Taidematkalla laatikon ulkopuolella - Siilinjärven kansalaisopiston taideoppilaiden Erasmus+ -reissu Stuttgartiin
Toukokuu, miten ihanteellinen ajankohta matkustaa Eurooppaan. Vehreää, ei liian kuumaa, ei ruuhkia. Myös kaikki oppilaitokset vielä täydessä työntouhussa. Näillä aatoksilla lähdimme liikenteeseen äitienpäivänä 2024. Odotukset korkealla, jännittyneinä ja innokkaina. Lento Kuopiosta Helsinkiin sujui ongelmitta, vaihto oli sopivan vauhdikas ja ilta oli vielä nuori, kun saavuimme Frankfurtiin. Siitä alkoikin sitten keriytymään menomatkan vaistoin käymisten vyyhti. Ongelmat on kuitenkin tehty selätetyiksi, joten 10 tunnin lento-, juna- ja kävelymatkan jälkeen saavuimme määränpäähän. Siinä hetkessä tärkeintä oli painaa pää tyynyyn valkoisille hotellilakanoille ja miettiä matkan agendaa vasta seuraavana päivänä.
Ensimmäinen päivä oli kirkas, kuuma ja kihisevä. Vastaanottavasta organisaatiosta meitä oli kaupungin saloihin ohjaamassa Ute Fisher -Dieter, joka päivätöinään opettaa muun muassa silkkipainoa Filderstadtin kansalaisopistossa. Hän esitteli keskustan oleellisimmat kohteet, joilla oli matkallemme merkitystä. Hän myös kertoi paikallisista tavoista, kulttuurista -ja totta kai taiteesta, pääteemastamme. Lounaan jälkeen hankimme perin vanhanaikaiset matkakortit ja hyppäsimme bussiin, joka nousi mutkitellen Stuttgartin itäisille rinteille. Tavoitteena oli, että pääsisimme mukavalle näköalapaikalle, josta voisimme piirtää ja maalata kaupunkinäkymiä matkapäiväkirjoihin. Vesisade nosti aika-ajoin esiin tuoreen kesän vihreyden tuoksun, mutta se ei ollut meille este vaan pikemminkin pieni, mukava, lisä tekemiseen. Kymmenen hengen liikuttelu kuumassa kaupungissa oli toisinaan haasteellista. Esteettömyys oli myös paikoin vain kaunis ajatus. Ja myös tapojen ja tottumusten, niin keskenämme kuin eri maiden välillä, vaati näin alussa oman aikansa. Ideaali elämä ja teoreettiset suunnitelmat joutivat romukoppaan, ja piti elää ajassa -tässä ja nyt. Tämä on hyvä aina muistaa, että vaikka miten suunnitelmat olisi teoriassa vedenpitävät, elämä ei ole -ja se oli jo opetus numero yksi.
Toisena päivänä kuuma Eurooppa näytti kyntensä, kun matkasimme puolen päivän aikaan Filderstadtiin, Stuttgartin ”esikaupunkiin”, tutustumaan paikalliseen kansalaisopiston taideryhmään. Rentoa yhdessäoloa, muotokuvia toinen toistaan ja leppoisia keskusteluja taiteesta. Ihana, yksityinen serigrafiamuseo Domberger - mielenkiintoisia taiteilijaesittelyjä sekä serigrafiatekniikan perusteellinen esitys plus hauskat kokeilut. Ja tietysti lopputuloksena kaikille omat painotyöt mukaan. Tämä yhteistyö Filderstadt Kunstschulen kanssa ei ole ainoa laatuaan. Samaisen oppilaitoksen kanssa osa suomalaisista ja saksalaisista kansalaisopiston taideopiskelijoista on tehnyt muun muassa Kuvat matkustaa -projektin, jossa A3 kokoiset kuvat kehittyivät ja uudistuivat matkustaessaan Saksan ja Suomen väliä kuusi kertaa sekä leporello- projektin, jossa kuvitettiin päiväkirjanomaisesti kuulumisia vuoroin Suomessa ja Saksassa. Nyt kuvat saivat tekijöidensä kautta kasvot, äänet, persoonan. Ja jatkoa edellisille taideprojekteille jo odotellaan. Niin Suomessa kuin Saksassa.
Sateinen keskiviikko ei elämää pilannut. Tossua toisen eteen ja kohti museoita – taideopiskelijoiden ehtymättömiin aarreaittoihin. Staatsgallerien ripustukset näyttivät kovin niukoilta alussa (talossa iso remontti, jonka vuoksi osa taideaarteista oli viety suojaan), joten päätimme tehdä niistä tauluista, joita edes näemme, toisinnot yksilö - tai ryhmävalokuvina. Tämä tiesi takuuvarmaa iloa, runsaslukuisen yleisön ja museohenkilökunnan pahennuksen. Elämäniloinen suhtautuminen vakavaan kaunotaiteeseen ei aivan ole oleellisin motto kansallisgalleriassa Saksassa. Lounaan jälkeen vaihdoimme lennokkaasti modernin taiteen museoon (Kunstmuseum), jossa kolme erityyppistä taiteilijaa (lähinnä piirtäjiä) olivat saaneet oman kerroksensa näyttelylleen, koska he kilpailivat paikallisen pankin suuresta rahapalkinnosta. Herkkää ja villiä viivaa, huomioita ympäröivästä yhteiskunnasta sekä jotain siltä ja väliltä. Tähänkin oli mukava tutustua yhdessä saksalaisten taideoppilaiden kanssa. Illalla kokoonnuimme yhteen purkamaan päivänantia vapaamuotoisesti piirtäen, maalaten ja keskustellen viinilasin ääressä. Taidematkapäiväkirjat täyttyivät niin muistoista, tunnelmista, ajatuksista kuin riemusta pikkuhiljaa, sivu kerrallaan.
Torstaina lähdimme matkaan taas aamupäivästä ja nyt päämääränä oli taidekoulun lisäksi jättiläismäinen taidetukkuri (Boesner). Taiteentekijöitä paratiisi. Laukut täynnä eväitä ja loppujen lopuksi myös taidetarvikkeita, suuntasimme tekemään kuvia yhdessä saksalaisten kanssa. Taidekoululla oli odottamassa pitkät pöydät peitettynä paperilla. Oli aika tehdä taidetta yhdessä. Toiseen kerrokseen jäi puolet tekemään monitypioita ja tutustumaan toinen toisiinsa, ja toiseen kerrokseen meni puolet rakentamaan kuvia frottagetekniikalla sekä visuaalisella dialogilla. Naurua, kommunikointia ja hiljaista kuvantekoa – siitä koostui jättikuva. Oppilaat vaihtoivat yhteystietoja, esittelivät osaamistaan, tekivät kuvia yhdessä toinen toiseltaan oppien. Hykerryttävää yhdessäoloa. Suomalaiset taisivat kyllä räväkällä olemuksellaan omia saksalaisten tilan. Viiden tunnin täyden työn jälkeen nappasimme reput selkään ja suuntasimme iltapalalle ja nukkumaan. Taas yksi täysi työpäivä takana.
Perjantai valkeni sateisena ja viileänä. Maisemamaalauksen saimme unohtaa. Päivän agenda oli siis historiallinen museo, jonka uumenissa piirsimme niin tilaa kuin esineitä. Mukaan lähti myös Corinne, saksalainen taideopiskelija, jonka kanssa teimme yhdessä töitä ja jatkoimme hyvin alkanutta yhteistyötä. Ihana museo kokoelmineen, portaineen, sisä- ja ulkotiloineen sekä kaikkine esineineen tarjosi liki neljälle tunnille runsaasti tekemistä. Perjantaina oli myös ainoa mahdollisuus katsoa kaupunkia muutaman tunnin ajan ilman ohjelmaa tai tavoitteita. Illalla kokoonnuimme vielä yhteen meidän yhteistyöoppilaitoksen opettajien kanssa. Ison pöydän ääreen kokoontui 15 henkilöä, puhe sorisi ja laulu raikui. Vanhin matkalaisemme täytti samaisena päivänä 83 vuotta, joten onnittelut olivat pitkän taideviikon jälkeen todellakin paikallaan. Oli kyllä jokaiselle matkalaiselle selkään taputtamisen paikka. Hyvä me!
Lauantaina aikaisen aamuherätyksen jälkeen sama kahdentoista hengen seurue suuntasi ensin junaan siitä koneeseen ja vaihdon kautta kotiin. Aurinkoinen Rissala otti avosylin vastaan väsyneen seurueen reppu täynnä uusia taidetarvikkeita mutta ennen kaikkea myös elämyksiä, kokemuksia, ennakkoluulottomuutta ja yhteisöllisyyttä. Reppu täynnä eurooppalaisuutta.
Viimeisenä iltana illallistimme yhdessä yhteistyöoppilaitoksen opettajien kanssa ja juhlistimme onnistunutta matkaa sekä meidän reissun seniorimatkaajaa Ritvaa.
Taidematkaajat tekivät matkan aikana henkilökohtaisen, visuaalisen, matkapäiväkirjan. Tässä on muutamia otteita kirjoista.
Tutustuimme saksalaisten taideopiskelijoiden kanssa Kunstmuseumin näyttelyyn ja totta keskustelimme kuvien merkityksestä ja sanomasta.
Staatsgallerien taideaarteet olivat todella innostavia teoksia, joissa me kaikki elimme 100 prosenttisesti mukana.
Meillä oli ilo päästä tutustumaan yksityiseen serigrafiamuseoon Drombergiin ja pääsimme myös kokeilemaan serigrafiaa.
Yhteinen tekeminen oli koko reissun kantava teema. Sekä kohtaaminen saksalaisten taideopiskelijoiden kanssa. Ilman kielitaitoa, vain taiteen kielellä keskustellen.
Vaikka monitypioden tekeminen oli itsenäistä työtä, ideoita jaettiin toinen toisilleen ja toisten tekemisistä innostuttiin kehittämään omia versioita. Taiteen tekemistä yhdessä parhaimmillaan.
Ensimmäisen päivän teemana oli tutustuminen kaupunkiin omien maalausten ja piirrosten kautta.
Kuvat: Siilinjärven kansalaisopisto
