chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

Blogi

Yhteisövoimaa aikuisten oppimiseen

21/10/2020
, Tuovi Leppänen
Kieli: FI

Kuva: Tuovi Leppänen


Tuovi Leppänen kuvaa tässä blogissa väitöstutkimuksessaan kehkeytynyttä yhteisövoimaisen oppimisen prosessia aikuisoppijoiden ryhmässä. Siinä yksilöllisestä oppimisesta muodostui luova yhteisöllinen kokemus. Lisäksi hän korostaa ohjaavan opettajan menetelmällisen osaamisen merkitystä aikuisten oppimisen tukemisessa. Yhteisövoiman teoriaa voidaan käyttää toiminnallisessa oppimisessa, jossa opittavia ilmiöitä tutkitaan ja opiskellaan aikuisten kokemukset huomioon ottaen. Yhteisövoimainen oppimisprosessi merkitsee inhimillisen ja ihmisennäköisen demokraattisen yhteiskunnan vakautta ja kehittymistä.

Olin toiminut opettajana ja opettajankouluttajana pitkään ja opiskellut samalla morenolaista psykodraamaa ja sosiodraamaa. Se sai minut ajattelemaan oppimisen ohjaamisesta eri tavalla kuin ennen. Ajattelun ja ymmärryksen muutos johti myös oman toimintani muuttumiseen ratkaisevalla tavalla. Aiemmin valmistelemani opetus sai aivan uudenlaisen näkökulman ja myös sisällön, kun ymmärsin, että opettamisessa ei ole olennaista se, mitä minä kouluttajana sisällöllisesti opetan, vaan se, miten toimin opiskelijoiden kanssa, jotta he voivat oppia. Huomioni siirtyi siis sisällön valmistelusta oppimisprosessin ohjaamiseen. Näin toimiessani opiskelijoiden elämän rikkaus saa tulla oppimisprosessin keskiöön.

Siitä alkoi tie kohti yhteisövoimaa. Aloitin väitöskirjan tekemisen tutkimalla kansainvälisen opettajankoulutusryhmän prosessia. Analysoin aineisota Glaserin sosiaalisten ilmiöiden tutkimiseen kehittämällä aineistoperustaisella tutkimusotteella (grounded theory) ja niin alkoi yhteisövoima muotoutua.

Yhteisövoiman kehkeytyminen

Aluksi aineistosta alkoi hahmottua yksittäisen opiskelijan tarve päästä osaksi ryhmää. He siis etsivät osallisuuden kokemusta. Konkreettisesti se merkitsi sitä, että ryhmäläiset kohtasivat toisensa arkisissa tilanteissa, kuten kättelemällä ryhmään tullessa tai tukemalla keskustelussa toistensa ajatuksia.  Mikäli tätä ei tapahtunut, se aiheutti kuulumattomuuden kokemusta, siis ulkopuolisuutta.

Osallisuutta rakentui ryhmässä niin paljon, että siitä alkoi muodostua yhteisöllisyys. Se merkitsi vapaata ja vapaaehtoista liittymistä ryhmään, jopa siinä määrin, että ryhmään sitouduttiin enemmän kuin opetussuunnitelma velvoitti. Mukana oli empatian osoituksia ja oppimiskumppanuuden kokemusta. Alkoi muodostua yhteinen oppimisprosessi. Yksiölliset oppimispolut muodostuivat yhteisen oppimisen kokemuksiksi.

Yhteisöllisyys synnytti uutta. Se oli uusia oivalluksia, uudenlaista ajattelua ja uuden oppimista, joka koettiin vahvasti ryhmän yhteiseksi. Tätä voidaan kutsua emergentiksi prosessiksi, jossa vapaan ja ennakoimattoman prosessin tuloksena kehkeytyy uutta, yhteisöllistä luovuutta.

 Yhteisövoima ei synny tyhjiössä

Toteutuakseen yhteisövoimainen prosessi tarvitsee tilan, ajan, paikan ja rakenteet. Tätä turvaamassa oli ryhmän ohjaava kouluttaja. Hänellä on ryhmässä erillisrooli suhteessa muihin ryhmän jäseniin. Ohjaaja on tasa-arvoinen ryhmän jäsen, mutta hänen tehtävänsä ryhmässä poikkeaa muiden ryhmän jäsenten tehtävästä. Oppimisryhmässä opiskelijoilla on tehtävänä oppia ja opiskella ja oppimisryhmän ohjaajan tehtävänä on mahdollistaa tämä. Yhteisövoiman kehittyessä ohjaajalle asetettiin kahdenlaisia odotuksia. Hän ensinnäkin rakensi oppimisprosessia ryhmää varten, siis fyysiset puitteet siten, että ryhmä saattoi vapaasti työskennellä. Toiseksi hän reagoi relevantilla tavalla opiskelijoiden oppimisen tarpeeseen, siis edisti oppimista mielekkäillä menetelmillä ja antoi tiedollisia ja taidollisia aineksia oppimisen prosessiin. Se turvasi oppijoille mahdollisuuden tehdä omaa oppimistyötään. Oppijoilla on tarve oppia tuetusti.  

Yhteisöllinen oppiminen ja demokraattinen yhteiskunta

Yhteisövoima koostuu siis neljästä elementistä, osallisuudesta, yhteisöllisyydestä, luovuudesta ja ohjaajuudesta. Siinä jokaisella oppijalla on kulttuurisesta taustastaan riippumatta omannäköisensä paikka. Ensimmäinen yhteisöllisyyttä korostanut aikuiskasvattaja on amerikkalainen sosiaalityön opettaja Eduard C. Lindeman. Hän piti pienryhmää aikuisoppimisen perustana. Lindeman korosti, että aikuisen oppiminen on nimenomaan kasvua ihmisenä ja ihmisyyteen, ei vain asioiden oppimista. Siksi Lindeman piti ryhmää aikuisoppimisen perusyksikkönä, koska ryhmä tarjoaa mahdollisuuden sekä yksilölliseen että yhteisölliseen oppimiseen.  Sosiaalinen kehitys perustuu yhteisölliselle oppimiselle. Siinä Lindeman korostaa oppijalähtöisyyttä, ryhmäkeskeisyyttä ja demokraattista johtajuutta, jonkalaiseksi hän myös määrittä aikuiskouluttajan roolin yhteisöllisen oppimisen prosessissa.

Aikuisen oppimien perustuu kokemukseen, jolle koulutusorganisaatioiden tulee antaa tilaa. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan ohjaajan tehtävänä on rakentaa oppimiselle tila. Tämä korostui myös tutkimuksessani yhteisövoimaisesta ryhmästä.  Lindeman mukaan tilan rakentaminen tapahtuu konkreettisesti strukturoidussa keskustelussa ja mielekkäässä toiminnassa.

Pienryhmässä yksilölliset tarpeet muuttuvat koko ryhmän tarpeiksi, ja siksi ryhmän ohjaajan on kohdattava aikuisten tarpeet koko ryhmää koskevina. Ryhmän tarpeiden tiedostaminen ja huomioonottaminen luovat yhteisöllisyyttä ja rakentavat sille vahvan perustan. Yhteisövoiman rakentumisessa kohdatuksi tuleminen oli perusedellytyksenä osallisuuden kokemukselle ja yhteisövoiman mahdollistumiselle. Lindemanin mukaan kuulumisen tunne lisää tietoisuutta yksilön paikasta yhteisössä. Omasta paikastaan tietoiset yksilöt voivat vahvistaa yhteisöjä, joihin he kuuluvat. 

Lindeman sanoo, että opettajan tulee etsiä aikuisoppijoiden kanssa yhdessä viisautta, tuoda koko osaamisensa, tietonsa ja taitonsa opiskelijoiden käyttöön ja lisäksi hänellä tulee olla vahvaa menetelmäosaamista. Väitöskirjassani menetelmäosaamista edusti Jakob Levy Moreno, joka on kehittänyt sosiaalisen yhteistoiminnan vahvistamiseksi runsaasti erilaisia sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvia menetelmiä.

Meille 2020-luvun asiantuntijoille olisi hyvä pysähtyä pohtimaan myös Lindemanin kritiikkiä asiantuntijoita kohtaan. Hänen mukaansa asiantuntijoiden valta on seurausta 1900-luvun teknologisesta kehityksestä. Se katkaisee ihmisen kokonaisvaltaisen kehittymisen. Lindeman kritisoi myös asiantuntijavaltaa. Asiantuntijoista ei saa tulla koulutuksen päähenkilöitä, vaan heidän tehtävänään on tukea opiskelijoita kohti opiskelijoiden omaa asiantuntijuutta siten, että opiskelijat saavat itse ratkaista ongelmat yhteistyössä muiden asiantuntijaopiskelijoiden kanssa. Asiantuntijoiden asema on silloin relevantti, kun he asettuvat tukemaan opiskelijoita sellaisissa kysymyksissä, joissa opiskelijat eivät itse pääse eteenpäin. Silloin opiskelijat pääsevät asemaan, jossa he voivat käyttää asiantuntijoiden osaamista omien oppimistarpeidensa palveluksessa. Oppiminen ei vain kokoa eri kokemuksia yhteen, vaan on itsessään sosiaalinen kokemus. Yksityisen ja sosiaalisen kokemuksen yhdistäminen tuottaa ryhmän lähtökohdat huomioivaa uudenlaista sosiaalista todellisuutta ja rakentaa ihmisen näköistä demokratiaa. 

Monet yhteisöllisen oppimisen periaatteet ja demokraattisen yhteiskunnan rakennusaineet ohjaavat toimintaamme aikuisten oppimisessa tänä päivänä. Olemme silti suuremmassa vaarassa kuin ennen ajautua teknisiin ratkaisuihin kokonaisvaltaisen kasvun tukemisen sijaan. Lisäksi yksilöllisten opintopolkujen korostaminen vie aikuisoppijoilta mahdollisuuden oppia omasta ja toistensa kokemuksista yhteisönä. Tämä edellyttää meiltä aikuiskouluttajilta ammatillista kasvua ja menetelmällisen osaamisen vahvistamista. 

Lisää yhteisövoimasta oppimisessa voit lukea väitöskirjastani.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn Share on email