chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Piattaforma elettronica per l'apprendimento degli adulti in Europa

Blog

Epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin seitsemän haastetta Euroopassa

24/03/2016
di Reeta KNUUTI
Lingua: FI
Document available also in: EN FR DE IT PL ES

 

Euroopan neuvoston vuonna 2012 antaman suosituksen mukaan jäsenvaltioiden olisi toteutettava vuoteen 2018 mennessä järjestelyt, joiden perusteella ihmiset voivat saada epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankkimansa tiedot, taidot ja osaamisen validoitua ja ”saada validoitujen epävirallisen ja arkioppimisen oppimistulosten perusteella todistuksen kokonaisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittamisesta”. Tämä on luonnollisesti kunnianhimoinen tavoite, ja joidenkin mielestä pyrkimys formalisoida kaiken tyyppinen oppiminen saattaa kaventaa oppimisen käsitettä.

Suositusta koskeva kritiikki on oikeutettua: todellisuus on, että epävirallisen ja arkioppimisen validointi on pirstaleista ympäri Eurooppaa, kuten käy selvästi ilmi European Inventory on Validation -kartoituksen vuoden 2014 päivityksestä. Tämä yhteistyössä Euroopan komission kanssa koottu päivitys kuvastaa hyvin validointia koskevia eurooppalaisia suuntaviivoja. Siihen sisältyy 36 raporttia 33 maasta, kahdeksan syventävää teemaraporttia, kaksi tapaustutkimusta ja yhteenvetoraportti päätuloksista. Päivitetyssä raportissa käy ilmi, että validoinnin tarve on kasvussa useimmissa maissa (niiden maiden määrä, jotka ovat kehittäneet kattavia kansallisia strategioita, on noussut viidestä kolmeentoista vuodesta 2010).

Vaikka kattavat strategiat voivat lisätä selkeyttä käyttäjille ja luottamusta prosessin etenemisestä, strategian olemassaolo ei välttämättä tarkoita sitä, että se pantaisiin täytäntöön tai että sitä toteutettaisiin kattavasti paikallisella tai koulutuksen tarjoajien tasolla. Sen sijaan, että keskusteltaisiin siitä, mikä kattavien strategioiden ja yksittäisten oikeudellisten kehysten arvo on, olen nostanut esiin seitsemän keskeistä haastetta, joihin jäsenvaltioiden tulisi tarttua riippumatta järjestelmästä, joka niillä on käytössä:

1. Tilastotietojen kerääminen: Tilastotietoihin liittyviä puutteita on korostettu sekä vuoden 2010 että 2014 kartoituksessa. Eri organisaatioiden keräämiä tietoja harvoin kootaan yhteen ja julkaistaan tai analysoidaan kansallisella tasolla. Tämä rajoittaa validointitoimien arviointi- ja seurantamahdollisuuksia. Lisäksi se myös merkittävästi estää tietopohjan luomista tulevaa kehitystyötä varten.

2. Sidosryhmien osallistuminen: Maiden tulisi määrittää selkeät vastuualueet ja saada kaikki sidosryhmät mukaan asianmukaisissa vaiheissa. Tätä ajatellen yksityisten organisaatioiden ja kolmannen sektorin osallistuminen on yhä haaste. Kaikkien osapuolten saaminen mukaan – myös järjestelmän mahdollisten käyttäjien – on tärkeää, jotta voidaan varmistaa luottamus järjestelmään ja sen prosesseihin ja tuloksiin.

3. Standardien samanarvoisuus: On havaittu, että epävirallisen tai arkioppimisen kautta saavutettua osaamista ei pidetä samanarvoisena virallisista koulutusohjelmista saavutetun kanssa.

4. Taloudelliset haasteet: On selkiytettävä paremmin validointiin kohdennettujen resurssien määrää.

5. Laatu: Harvat maat ovat määrittäneet validoinnille laatukriteereitä tai -suuntaviivoja. Tarvitaan myös lisää tutkimusta siitä, voivatko laadunvarmistusjärjestelmät ja -käytännöt varmistaa luotettavan, validin ja uskottavan arvioinnin.

6. Tietämys validoinnista tärkeimpien kohderyhmien keskuudessa: Suuri yleisö ei tiedä riittävästi validointijärjestelmän olemassaolosta, koska validointi on niin uutta (esim. Italia, Slovakia) tai siitä ei ole tiedotettu riittävästi (esim. Romania, Unkari). EU:n ja kansallisella tasolla täytyy ehdottomasti ryhtyä toimiin, joilla tietoisuutta saadaan lisättyä. Esimerkkejä hyvistä käytännöistä EU:n tasolla ovat mm. European Civil Society Platform on Lifelong Learning, OBSERVAL-Net ja Building Learning Societies -projekti, jossa laadittiin strategiaopas osallistumisen ja tietoisuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarvitaan ohjauspalveluja, joiden avulla varmistetaan, että käyttäjät pääsevät validointimenettelyjen pariin.

7. Kansallisten tutkintojen viitekehysten (NQF) ja validoinnin kytköksen kehittäminen: Tutkintojen kansalliset viitekehykset voivat tukea validointia varmistamalla oppimistulokset ja samanarvoisten standardien käytön(virallisen, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen ympäristöissä). Ne voivat myös parhaimmillaan tehdä laadunvarmistusjärjestelyistä näkyvämpiä. Onnistuakseen, ne tulisi kuitenkin sisällyttää laajasti osaksi toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä. Lisäksi tutkintojen viitekehysten toteuttaminen tarvitsee tukea alueelliselta, paikalliselta ja käytännön tasolta (esimerkiksi tiedotus- ja ohjauspalvelut). Tärkeää on myös muistaa, että validointi ei koske pelkästään tutkintoihin liittyvää osaamisen tunnustamista, vaan myös laajempaa osaamisen kartoitusta ja dokumentointia.

Aaron Rajania on Ecorys UK:n vanhempi tutkimuskonsultti, jonka erikoisalaa ovat koulutus- ja työllisyyspolitiikka sekä tutkimustyö. Hän on tutkinut erityisesti opettajankoulutusjärjestelmiä, oppimispolkuja, laadunvarmistuskehyksiä ja osaamisen kehittämistä työympäristössä. Hän on asunut ja työskennellyt monessa Euroopan maassa, kuten Belgiassa, Saksassa, Unkarissa ja Iso-Britanniassa.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn Share on email