Blog
Blogi

Vahvistaako vai haastaako sivistys identiteettiämme?

Emme kasva ihmisiksi vain itsemme vuoksi, elämme suhteessa toisiin ihmisiin. Toimiessamme muiden kanssa identiteetistämme voi muodostua joustava.

Miksi sivistys on tärkeää yhteiskunnalle? Sivistyksen yhteiskunnallista merkitystä perustellaan usein sillä, että sivistys  muovaa identiteettiämme. Vapaan sivistystyön yhteiskunnallisena hyötynä ei ensisijaisesti ole ammatillisen osaamisen vahvistaminen elinkeinoelämän tarpeisiin; erilaisia intressejä puolustavat toimijat näkevätkin sivistyksen ennen kaikkea tarjoavan mahdollisuuksia identiteettien vahvistamiseen. Yhtäältä koulutus- ja sivistystoiminta nähdään tärkeänä kollektiivisen identiteetin muodostumisen kannalta. Tässä korostuu ensinnäkin ajatus siitä, että koulutuksen ja kansansivistyksen tulisi vahvistaa tunnetta demokraattisesta ja globaalista ”meistä” taistellessa autoritaarista populismia ja lähestyvää ilmastokatastrofia vastaan. Tässä näkökulmassa painotetaan myös sitä, että yhteiskunnan koulutus- ja sivistystoiminta vahvistaa vähemmistöryhmien yhteenkuuluvuutta ja tarjoaa niille mahdollisuuden elää omaa kulttuurista arkeaan ilman vaatimusta sulautua osaksi valtaväestöä. Toisaalta sivistystä pidetään tärkeänä henkilökohtaisen identiteetin kannalta: käsityksemme omasta itsestämme muuttuu toimiessamme yhdessä muiden ihmisten kanssa, osallistuessamme esimerkiksi kielikursseille tai joogatunneille. Näin sivistys antaa meille mahdollisuuden kehittää itseymmärrystämme ja kasvaa ihmisinä.

Pohjoismaissa sivistyksen ja identiteetin läheinen yhteys näkyy koulutusta ja sivistystä käsittelevän kirjallisuuden määrän kasvuna. Kirjassaan Gränspassager: Bildning i tolkningens tid Bengt Kristensson Uggla käsittelee sivistystä ja identiteettiä lähinnä saman kolikon kahtena eri puolena. Uggla kirjoittaa seuraavasti:

”Loppujen lopuksi sivistyksessä on kyse identiteetin muodostumisesta, monitahoisesta etääntymisen prosessista, jonka kautta ihminen muovaa oman itsensä. Lyhyesti sanottuna kysymys on ihmiseksi kasvamisesta.”

Kristensson Ugglan pohdinnassa on jotain merkityksellistä: se ymmärtämisen prosessi, joka kuuluu väistämättä lukemiseen, keskusteluun, kaupankäyntiin ja vaikkapa dreijaamiseen, pitää sisällään sen, että suuntaudumme ihmisinä ulospäin ja pyrimme ymmärtämään itseämme uudella tavalla suhteessa asioihin, joita käsitellään sivistyksen keinoin. Samalla on tärkeää korostaa, että prosessi on dialoginen: emme koskaan kasva ihmisiksi vain itseämme varten, vaan todennumme aina suhteessa muihin. Tästä Kristensson Ugglakin olisi varmasti samaa mieltä. Sen vuoksi henkilökohtainen identiteetti – se, miten ymmärrämme ja koemme itsemme – ei ole täysin erotettavissa siitä, millä tavoin kuulumme muiden ihmisten kanssa eri ryhmiin, esimerkiksi suomenruotsalaisiin, muslimeihin, kristittyihin, transihmisiin, turkulaisiin tai työntekijöihin. Nykyisin niin trendikäs individualismi, jokaisen yksilön oma ainutlaatuisuus ja tarve toteuttaa omaa elämänprojektiaan, on kenties tämän ajan suosituin kollektiivisen identiteetin muoto. 

Identiteetti ja erityisesti identiteettipolitiikka kuuluvat nykyajan polttaviin kysymyksiin. Siksi onkin syytä pohtia perusteellisesti ajatusta, jonka mukaan vapaan sivistystyön merkitys ja sen olemassaolon oikeutus perustuu sen tarjoamille mahdollisuuksille luoda identiteettejä. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää, että ymmärrämme sivistyksen toiminnaksi, jonka avulla luomme dialogista käsitettä ”meistä”. Vapaan sivistystyön avulla voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä muiden kanssa, kokea yhteenkuuluvuutta ja löytää mielekkyyttä työskennellessämme yhteisten tavoitteiden puolesta, vaikkapa opiskellessamme kieliä, rakentaessamme linnunpönttöä tai pyrkiessämme syventämään omaa ymmärrystämme jostakin yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Dialogisessa mielessä identiteetin osatekijä ”me” onkin tässä lähinnä väliaikainen ja avoin käsite, joka luodaan suhteessa toiminnan tavoitteisiin: se voi todentua esimerkiksi ”meidän” käsityöläisyhteisönämme tai ”meidän” keskusteluryhmänämme, jotka ovat osallistavia yhteisöjä ja joihin voi periaatteessa liittyä kuka tahansa. Tässä mielessä ”identiteetin” käsite ei ole jotakin kiinteästi määriteltyä tai lukittua, vaan ainoastaan termi, joka kuvaa oppimiseen ja yhdessä tekemiseen liittyviä näkökulmia. 

