chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Yhteinen kulttuuriympäristömme -hanke: Sculpture Networkin mukana Kasselissa ja Münsterissä

09/04/2018
by Marja SALMIJÄRVI
Kieli: FI

/fi/file/kasseljpg-0kassel.jpg

 

Kuva: Beingsafeisscary, Banu Cennetoğlu. Banu Cennetoğlu järjesti Museum Friedricianumin kirjaimet muotoon Being Safe Is Scary. Vuonna 1779 rakennettu museo toimi Napoleonin aikana parlamenttina, mutta sitten taas museona ja kirjastona. 

Kymenlaakson museon Erasmus+-projekti Yhteinen kulttuuriympäristömme vei Mirkka Kallion liikkuvuusjaksalle Saksaan. Matkan tarkoituksena oli vierailla Kasselin kaupungin documentassa ja Münsterin kaupungin Sculpture Projekte -näyttelyssä. Nämä kaupungit ovat hankkineet itselleen nykykuvanveistäjien veistoksia, Kassel 16 ja Münster yhteensä 39 veistosta. Kaupungeista haettiin uusia ideoita julkisten veistosten hyödyntämiseen Kymenlaakson museon aikuiskasvatustyössä. 

Matkan järjestänyt Sculpture network on kolmiulotteisen nykytaiteen foorumi, jonka tavoitteena on tarjota verkottumismahdollisuuksia veistoksista kiinnostuneille taiteilijoille, taideammattilaisille ja organisaatioille. Ajatuksena oli saada matkalta uusia ideoita veistosten esittelyyn ja tutustua erilaisiin tapoihin tehdä yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa kuvataidetapahtumien järjestämisessä. Veistosten voima tuli paikan päällä hyvin näkyviin. Pienet kaupungit, Kassel ja Münster, ovat vuosien saatossa onnistuneet rakentamaan kulttuurin ympärille suuria ihmisjoukkoja kiinnostavia tapahtumia ja saavuttamaan niillä kansainvälistä näkyvyyttä sekä lisäämään turismin tuomia tuloja.

Miljoonan kävijän taidespektaakkeli

Kasselin documenta (järjestäjät kirjoittavat nimen pienellä alkukirjaimella) on laaja nykytaiteen näyttely, joka järjestetään viiden vuoden välein. Kassel sai kaupunkioikeudet vuonna 1189. Toisessa maailmansodassa se pommitettiin maan tasalle. Taidenäyttelyä ryhdyttiin järjestämään sodan jälkeen ajatuksella, että ihmiset tarvitsevat kauneutta elämäänsä. Kasselin documentaa pidetään Venetsian biennaalin ohella eräänä merkittävimmistä kuvataiteen kansainvälisistä tapahtumista. Ensimmäinen documenta järjestettiin vuonna 1955.

Vuonna 2017 documentan teemana oli ”Learning from Athens” ja näyttely oli esillä myös Ateenassa. Taiteellinen johtaja, puolalainen Adam Szymczyk ja hänen tiiminsä ryhtyivät kokoamaan näyttelyä vuonna 2012. Kreikan valtio oli tuolloin velkakriisissä. Myöhemmin rutiköyhä Kreikka sai rannoilleen satojatuhansia pakolaisia, mikä teki aiheesta uudelleen ajankohtaisen. Monet näyttelyn teokset olivat vahvasti kantaaottavia ja tarkoitus oli saada aikaan vuoropuhelua epäoikeudenmukaisuuksien muodoista sekä esitellä tuntemattomia taiteilijoita. Saksa oli ehkä hyvä paikka menneiden epäkohtien pohtimiseen, sillä heillä on jopa oma sana kuvaamaan tätä prosessia, Vergangenheitsbewältigung, menneisyyden kohtaaminen. Taideteoksia oli 160 taiteilijalta ja 35 paikassa, joten joukkoon mahtui monta tekniikkaa ja tekotapaa.

 

/fi/file/kasselibrahimmirkkajpgkasselibrahimmirkka.jpg

 

Kuva: Check Point Sekondi Loco, Ibrahim Mahama. Ibrahim Mahaman käyttämät vanhat kaakao-, kahvi- ja riisisäkit viittaavat työntekoon ja rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän väliseen jakautumiseen. Mahaman töissä on viitteitä myös Christon ja Jeanne-Clauden teoksiin. Torwachen rakennuksiin ripustetun teoksen koko oli 1729 m2.

Taidetta julkisissa tiloissa: veistoksia, videoita ja performansseja

Münsterin Sculpture Projekte järjestettiin nyt viidettä kertaa. Järjestäjä oli LWL-museo ja taiteellinen johtaja oli Kasper Köning. Köning ja Klaus Bussmann ovat olleet mukana alusta asti: he halusivat lisää nykytaidetta julkisille paikoille ja toivoivat voivansa edistää myönteistä suhtautumista siihen. Münsterin taidemuseo LWL:n kerrottiin olevan tärkeä alueellinen identiteetin rakentaja ja siellä toimi Sculpture Projekte -näyttelyn toimisto.

Kasselin tavoin myös Münster tuhottiin toisessa maailmansodassa, mutta rakennettiin sodan jälkeen entiseen asuunsa uudelleen. Kasseliin verrattuna taideteoksia oli vähemmän ja se oli itse asiassa hyvä, sillä ne nousivat paremmin esiin. Kokonaisuus oli rauhallisempi ja helpommin sulateltava. Köning onkin vastustanut kaupungin tahtoa muuttaa kymmenvuosittain toteutettu festivaali viiden vuoden välein toteutettavaksi. Hänen mukaansa rauhallinen tahti antaa perspektiiviä siihen, mitä taidemaailmassa on todella tapahtunut vuosikymmenen aikana. Hän on myös pohtinut pitäisikö näyttelyssä pitää seuraavaksi yhdentoista vuoden tauko, jotta näyttely tulisi eri vuodelle kuin Kasselin documenta ja saisi näin olla paremmin rauhassa omana erityisenä näyttelynään.

Münsterin veistostapahtuma on laajentunut installaatioihin ja video- sekä performanssitaiteeseen. Kutsutut taiteilijat saavat itse valita taideteoksensa paikan ja teosten sekä ympäristön välinen dialogi onkin alusta alkaen ollut tapahtumassa tärkeää. Monet taiteilijoista ovat näyttelyn jälkeen nousseet kansainväliseen kuuluisuuteen. 

/fi/file/muensterbenzboninburrmirkkajpgmuensterbenzboninburrmirkka.jpg

 

Kuva: Benz Bonin Burr, Cosima von Bonin ja Tom Burr. Ajatus oli ollut lastata Mooren veistos rekkaan, mutta siihen ei saatu lupaa. Siispä rekka ikään kuin odottaa lastausta. Burrin näyttely oli esillä LWL-museossa kesän ajan.

Pienistä ideoista suuria tuloksia

Kasselissa ja Münsterissä taidenäyttelyt tuottavat yhteisöllisyyttä ja tarjoavat mielekkyyden kokemuksia. Münsterissä näyttely alkoi eräänlaisena taiteellisena provokaationa ja koki aluksi vastustusta, mutta vuosien kuluessa kaupunkilaiset ovat ottaneet sen omakseen. Näyttelyn aloittaneiden kuraattoreiden ajatuksena oli, että ihmiset kokevat taidetta osana jokapäiväistä elämäänsä.

Taide ei aina ole helppoa ja kriittistä keskustelua halutaankin syntyvän. Selkeimmin tämä toteutui Kasselissa, jossa documentan taide oli tällä kertaa hyvin kantaaottavaa. Näyttelystä aiottiin ostaa kaupungin kokoelmaan Olu Oguiben obeliski, mutta veistos herätti julkista vastustusta ja sitä ei hankittu.

Kokemukseni perusteella voisin todeta, että reseptiä taidetapahtuman menestykseen ei ole. On ainoastaan pitkäaikaista työtä ja hieman hyvää onnea. Tällä tavalla muutamat taiteesta kiinnostuneet yksilöt ovat saaneet pienistä iduista aikaan suuria tuloksia.

 

Teksti ja kuvat: Mirkka Kallio, Kymenlaakson museo.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn