chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Piattaforma elettronica per l'apprendimento degli adulti in Europa

 
 

Blog

Supersankarina antaisin oman opinto-ohjaajan jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle

09/10/2018
by Mika Launikari
Lingua: FI
Document available also in: EN SV

/it/file/supermanlegosuperheroherosupermanclarkkent-570606jpgsuperman_lego_superhero_hero_super_man_clark_kent-570606.jpg

Kuva: Pxhere

”Unelmani on olla supersankari. Toivon, että voisin vaikuttaa siihen, miten asiat maailmassa menevät. Tehdä jotain suurta, mikä muuttaisi asiat paremmiksi monille ihmisille. Supersankarina antaisin oman opinto-ohjaajan kaikille maahanmuuttajataustaisille nuorille”, sanoi kiintiöpakolaisena pikkulapsena Suomeen tullut nuori afgaaninainen seminaarissa, jonka Svenska social- och kommunalhögskolan ja Centret för livslångt lärande järjestivät Helsingissä syyskuun lopulla.

Seminaari keskittyi maahanmuuttajatyttöjen unelmiin opinnoista ja työurasta Suomessa. Erityisesti ohjaustyön ammattilaisille opetus- ja te-hallinnossa suunnatussa tapahtumassa käsiteltiin mm. sitä, miten islam ja Koraani auttavat naisia toteuttamaan unelmansa. Imaami Abbas Bahmanpour korosti sitä, että Koraanin opetukset, joita uskonoppineet tulkitsevat ja selittävät, ovat eri asia kuin fanaattisten ääriliikkeiden ja radikaaliryhmittymien antamat merkitykset niille. Nainen on Koraanin mukaan miehen kanssa tasa-arvoinen mm. luomisessa ja Jumalan edessä, työnteossa ja rikoslaissa. Naisten hijabin käytöstä Bahmanpour totesi, että siinä on kyse säädyllisyydestä, eikä huivia pidä nähdä naista rajoittavana asiana. Tätä länsimaisten ihmisten on toisinaan vaikea ymmärtää.

Suomi mahdollistaa kaiken, mutta jättää ulkopuoliseksi

Paneelikeskustelussa nuoret maahanmuuttajataustaiset naiset kertoivat kokemuksistaan siitä, miten vaikeaa voi toisinaan olla tasapainoilla omasta etnisestä taustasta nousevien odotusten ja suomalaisen yhteiskunnan vaatimusten välillä. Samanaikainen kuuluminen vähemmistöön ja enemmistöön ei onnistu helposti. Ulkopuolisuuden kokemukselta on Suomessa melko vaikea välttyä. Tämä koskee erityisesti Afrikan, Aasian ja Lähi-idän maista maahan tulleita nuoria ja aikuisia. Paneeliosallistujat kehuivat Suomea siitä, että täällä liki pitäen kaikki on mahdollista. Moni asia on ihmisestä itsestään kiinni. Jos on valmis tekemään kovasti töitä, voi saada haluamansa opiskelu- ja työpaikan. Sillä tavoin pääsee elämässä eteenpäin ja kiinnittyy vahvemmin yhteiskuntaan.

Ohjaaminen on ihmisen kohtaamista

Nuorten maahanmuuttajanaisten toiveena oli, että oppilaitoksissa olisi enemmän voimavaroja opinto-ohjaukseen. Henkilökohtaista ohjausta pidettiin erittäin tärkeänä maahanmuuttajien kannalta. Maahanmuuttajanuorilla ei välttämättä ole ketään toista aikuista kuin koulun opinto-ohjaaja, jonka kanssa elämän isoja kysymyksiä voi pohtia ja pallotella. Opinto-ohjaajalta odotetaan taitoa kohdata ihminen ihmisenä ja kykyä asettua tämän asemaan. Ohjaajilla ei aina kuitenkaan ole valmiutta ymmärtää sitä, mitä kaikkea pakolaisena maahan tullut nuori on elämässään jo saanut nähdä ja kokea.

Luottamuksellinen ohjaussuhde ei synny itsestään ohjattavan ja ohjaajan välille. Anne-Mari Souto Itä-Suomen yliopistolta totesikin puheenvuorossaan, että ohjaajien pitää lakata pelkäämästä ottaa vaikeita asioita nuorten maahanmuuttajien kanssa puheeksi. Ohjaajilla pitää olla rohkeutta kysyä nuorelta tämän elämään liittyvistä asioista (mm. perhetilanne, harrastukset, uskonto, ystävät, etninen tausta), eikä heidän pidä pelätä sitä, että nuoren antama vastaus voi yllättää sisällöllään ja viedä ohjausprosessia odottamattomaan suuntaan. Uskalluksen puute voi pahimmillaan johtaa ohjaajan ja ohjattavan väliseen ohipuhumiseen. Ohjaajan roolina onkin ohjaussuhteessa olla se aidosti kannatteleva, kannustava ja kiinnostuneena kyselevä aikuinen, johon nuori oppii luottamaan ja jolle hän voi aroistakin asioista avautua.

Samankaltaisuudet ratkaisevat

Mika Launikari Opetushallituksesta painotti sitä, että ohjauksessa on aina kyse ihmisten kohtaamisesta ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta. Liiallinen kulttuurierojen korostaminen tai asioiden selittäminen niiden kautta saattaa aiheuttaa lisäjännitteitä ohjaustilanteeseen. Tärkeämpää olisikin ymmärtää se, miten elinympäristö ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat meihin jokaiseen ja miten ne muovaavat meidän maailmankuvaamme, arvojamme, asenteitamme, ihanteitamme ja käyttäytymistämme. Toimivimmillaan ohjaussuhde on silloin, kun ohjaaja ja ohjattava löytävät pienenkin samankaltaisuuden sidoksen väliltään ja sillä tavoin onnistuvat rakentamaan siltaa välilleen.

Teksti: Mika Launikari, Opetushallitus/Euroguidance

Teksti julkaistu ensimmäiseksi Opetushallituksen verkkosivuilla.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
  • Ritratto di Ton KOENRAAD
    The EU project CATAPULT aims to professionalise teachers involved in Language for Special Purposes such as language@work by developing an open course (MOOC). To help solve the problem of matching offer & demand - also a platform will be made available so people can more easily find professional language coaches to support them in their specific communicative needs. 
    See the website (under development) here: http://catapult-project.eu/
  • A very useful blog, which quite rightly draws attention to the specific needs of recently arrived migrants.

    In an ideal world, however, I'd like *every* adult to have easy access to guidance that would support them on their learning pathway.