Ongelmana on vain se, että identiteettiä ei aina ymmärretä väliaikaiseksi, muuttuvaksi ja avoimeksi käsitteeksi, vaan se mielletään useimmiten joksikin kiinteäksi ja vakaaksi. Tällöin identiteetin luomisesta tulee prosessi, jolla vahvistetaan tunnetta kuulumisesta ennalta määriteltyyn ryhmään, jolla on ”meidät” muista erottavia ominaisuuksia. Valtiotieteilijä Francis Fukuyama kutsuu ilmiötä tribalismiksi ja pitää sitä yhtenä aikamme suurimmista poliittisista ja sosiaalisista ongelmista. Ilmiö ei rajoitu pelkästään kansalliseen identiteettiin, vaan kysymys koskee pikemminkin monia erilaisia identiteettiin liittyviä tilanteita ja taisteluita, joissa identiteetin avulla pyritään saamaan tunnustusta omalle ryhmälle. Näitä taisteluita voidaan yhtäältä käydä puhtaasti oikeudenmukaisuuden puolustamiseksi, mutta ne voivat toisaalta kaventua myös silkaksi nurkkakuntaisuudeksi ja kapeakatseisuudeksi. 

Parhaimmillaan vapaa sivistystyö on yksi tulevaisuuden tärkeistä kohtaamispaikoista eri luokkaa, sukupuolta, ikää, etnisyyttä ja kulttuuritaustaa edustaville ihmisille. Tähän on nykyisin entistä enemmän mahdollisuuksia, sillä kotoutumiskoulutuksesta on tullut viime vuosina vapaan sivistystyön keskeinen sivistystehtävä, erityisesti valtion kohdennetun rahoituksen kautta. Jos vapaan sivistystyön tarkoitus on tarjota ihmisille kohtaamispaikkoja, sen hyötyjä ei tulisi perustella sillä, että se tarjoaa mahdollisuuksia identiteettien luomiseen – sillä identiteetin luominen on usein poissulkeva prosessi – vaan ennemminkin sillä, että se auttaa haastamaan identiteettejämme. Kun kohtaamme aidosti toisia ihmisiä, jotka ajattelevat, elävät ja puhuvat toisin kuin ”me” itse, meidät haastetaan pohtimaan syvällisemmin sitä, mistä ”meissä” oikein on kyse. Vapaa sivistystyö vaikuttaa identiteettiimme ensisijaisesti siten, että sen avulla ne käsitykset ”meistä”, joiden olemme luulleet olevan muuttumattomia ja kiinteitä, voivat toimiessamme yhdessä muiden ihmisten kanssa muuttua joustavammiksi ja avoimemmiksi. 

Jonas

Teksti: Jonas Ahlskog

Kuva: Eric Johnson-Debaufre

Jonas Ahlskog on filosofian ja historian tutkija Åbo Akademissa ja Svenska folkskolans vänner rf:n asiantuntija. Aiemmin hän on työskennellyt toiminnanjohtajana Folkets Bildningsförbund rf:ssä (2010–2020), vapaan sivistystyön järjestössä, joka järjestää keskustelutilaisuuksia, filosofiakahviloita ja seminaareja eri puolilla ruotsinkielistä Suomea. Jonas on kiinnostunut sivistyksestä, koska siinä kyse on ajattelusta sen kautta, mitä me olemme ja miksi me haluamme tulla. Erityisesti häntä kiinnostavat kysymykset siitä, miten vapaa sivistystyö voi muuttaa itseymmärrystämme ja sitä kautta koko yhteiskuntaa. Työ ja vapaa-aika yhdistyvät hänen elämässään usein, joten myös suurin osa vapaa-ajasta kuluu tiedotusvälineiden lukemiseen ja seuraamiseen filosofian, historian, kulttuurin, kirjallisuuden ja yhteiskunnallisen keskustelun aloilla.

***

Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV) -ohjelma julkaisee Sivistystori-blogia suunnilleen kerran viikossa. SVV:n yhteistyökumppanit, tutkijat ja vapaan sivistystyön asiantuntijat kirjoittavat blogissa kolmella eri kielellä sivistyksestä ja vapaasta sivistystyöstä. Tarkoituksena on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös kriittisin äänin.

Login (1)

Users have already commented on this article

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy julkaistaksesi kommentteja.

Haluatko toisen kieliversion?

Tämä dokumentti on luettavissa myös muilla kielillä. Valitse alta.
Switch Language

Want to write a blog post ?

Don't hesitate to do so! Click the link below and start posting a new article!

Viimeisimmät keskustelut

EPALEn verkkokeskustelu: Aktiivinen ikääntyminen ja elämän siirtymät

Mikä elämän siirtymävaiheissa on haastavaa? Miten sukupolvien välinen oppiminen voi auttaa aktiivisessa ikääntymisessä ja elämän siirtymävaiheissa?

Lisää

EPALE verkkokeskustelu: Uutisia koskeva aikuisten medialukutaito – miksi se on tärkeää juuri nyt?

Kerro näkemyksesi uutisia koskevasta aikuisten medialukutaidosta!

Lisää

EPALEn verkkokeskustelu: terveelliseen elämään liittyvien taitojen kehittäminen koronaviruksen aikakaudella

Osallistu verkkokeskusteluun ja katso suora verkkolähetys!

Lisää