chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Yhteinen kulttuuriympäristömme -hanke: norjalaista kulttuuriperintötyötä

09/04/2018
, Marja SALMIJÄRVI
Kieli: FI

/en/file/kuva0jpgkuva_0.jpg

 

Norja valikoitui Kymenlaakson museon Erasmus+-projektin kulttuuriympäristötyöhön liittyvän tutustumiskäynnin kohdemaaksi Norsk Kulturarv -säätiön toteuttamaan, vuonna 2012 Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon saaneen ”Improve a Heritage Site” -projektin myötä. Kymenlaakson museon Yhteinen kulttuuriympäristömme -hankkeen keskeisiksi tavoitteiksi oli arkeologian ja rakennetun kulttuuriperinnön aloilla määritelty osallistava toiminta ja vapaaehtoistyö, kulttuuriperintökohteiden saavutettavuuden ja tunnettuuden lisääminen, tiedon välittäminen sekä kohteiden tuotteistaminen. 

Norsk Kulturarv -säätiö on koko Norjassa toimiva kulttuuriympäristötoimija. Säätiö on perustettu vuonna 1993 nostamaan kulttuuriperinnön tunnettavuutta ja pitämään kohteet käytössä. Säätiön vision mukaan kulttuuriympäristöt pysyvät parhaiten kunnossa kun ne ovat käytössä. Säätiö kerää avustuksia muilta säätiöiltä ja jakaa niitä edelleen erilaisiin kulttuuriympäristöjen ylläpitoon ja hoitamiseen liittyviin hankkeisiin, kuten Rydd et kulturminne -toimintaan. Tämä maanlaajuinen toiminta on aloitettu vuonna 2000. Projektin tavoitteena on kulttuuriperintö- ja arkeologisten kohteiden sekä monumenttien saavutettavuuden parantaminen kohteita ja niiden ympäristöjä siistimällä. Keskeistä toiminnassa on ollut konkreettinen yhdessä tekeminen, kulttuuriympäristöasioista oppiminen ja tiedon välittäminen muille kuntalaisille ja asiasta kiinnostuneille.

Matkakohteena Norja

Koska norjalaisen Rydd et Kulturminne -toiminnan tavoitteet olivat hyvin samansuuntaiset kuin oman hankkeemme, olimme yhteydessä Norsk Kulturarvet -säätiön johtaja Erik Lillebråteniin ja tiedustelimme mahdollisuudesta vierailla Norjassa. Hän toivotti meidät välittömästi tervetulleiksi Vågåån, jossa säätiön päätoimisto sijaitsee, tutustumaan organisaation toimintaan ja norjalaiseen kulttuuriperintötyöhön. Matkan teimme 18.–22.9.2017.

- Her har vi to musei damer fra Finland!

Näillä sanoilla allekirjoittaneet esiteltiin Norjan Ottassa sijaitsevan vuolukiviuuneja valmistavan Norsk Kleberin (1893–) toimistossa tiskin takana istuvan toimistotyöntekijän katsoessa meitä epäuskoisena ja suu ymmyrkäisenä. Mistä oli kysymys? Kolmipäiväinen tutustumismatkamme norjalaiseen kulttuuriympäristötyöhön Opplannin Vågån kunnassa oli lopuillaan, mutta isäntänä ja pääoppaana toiminut Erik Lillebråten oli yllätykseksemme päättänyt viedä meidät vielä tutustumaan kunnassa toimivaan moderniin vuolukiviyritykseen ja sen työtiloihin. Erikoinen, päiväohjelmaamme ennalta kuulumaton vierailukohde päätti hauskalla tavalla mielenkiintoisen ja antoisan matkamme Norjan Vågåssa. Sillä kyllä meitä nauratti tuo ”musei damer fra Finland”…

Kolmen päivän aikana ehdimme nähdä ja kokea paljon. Erik Lillebråten toimi yksityisoppaanamme ja -kuskinamme koko matkan ajan. Lukemattomien autossa istumiemme tuntien ja satojen kilometrien kuluessa ja lomassa ehdimme keskustella perinpohjaisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristötyöstä sekä työn haasteista ja tulevaisuuden visioista niin Norjaan kuin Suomeenkin liittyen. Konkretiaa keskusteluille antoivat lukuisat kohde- ja museokäynnit Vågåssa, Lalmissa, Selissä, Lomissa sekä Heidalissa. 

Pappilan ryytitarhassa

Pääosa Vågån alueen muinaisjäännöksistä on tuntureilla sijaitsevia pyyntikuoppia, joita emme sääolosuhteista (ensilumi) johtuen päässeet matkamme aikana näkemään. Päiväohjelmamme sisälsi onneksi muitakin erityyppisiä arkeologisia kohteita, joista tässä yhteydessä esitellään lyhyesti neljä mielenkiintoisinta ja hankkeemme kannalta merkittävintä. Ne ovat Ullinsvinin pappilan puutarha Vågåssa, Rustgruvene-kuparilouhos Selissä, Kvennbergetin myllynkivilouhos Lalmissa sekä Norjan vuoristokeskus Lomissa.

Maailmankuulun norjalaisen taidemaalarin Edvard Munchin (1863–1944) sukujuuret ovat Vågåssa ja hänen nimeään kantava Munch-vandring esittelee Vågåmon keskeisimpiä kulttuurikohteita. Yksi näistä on Ullinsvinin pappila, joka on yksi Norjan vanhimmista. Paikka mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1300-luvulla ja nimistötutkimus viittaa siihen, että pappilan alueella on ollut uskonnollista toimintaa jo esihistoriallisella ajalla. Pappilan 1600–1900-luvulta peräisin olevien rakennusten läheisyyteen on 2010-luvulla rakennettu yrttipuutarha 1700-luvun lopun renessanssi- ja barokkipuutarhojen pohjakaavaa ja mallia mukaillen. Tavoitteena on ollut tuoda esille eri vuosisatoja toisiinsa yhdistäviä yrttejä ja kasveja esimerkkinä elävästä kulttuuriperinnöstä.

/en/file/kuva2jpgkuva_2.jpg

 

Kuva: Ullinsvinin pappilan puutarhan syyskuista väriloistoa.

Yrttitarhassa kasvavien yrttien ja kasvien joukosta löytyy runsaasti lajeja, joita käytettiin jo Edvard Munchin isoisoäidin, ruustinna Christine Storm Munchinkin keittiössä Ullinsvinissä 1700-luvulla. Yrttipuutarha-hankkeeseen on saatu rahoitusta Norsk Kulturarvetin välityksellä Sparebanksstiftelseniltä, Riksantikvarenilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta. Erittäin keskeinen merkitys hankkeen onnistumiselle ja kohteen ylläpidolle jatkossa on ollut ja on vapaaehtoistyövoimalla, niin nuorilla kuin aikuisillakin. Ullinsvinin pappilassa toimii kesäaikaan Café Edvard, jossa järjestetään myös konsertteja. 

Kiviteollisuutta tuntureilla

Karumpaa puolta Vågån kulttuuriympäristöstä edustavat sen useat ja laajat kaivos-, louhos- ja kiventyöstöalueet. Vågån itäpuolella sijaitsevaan Selin kuntaan avattiin vuonna 2009 kuuden kilometrin pituinen opastettu kulttuuripolku Rustgruvenen vanhalle kaivosalueelle. Polun varrella pääsee tutustumaan vuorityön maastoon jättämiin muodostelmiin ja rakennelmiin, jotka ajoittuvat 1640-luvulta 1750-luvulle. Opastauluin varustettujen kohteiden joukkoon mahtuu myös yksi hirvien pyydystämiseen liittyvä iso pyyntikuoppa.

Primus motorina kulttuuripolkuhankkeessa on ollut oppaanammekin paikan päällä toiminut Kjell Vøldheim. Hänen lisäkseen on hankkeeseen osallistunut kunta ja Gudbrandsdalenin museo sekä perinorjalaiseen tapaan tietenkin myös vapaaehtoistyövoimaa. Selin Rustgruvenen kulttuuriperintöalueelle rakennettu polku kaivostoimintaan liittyvine jäännöksineen on osoittautunut hyvin suosituksi ulkoilu- ja retkikohteeksi. Alueelle järjestetään opastettuja kierroksia, mutta sinne pystytetyt 18 info- ja opastaulua mahdollistavat myös omatoimisen kohteeseen tutustumisen.

/en/file/kuva4jpgkuva_4.jpg

 

Kuva: Rustgruvenen kaivosalueen karua maisemaa.

Kvennbergetin myllynkivien valmistuspaikka sijaitsee Vågån Lalmin kylässä. Alue rauhoitettiin kulttuuriperintökohteeksi vuonna 1987, kun sitä uhkasi teollisuusalueen laajennus. Paikalla on kirjallisten lähteiden perusteella valmistettu myllynkiviä jo 1400-luvulla, mutta toiminnan on arveltu olevan vanhempaa perua ja ulottuvan rautakauden puolelle. Kvennbergetin alueen kallio on hyvälaatuista liuskekiveä, joka on soveltunut ominaisuuksiltaan erinomaisesti myllynkivien valmistamiseen. Myllynkivet olivat laatutavaraa ja niitä vietiin Etelä-Norjan lisäksi Tanskaan, Hollantiin ja Keski-Eurooppaan. Myllynkivien tuotanto päättyi Kvennbergetissä 1890-luvulla ja nykyisin siitä on maastossa muistona ainoastaan rikkoutuneiden myllynkivien katkelmat, korkeat jätekivikasat ja veden täyttämät louhoskuopat. Samoin kuin Rustgruvenen kaivos, on Kvennbergetin info- ja opastauluin varustettu myllynkivityömaa hyvin suosittu ulkoilu- ja retkeilykohde.

/en/file/kuva6jpgkuva_6.jpg

 

Kuva: Myllynkivilouhoksen maisemaa.

Saloja jäätikön alta

Norjan vuoristomuseo (Norsk Fjellmuseum) on osa Norjan vuoristokeskusta (Norsk Fjellcenter) ja se sijaitsee Lomin kunnassa, Vågån länsipuolella. Keskus palvelee Jotunheimin, Reinheimin ja Breheimenin kansallispuistojen vierailijoita uusissa, vuonna 2016 valmistuneissa toimitiloissa. Vuoristomuseossa pääsimme tutustumaan vuonna 2015 avattuun, varsin erikoislaatuiseen päänäyttelyyn nimeltä ”Over isen funn frå isen viser veg”. Kyseessä oli näyttely, jossa esitellään läheisten kansallispuistojen jäätikköalueen arkeologisia löytöjä. Niitä oli alkanut paljastua jään ja lumen alta vuonna 2006, kun jäätikkö oli ruvennut sulamaan ja kuroutumaan. Siitä lähtien ovat arkeologit tehneet tutkimuksia alueella vuosittain ja ”pelastaneet” jään alta paljastuneita arkeologisia löytöjä tuhoutumasta.

Näyttelyssä seurataan ihmisen ja eläinten matkaa vuori- ja jäätikköalueella vuosituhansien aikana. Löytöjen joukossa on suksia, metsästysvälineitä, jalkineita, tekstiilejä, eläintenluita jne. Vanhimmat löytyneet kivikautiset nuolenkärjet ovat 6000 vuoden takaa. Esille näyttelyyn oli laitettu myös kopio Norjan vanhimmasta vaatteesta, lampaan villasta kudotusta tunikasta, joka löytyi Breheimin kansallispuistosta vuonna 2011. Ikää vaatekappaleella on peräti 1300 vuotta. Vuonna 2018 arkeologista näyttelyä tullaan täydentämään uusilla esineillä yhteistyössä Lomin kunnan, Opplannin lääninhallituksen ja Oslon Kulttuurihistoriallisen museon kanssa.

Talkoilla ja yhteistyöllä

Vågåmon alueella rakennusperintö on huomattavasti vanhempaa kuin mitä meillä Kymenlaaksossa.. 1700-luvun, ja sitä vanhempiakin, rakennuksia on vielä runsaasti jäljellä pihapiireissä ja usein ne ovat myös yhä käytössä. Alueella sataa vähän ja se on yksi selittävä tekijä rakennusten säilymiseen, mutta myös säännöllisellä hoitamisella on osaa asiaan. Norjalaiset myös arvostavat perinnerakennuksiaan meitä enemmän. He ovat mieltyneet perinteiseen rakennustapaan ja arkkitehtuuriin myös uudisrakentamisessa, muun muassa Lomin tunturikeskuksen laajennusta pidettiin alkuun liian modernina ja sopimattomana kulttuuriympäristöön. 

Mitään ei tapahdu ilman vapaaehtoisia, korosti isäntämme Erik Lillebråten kulttuuriympäristön hoidon tilannetta Norjassa. Hän jatkoi, että Norja on yhdistysten maa, jossa on yhdistys lähes kaikelle mahdolliselle ja niiden toimesta tehdään paljon vapaaehtoistyötä. Talkooperinne onkin pysynyt Norjassa elävänä ja sitä arvostetaan yhteisöllisyyden vuoksi. Isäntämme on itse muun muassa mukana hoitamassa Vågån historiallista sauvakirkkoa, joka oli yksi matkamme tutustumiskohteista.

Vapaaehtoistyön arkipäiväisyys on luultavasti syynä siihen, miksi oli vaikea saada vastauksia kysymyksiin ”kuinka innostaa ihmisiä osallistumaan” ja ”millaista osallistavaa toimintaa teillä on”. Yhdessä tekemistä pidetään normaalina tapana hoitaa asiat ja tulijoita on aina tarpeeksi eikä sen tähden ole ollut tarvetta analysoida vapaaehtoistyön muotoja. Yksi kuvaava esimerkki yhdessä toimimisesta on se, että alueen kiinteistöjen omistajat ovat perustaneet osuuskunnan sahaa varten, jotta he saavat sopivaa puutavaraa perinnerakennuksiensa korjaamiseen. Myös isäntämme Erik kuului tähän osuuskuntaan. Saha palvelee myös muita asiakkaita, mutta hieman kalliimmalla hinnalla kuin osuuskuntalaisia.

Vågån kirkko on yhdistelmä useasta sauvakirkosta

Rakennuskohteista tutustuimme ensimmäisenä Vågån ristinmalliseen sauvakirkkoon, joka on rakennettu nykyiselle paikalleen1650-luvulla käyttämällä rakennusmateriaalina kymmenkuntaa lähialueelta purettua 1100-luvun sauvakirkkoa. Kirkon seinissä onkin nähtävillä puuleikkauksia ja aukotuksia, jotka ovat selkeästi peräisin aiemmasta rakennuksesta. Kirkkoa ympäröi hautausmaa, jossa sijaitsee erillinen salvottu hirsitapuli. Kirkko on edelleen Vågån alueen pääkirkko ja se on aktiivisessa käytössä. 

/en/file/kuva8jpgkuva_8.jpg

 

Kuva: Vågån sauvakirkko.

Myös Lomin sauvakirkko on yksi Norjan suurimmista. Vierailupäivänämme Lomin sauvakirkon ympärillä olevat tunturit olivat sumun peitossa, mikä teki kokemuksesta hyvin vaikuttavan. Kirkko on rakennettu 1150-luvulla. 1600-luvulla se laajennettiin ristikirkoksi ja siihen lisättiin kuoriosa. Lomin sauvakirkko on yksi Norjan suurimmista. Korkea keskiosa on alkuperäisessä asussaan pienine häränsilmiksi kutsuttuine ikkuna-aukkoineen ja yksinkertaisine maalauskoristeineen. Alueelle tyypillisesti kirkon sisustusta on 1700-luvulla koristeltu runsailla akantus-puuleikkauksilla, mutta onneksi ne on vain lisätty olemassa olleisiin elementteihin. Lomin läheisyydessä on kolme suurta kansallispuistoa ja siksi kävijöitä on kirkossa runsaasti. Opasmateriaalia on usealla kielellä, myös suomeksi. 

Kotiseutumuseossa on mahdollista viettää juhlia ja katsoa näyttelyitä

​Jutulheimenin kotiseutumuseossa (Jutulheimen bygdamuseum) tutustuimme paikalliseen rakennusperintöön Erik Haugenin opastamana. Prestbergetin rinteellä sijaitsevalla museoalueella ei ole koskaan ollut asutusta, vaan kaikki yhdeksän rakennusta on siirretty sinne Vågåmon alueelta. Alueelle tyypilliset rakennukset on rakennettu 1600- ja 1900-lukujen välillä. Paikalliselle puunkäsittelyperinteelle on erittäin tyypillistä käyttää akantuksen mallisia voluuttikiehkuroita rakennusosien ja huonekalujen koristeena. Perinne on jatkunut elävänä 1700-luvulta nykypäiviin. Museossa tästä oli hyvänä esimerkkinä toisen asuinrakennuksen koristeellinen luhtikäytävä. Rakennukset eivät olleet sisätiloiltaan autenttisia, sillä ne oli korjattu juhla- ja näyttelykäyttöä varten. Esillä oli muun muassa kansatieteellinen ja Vågåmosta kotoisin olevan kuvanveistäjä Jo Visdalin näyttely. Oppaamme Erikin lisäksi museolla on toinen osa-aikainen työntekijä, muutoin museossa auttavat vapaaehtoiset.

Outer farm eli karjamaja tuntureilla

Viimeisen päivän ohjelmassa oli kiertoajelu Vågådalenin (dal=laakso) kautta Gjendeen ja sieltä Ottaan Heidalin kautta. Reitti on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja sitä hoidetaankin näiden arvojen pohjalta. Tuntureille suuntautuvan tien varrella on lukuisia alueen perinteiselle maataloudelle ominaisia karjamajoja eli outer farmeja. Lähes kaikilla maataloilla on ollut tuntureilla maapalsta, johon karja on tuotu kesällä laiduntamaan. Pihapiirissä on ollut karjanhoitajan majan lisäksi navetta ja muut tarpeelliset ulkorakennukset. Tunturiniityiltä tehtiin myös heinää talveksi, ja joskus karja kuljetettiin talvisin karjamajoille sen sijaan, että heinä olisi kuljetettu alas laaksoon. Paikoitellen perinne on pidetty elävänä ja ylös tunturialueelle tuodaan edelleen kesäisin lehmiä tai lampaita, mutta nyt maisemanhoitotöihin. Suurin osa majoista on nykyään kuitenkin lomakäytössä. Matkaohjelmaamme kuului vierailu yhdessä karjamajassa. Samalla niittyaukealla oli kaksi muuta outer farmia, joista toisessa oli Norks Kulturarv -säätiön Ta et tak -projektin tuella tehty uusi katto. Säätiön avustuksella on korjattu suuri määrä kattoja ja se on ollutkin yksi heidän suosituimmista projekteistaan.

/en/file/kuva1jpgkuva_1.jpg

 

Kuva: Erik Lillebråten ja Kirsi Toivonen sadesäässä kuuntelemassa Munch-vandringin äänisuihkua.

Tuliaisia ulkomailta

Kolmen päivän pituinen tutustuminen norjalaiseen kulttuuriympäristötyöhön osoitti, että ruohonjuuritasolla, käytännön työn arkiympyröissä, meidän ja norjalaisten kollegojemme työskentelytapa, haasteet ja tulevaisuuden tavoitteet ovat samansuuntaisia. Kulttuuriympäristökohteiden saavutettavuuden, tuotteistamisen ja tiedon välityksen saralla vaikuttavat suomalaiset ja norjalaiset keinot ja toimintatavat olevan samoja: kulttuuripolkuja, maastoreittejä, info- ja opastauluja, brosyyrejä, näyttelyitä ja opastuksia, tapahtumia ja muuta ohjelmaa, mainoksia sekä nettisivustoja. Sen sijaan vapaaehtoistyö ja osallistava toiminta ovat norjalaisille meitä selvästi tutumpi ja luontaisempi työskentelytapa. Vaikka vapaaehtoinen työ on molemmille tuttua – suomalaisilla on talkoot ja norjalaisilla dugnad – hyödyntävät norjalaiset dugnadiaan kulttuuriperintö- ja -ympäristötyössä suomalaisia selvästi laaja-alaisemmin ja luontevammin, ottamalla myös nuoremman sukupolven mukaan toimintaansa. Tässä meillä suomalaisilla kulttuurityöntekijöillä on esimerkkiä ja tulevaisuuden haastetta kerrakseen!

 

Teksti ja kuvat: Marita Kykyri ja Kirsi Toivonen, Kymenlaakson museo

 

Tunnisteet:
Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn