chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

EPALE A felnőttkori tanulás elektronikus európai platformja

 
 

Blog

Yhdessä moninaisuudessa - mitä se on käytännössä?

25/03/2019
by Leena VÄYRYNEN-SI
Nyelv: FI

/fi/file/elefterialtaunkari2jpg-0elefterialta_unkari_2.jpg

Bibliodraama on myös tanssia: Unkarin koulutusjakson antia, kuva: Elefteria Apostolidou 

Elefteria Apostolidou opiskelee Suomen bibliodraamayhdistys ry:n edustajana kaksivuotisessa eurooppalaisessa bibliodraamaojaajien European Advanced Training for Bibliodrama (EATB) -koulutuksessa (Crossborder). Koulutus alkoi kesäkuussa 2017 Ruotsin Bormmassa, ja jatkui syksyllä Saksassa ja maaliskuussa maaliskuussa 2018 Unkarissa. Sen jälkeen jaksoja on ollut mm. kesäkuussa 2018 Suomen Järvenpäässä sekä Puolassa.

Unkarin koulutusjakso toteutettiin Kismaroksessa, joka sijaitsee Tonavan rannalla noin puolen tunnin junamatkan päässä Budapestistä. Majoituimme katolisen, tarkemmin sanoen sisterssiläisen luostarin tiloissa kyläkeskuksen ulkopuolelle pienen ’vuoren’ kupeessa. Puitteet bibliodraaman toteuttamiselle olivat etenkin tilojen suhteen ihanteelliset, tämän lisäksi luonnon välitön läheisyys takasi rauhan itsenäiselle reflektoinnille taukojen aikana sekä päivän päätyttyä, Apostolidou kertoo.

Kismaroksessa järjestetyn koulutusjakson toteutti European Bibliodrama Network – organisoinnin päävastuuhenkilönä toimi Wolfgang Wesenberg Saksasta ja työpajoista teemoilla psykodraama ja uskontojen välinen vuoropuhelu vastasivat Peter Varga Unkarista ja Ewa Alfred myös Saksasta. Kullakin jaksolla on omat kouluttajansa Wesenbergin lisäksi.

Ryhmä koostuu suunnilleen 15 osallistujasta ympäri Eurooppaa, erityisesti Itä- ja Keski-Eurooppa ovat vahvasti edustettuina ja tietysti Apostolidou Suomesta. Joissakin tapauksissa työtehtävät tai muut velvoitteet ovat estäneet osallistumisen vuorossa olleeseen koulutusjaksoon – tavoitteellista on käydä koko koulutus sellaisenaan tai ainakin huolehtia sopivista korvaavuuksista, jotta voi saavuttaa euroopanlaajuisesti saman pätevyyden bibliodraamaohjaajina.

Osallistujien keski-ikä on noin 40 vuotta, vaikka minun lisäkseni porukassa on myös kaksi muuta nuorta aikuista. Ikä ja kansallisuus eivät ole ainoita tekijöitä, jotka ns. erottavat meidät toinen toisistamme. Meillä on hyvin erilaiset taustat bibliodraaman suhteen; osa osallistujista on ollut mukana useimmissakin työpajoissa, joillakin on vastuullaan jopa oma pienryhmä, kun taas osalle bibliodraama on täysin uusi tuttavuus. Eroavaisuuksien sijaan haluan mieluummin korostaa sitä, mikä meitä kaikkia yhdistää ja voinkin todeta, että into ja halu oppia (lisää), mitä bibliodraama on sekä ennen kaikkea valmius lähteä toteuttamaan bibliodraamaa paikallisesti.

Unkarin koulutusjakso keskittyi menetelmien osalta uskontodialogiin sekä psykodraamaan.

Uskontodialogin puitteissa paneuduttiin luomiskertomukseen sekä kristillisestä että juutalaisesta näkökulmasta käsin.

Minulle mieleenpainuvin hetki oli se, jolloin ihminen ajettiin pois paratiisista, sillä työpajan aikana saimme elää saman tilanteen uudestaan. Meidän tuli siirtyä Jumalan kehotuksen mukaisesti pois paratiisista uuteen maailmaan, kuitenkin muistaen, että kannoimme yhä mukanamme Jumalan meille antamaa siunausta. Tämä työskentely toteutettiin pareittain, jolloin aina yksi oli vuorollaan antamassa toiselle siunausta. Minulle siunattuna siirtyminen uuteen maailmaa oli erittäin voimaannuttava kokemus. Tähän asti olin nimittäin nähnyt häädön ainoastaan negatiivisena tapahtumana, johon en omalla olemassaolollani ole jälkikäteen voinut mitenkään vaikuttaa – ”häädetty mutta siunattu” muuttaa kuitenkin radikaalisti koko sanoman. Vaikka nautin kovasti tästä edellä mainitusta kokemuksesta, oli minun työpajan aikana vaikea ymmärtää, että taustalla oli uskontojen (eli kristinusko ja juutalaisuus) välistä tematiikkaa.
Toinen keskeinen menetelmämme oli psykodraama, jota pidän henkisellä tasolla jokseenkin vaativana ja kuormittavana metodina, vaikka se vastapainoisesti mahdollistaakin erittäin vahvoja elämyksiä. Tästä esimerkkinä jäi minulle erityisesti mieleen työskentely, jossa olimme Äiti Teresan aikalaisia – joko hänen kanssa-auttajiaan tai heidän auttamiaan ihmisiä. Äiti Teresan ja kyseisen ajanjakson eläminen psykodraaman keinoin irrotti minut todella vahvasti koko muusta todellisuudesta. Loppukaneetiksi vielä: Ei hätää, oli meillä kevyempiäkin jaksoja ja harjoitteita, joista esimerkkinä muutamat “retket” luostarin puutarhaan. Saimme siis tehdä itsenäisesti pienvaelluksia luostaria ympäröivässä kauniin keväisessä puutarhassa. Tämän ulkona toteutetun itsenäisen työskentelyn tarkoituksena oli luonnon rauhan ja hiljaisuuden vallitessa – ikään kuin muusta maailmanmenosta hetkeksi eristettynä – pohtia ja sulatella kuulemaamme ja lukemaamme luomiskertomusta.

EATB Cross Boarders -koulutuskokonaisuudessa pyritään huomioimaan erityisesti myös monikulttuuristen ja uskontojenvälisten ryhmien ohjaukseen liittyviä kysymyksiä.

Monikulttuurisuus on huomioitu erinomaisesti koulutusjaksoissamme ja osasyy tähän lieneekin löytyvän ryhmämme kokoonpanosta – edustammehan me useita eri maita ja kulttuureja. Uskontojen väliset teemat olivat ensimmäistä kertaa esillä Unkarin jaksolla, mutta silloin tosin vain paneelinomaisesti viimeisenä koulutuspäivänä.

Vaikka osallistujat edustavat eri kristittyjä kirkkoja, ei vielä saatu kosketuspintaa uskontodialogiin aitojen kontaktien kautta. Monista uskontojen välisistä kysymyksistä voi puhua ja niitä voi myös analysoida teoreettisella tasolla, mutta niistä tulee heti paljon arkaluontoisempia aiheita, kun kohtaaminen osapuolten välillä on aito ja tosielämään perustuva.

Unkarissa jokseenkin hupaisaa oli se, että vaikka tiesimmekin työskentelevämme tematiikan “uskontodialogi” parissa, valkeni meille vasta viimeisenä kokonaisena koulutuspäivänä, että olimme olleet luomiskertomuksen pohjalta tekemisissä kristinuskon ja juutalaisuuden välisessä dialogissa. Tämän tiedon olisin toivonut kerrottavan meille jo aiemmin, sillä se olisi voinut tehdä oppimisprosessista entistä tarkoituksenmukaisempaa ja antoisampaa.

Elefteria Apostolidou on itsekin useamman kulttuurin kasvatti. Kysymykseen siitä, millä tavoin EATB -koulutuksessa on kyetty tukemaan, huomioimaan tai arvostamaan kulttuurienvälisyyttä, hän vastaa näin:

Koen, että meidän osallistujien erilaiset kulttuuriset ja etniset taustat ovat olleet koko koulutusjakson alusta alkaen niin vahvasti läsnä, että tämä kulttuurienvälisyys on jo vakiintunut osaksi konseptiamme. Erilaisuus on nähty voimavarana ja mahdollisuutena oppia toinen toisiltamme jotakin uutta. Se, että koulutuksien “isäntämaa” vaihtelee kerta kerroittain, on meillä vuorollaan mahdollisuus perehdyttää kanssaosallistujamme paremmin omaan kulttuurimme. Avoimuus on tietysti edellytys, että eri kulttuurien yhteiselo toimii koulutusjakson aikana. Oma kokemukseni on, että tässä on onnistuttu erinomaisesti.

Apostolidou aloitti EATB-koulutuksen niin sanotusti “puhtaalta pöydältä” eli ilman aiempaa bibliodraamaohjaajakoulutusta. Haastatteluhetkellä takana on vuoden verran opintoja koulutusmoduleineen ja välitehtävineen.

Olen todella iloinen, että lähdin mukaan EATB-koulutukseen. Prosessi on ollut intensiivinen, mutta todellakin sen arvoinen! Intensiivisyydellä tarkoitan näitä ulkomaille sijoittuvia koulutusjaksoja. Vajaan viikon mittaiset koulutusjaksot ovat sisällöltään todella tiiviisti pakattuja – uusia asioita ja elämyksiä kartutetaan pitkin päivää. Aamuvarhain alkanut päivä päättyy vasta myöhään illalla, mutta ennen nukkumaanmenoa toivoisi toisinaan hiukan enemmän aikaa henkilökohtaiselle purulle ja reflektoinnille.

Intensiivisten koulutusjaksojen välissä on tavanomaisesti useampi kuukausi välissä, jolloin kaikki ikään kuin asettuu paikoilleen. Itse koulutusjakson aikana on vaikea listata, että mitä on oppinut, mutta uuden koulutusjakson alkaessa osaa jo paremmin jäsentää kaikkea aiemmin koettua.

Brommassa järjestetyn peruskurssin aikana opin bibliodraaman toteutuksen tärkeimmät peruselementit, joiden avulla suoritinkin ensimmäisen välitehtäväni ja harjoitteluni rippikouluryhmälle; klassisen oppitunnin sijaan hyödynsin bibliodraaman elämyspohjaista oppimista. Erityisen lähellä sydäntäni ovat ns. dramallisiin rooleihin hyppäämiset raamatullisessa kontekstissa, Apostolidou kuvailee prosessia ja oppimistaan.

Apostolidou suuntaa jäljellä olevia koulutusjaksoja kohti erittäin odottavalla ja innokkaalla mielellä. Hän on pitänyt erityisesti siitä, että lähes koko koulutuskokonaisuus voidaan toteuttaa samalla osallistujakokoonpanolla. Vaikka koulutusjaksojen välissä onkin tavallisesti useampi kuukausi ja kohdemaa- ja kaupunki vaihtuvat myös joka kerralla, on turvallista ja helppoa jatkaa työskentelyä tutun ryhmän kanssa, jossa luottamus on jo rakennettu.

- Tavoitteenani on valmistua – toivon mukaan – lv. 2019-2020 teologian maisteriksi. Opinnoissaan hän on tähdännyt pappispätevyyteen. Seurakunnassa työskentelemisestä hänellä on jo useammalta vuodelta kokemusta, sillä hän on ollut vuosittain ns. kesäteologina osana rippikoulun opettajatiimiä.

- Olen vahvasti sitä mieltä, että rippikouluopetus kaipaa uusia ja tuoreita metodeja, joilla voidaan elävöittää ja rikastuttaa opetusta ja näin ollen koko oppimisprosessia. Tässä näenkin bibliodraaman erinomaisena suunnannäyttäjänä. Sitä paitsi, bibliodraama mahdollistaa henkilökohtaisia ja puhutteleviakin elämyksiä liittyen kristinuskon keskeisiin sisältöihin.

Toisaalta Apostolidouta kiinnostavat myös kansainväliset tehtävät Suomen kirkossa ja näin ollen hänestä tämä euroopanlaajuisesti toteutettu bd-koulutus on avainasemassa – siksi on myös tärkeää taata, että tulevaisuudessakin tullaan järjestämään vastaavanlaisia koulutustilaisuuksia.

Uskontodialogin merkitystä hän pohtii myönteisellä mielellä:

Ruohonjuuritason uskontodialogi voi kuulostaa käsitteenä monelle melko vieraalta ja monimutkaiseltakin, mutta tosiasiassa nyky-yhteiskuntamme vaatii sen harjoittamisesta yhä enenevässä määrin. Niin opinnoissa kuin työelämässäkin olemme erilaisten – ja näin ollen mahdollisesti eri uskontokuntaan kuuluvien tai kokonaan vakaumuksettomien – ihmisten kanssa tekemisissä.

Uskontodialogi lisää keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta:

Olen erityisesti sitä mieltä, että uskontojen edustajien välillä käyty dialogi edellyttää oman katsantokannan tarkastelua, reflektointia ja määrätietoisesti sen takana seisomista – tässä suhteessa bibliodraama mahdollistaakin pysähtymisen ja tutkimisen meidän kristillisen vakaumuksemme kohdalla. Parhaassa tapauksessa näen uskontodialogin mahdollisuutena oppia ja oivaltaa jotain uutta sekä itsestään että omasta uskonnostaan negatiivisen vastakkainasettelun sijaan.

Bibliodraama rakentuu kaikkien osapuolten väliselle kunnioitukselle ja luottamukselle ja voi toimia reiluna pelikenttänä ja näin ollen uskontodialogin mahdollistajana.

 

Tämä blogiteksti on osa Suomen bibliodraamayhdistys ry:n kokoelmablogia, jonka artikkelit tarjoavat välähdyksiä Erasmus+ hankkeemme liikkujiemme kokemuksista, mutta myös pienen, vapaaehtoisvoimin pyörivän yhdistyksen vastuunkantajien huomioita kansainvälisen hankkeen pyörittämisestä.

PALAA ETUSIVULLE

 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn