa tulleet uudet kurssilaiset olivat joutuneet karanteeniin ja loput paniikissa.

Iltapäivätuntien alettua opettajani Elza sanoi, että tänään keskittyisimme vain pommittamaan puhelimitse lentoyhtiötä, kun aiemmin oli jo selvinnyt, ettei konsulaatista saa apua. Puhelimeni oli koko tunnin ajan jonottamassa kunnes pääsin läpi. Sain uudet lennot. Hyvä englanninkielen käytännönharjoitus oli tämäkin.

 

Uusi pettymys ja helpotus

Perjantai-aamupäivänä ilo vaihtui kuitenkin jälleen pettymykseen, sillä uudetkin lennot peruttiin. Silloin teimme päätöksen, että lähdemme Gozolta lauantai-aamuna suoraan lentokentälle ja olemme siellä niin kauan kunnes saamme uudet lennot. Varasin saman tien meille aivan lentokentän läheltä Bed & Breakfast -majoituksen kahdeksi yöksi. Voisimme sieltä käsin lähteä lennolle nopeastikin.

Perjantai-iltana kymmenen jälkeen puhelimeni kilahti. Avasin viestin ja en voinut uskoa silmiäni. Lufthansa oli varannut meille uudet lennot Brysselin ja Tukholman kautta Helsinkiin. Matkapäivä olisi maanantai. Olimme riemuissamme. Meillä oli nyt lentoliput Suomeen ja vain kaksi päivää alkuperäistä paluupäivää myöhemmin!

 

Paluumatka alkaa

Kun taksi nouti meidät lauantai-aamuna asunnoltamme, jätimme Gozon saaren haikein, mutta helpottunein mielin. Lauttamatkan ja toisen taksimatkan jälkeen olimme majapaikassamme. Veimme laukut sisälle ja lähdimme saman tien bussilla kohti maan pääkaupunkia Vallettaa, joka niin ikään kuuluu Unesco-kohteisiin. Vietimme ihanan kesäpäivän vanhaa kaupunkia ihastellen.

Valletta Malta

Sunnuntaina tyydyimme nauttimaan kesästä B&B-paikkamme aurinkoisella uima-altaalla ja kävelemään kylällä, koska bussit eivät liikkuneet. Kutsuin majapaikkaamme paratiisiksi. Sen sijainti oli vain 900 metriä terminaalista, mutta niin suojaisessa paikassa Gudjan kylällä, ettei lentokentästä tiennyt mitään.

Maanantaina oli herätys jo klo 2.45. Aamiaiseväät syötyämme kävelimme melko tyhjälle lentokentälle. Siirtyminen lennoille, itse lennot ja koneiden vaihdot sujuivat ongelmitta. Illalla olimme molemmat jo kotona.

 

Mitä matkasta jäi mieleen

Maltan kulttuurista opin saarten afrikkalais-italialais-brittiläisestä historiasta, varhaiskristillisestä menneisyydestä, omintakeisesta englanninmurteesta ja erikoisesta maltankielestä, jossa x lausutaan kuin Saksan sch ja jos sanassa on gh peräkkäin tai q-kirjain, niitä ei lausuta ollenkaan.

Asukkaat rakastavat ilotulituksia ja kylät kisaavatkin niistä keskenään joka kesä. Liikenne Maltan kapeilla kaduilla vaikuttaa holtittomalta ja säännöistä piittaamattomalta. Saarilla kuoleekin liikenneonnettomuuksissa paljon ihmisiä vuosittain.

Ruokakulttuurikin on sekoitus. Jänis ja meren elävät ovat suosittua syötävää, samoin italialaistyylinen ruoka. Jänispadan maku muistutti broileria. Paikallinen juoma, Kinnie, maistui alkoholittomalta Fernet-Brancalta. Siitä ei tullut suosikkiani.

Maisemaa leimaa jylhä ja kivisen karu luonto, sinisenturkoosi meri, hiekkarannat ja kalkkikiviset rakennukset värikkäine puuerkkereineen. Maaliskuussa ilma oli vielä viileä, n. 15o C ja usein erittäin tuulinen. Huhti-lokakuussa päivälämpö on jo 30–40o C.

Kriisitilanne opetti, ettei koskaan saa menettää toivoaan. Tiukassakin tilanteessa pitää muistaa hengittää ensin rauhallisesti sisään ja ulos ja keskittyä sitten punnitsemaan vaihtoehtoja. Paniikille ei pidä antaa periksi. Pitää luottaa siihen, että selviää. Hienoa oli myös huomata, että vastikään toisiinsa tutustuneet ihmiset tukivat toinen toisiaan. Perustimme oman WhatsApp-ryhmänkin. Myös kielikoulun henkilöstö toimi hienosti ja yritti auttaa kaikessa. Voin muutoinkin lämpimästi suositella kaikille aikuisopiskelijoille.

Niin ja kyllä se kielitaitokin sai aikamoisen piristysruiskeen. Ehkä olisin halunnut olla vielä yhden viikon pidempään.

Anita Heino
rehtori
Siilinjärven kansalaisopisto

Tämä blogi on yksi kuuden opinjanoisen kansalaisopiston yhteisen aikuiskoulutushankkeen oppimistarinoista. Lisätietoa hankkeestamme ja muita oppimistarinoita löydät täältä.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn