chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Rauman merimuseo lähti kansainvälisille vesille

25/10/2018
by Anna MERONEN
Kieli: FI

/fi/file/merimuseojpgmerimuseo.jpg

Rauman merimuseo lähti hakemaan oppia Euroopasta Erasmus+ apurahan turvin. Mukana oli koko pienen museon kolmihenkinen museoammatillinen henkilöstö; museonjohtaja ja kaksi amanuenssia. Tavoitteena oli laajentaa osaamista ja katsetta Eurooppaan ja sitä kautta löytää uusia suuntia museotyöhön ja kävijöiden palveluun.

Rauman merimuseo on paikallinen erikoismuseo, joka on erikoistunut raumalaisen merenkulun ja merimiesammatin historian tallennukseen. Museossa käy vuosittain noin 10 000 vierailijaa, joista suurin osa on aikuisia. Hankkeessa saatujen kokemusten avulla pyrittiin syventämään henkilökunnan osaamista yleisöosallisuuden ja digitaalisten oppimisympäristöjen osalta, kehittämään osallistujien kielitaitoa sekä lisäämään valmiuksia kansainvälisissä projekteissa työskentelyyn.

Luovuuden lähteillä Kreikassa

Amanuenssi Sonja Mäkinen osallistui Creativity Lab -kurssille Pireuksessa Kreikassa lokakuussa 2017. Kurssin tavoitteena oli kehittää osallistujien taitoja muun muassa luovan kirjoittamisen, sarjakuvan, animaation, digitaalisen median ja videotaiteen käytössä opetuksessa. Rauman merimuseossa ei ole aiemmin käytetty vastaavia menetelmiä tai työkaluja aikuisten kanssa, kurssilta toivottiin ideoita aikuisille suunnatun toiminnan laajentamisesta.

"Pireuksen Creativity Lab -kurssin toteutti konsultointi- ja koulutuskeskus IDEC, jolla on yli 20 vuoden kokemus elinikäistä oppimista tukevien koulutusten järjestämisestä. Lähdin innolla oppimaan uutta erityisesti digitaalisen median ja animaation hyödyntämisestä esimerkiksi museoalalla suosittua työpajatoimintaa silmällä pitäen. Vaikka kurssi oli suunnattu vahvasti erilaisten koulujen tai opinahjojen opettajille, koin kurssin konseptin ja sisällön antavan valmiuksia myös museopedagogiseen työhön, koska varsinkin museokokoelmien ja meitä ympäröivien ilmiöiden lähestyminen uudesta ja luovasta näkökulmasta on jatkuva mielenkiintoinen haaste.

Modulaarinen kurssi alkoi johdatuksella luovuuden käsitteeseen. Hyvin johdetussa ryhmäkeskustelussa pohdittiin luovuutta eri ikäkausina ja koska ryhmä oli kansainvälinen, myös eri kulttuureissa. Yhteistä pohdinnoillemme oli luoda jotain uutta tutusta tai vanhasta ja tehdä jotain erilaisella, joskus myös hyvin yllättävällä tavalla. Tätä varten tarvitaan nopeaa reagointia, perspektiivin muutosta ja uteliaisuutta. Päivän tärkein opetus oli se, että jokainen meistä on luova, mutta luovuuden toteuttamisessa on eroja.

Toisena päivänä luovuuden käsite alkoi muotoutua tekstiksi, kun pääsimme syventymään sanallisen luovuuden mahdollisuuksiin. Pidin erityisesti aikataulutettujen pikatarinoiden luomisesta, koska tarinoiden tarkoitus oli aktivoida nopeaa päätöksentekoa ja verbaalista ilmaisua. Sama metodi toistui myös kuvallisen kerronnan moduulissa. Ryhmän yhteistyö oli saumatonta ja saimme nauttia moduulien lopuksi tarinoista, parityönä luodusta dramatisoidusta tarinankerronnasta ja sarjakuvista.

Mielenkiintoisinta minulle oli kurssin loppupuolella animaation ja digitaalisen taiteen moduuli. Varsinkin stop motion -animaatiotekniikan historiaan ja tuotoksiin aiemmin laajastikin perehtyneenä tunsin ideoiden (ja luovuuden!) kohdistuvan tunneilla juuri oman museoni sisältöihin ja aihepiireihin. Myös tietokoneanimaation aihepiiri oli entuudestaan hyvin tuttu ja merimuseossamme sitä on jo hyödynnetty esimerkiksi Saa koskea! -pisteissä. Stop motion -tekniikan ylivoimaisiksi eduiksi koin tarvittavien resurssien vähyyden ja yksinkertaisuuden, koska käytössämme olivat pelkästään digitaalijärjestelmäkamera ja tablet-tietokone. Ryhmätöiden animaatioiden aiheet vaihtelivat avaruussodasta kuviomuodostelmassa liikkuviin kyniin ja sermin taakse katoaviin ihmisiin. Verbaalisen ja visuaalisen tarinankerronnan ohella stop motion -animaatio oli mielestäni museoympäristöön sopiva ja aikuisiakin innostava pedagoginen metodi.

Tiiviin viikon lopuksi saimme hyviä vinkkejä miten voisimme itse toteuttaa Creativity labin omalla työpaikallamme muulle henkilöstölle tai opiskelijoille/asiakkaille. Pääsimme myös tutustumaan käytännössä monipuoliseen ja moderniin UTech lab:iin, joka on yläaste- ja lukioikäisille sekä vapaasti yleisölle suunnattu tekniikkalaboratorio. Laboratorion tietokoneet, ohjelmistot, äänitysstudio ovat maksutta käytettävissä joko itsenäisesti tai osana järjestettyä kurssia. Pääsimme tutustumaan tarkemmin 3D-tulostimeen, jonka työskentelyä minikokoisen Parthenonin temppelin parissa oli mielenkiintoista seurata. Oikea ja alkuperäinen Parthenon oli toki myös tarkastettava Kansallisen arkeologisen museon ohella.

Kurssin lopputulema oli kymmenen uutta ammatillista kontaktia ympäri Eurooppaa, luovuuden toteuttamista yksin ja yhdessä sekä maailmanperintökohteiden ihailua. Suosittelen!"

Verkostoitumista ja museokokemuksia Lontoossa

Museonjohtaja Anna Meronen lähti lokakuussa 2017 Museum Ideas -konferenssiin Lontooseen. Samalla hän tutustui museo-opetukseen Museum of Londonin Docklands -toimipisteessä sekä National Maritime Museumissa. Vapaa-aika kului tietysti museoita kierrellessä, asiakkaanakin ehtii oppia ja havainnoida paljon.

"Minä odotin oppimismatkalta paljon, luvassa oli kollegojen työhön tutustumista, työpajoja, mielenkiintoisia esitelmiä sekä verkostojen kasvattamista. Museum Ideas on Euroopan suurimpia vuosittaisia museoalan konferensseja. Vuonna 2017 teemoina olivat muun muassa digitaaliset työtavat, yleisöosallisuus ja sosiaalinen vaikuttavuus. Pienen museon varat eivät mahdollista kalliita konferenssimatkoja, joten apurahalla oli todella suuri merkitys.

Aloitin viikkoni tutustumalla Museum of Londonin Docklands -yksikköön. Pääsin muun muassa näkemään näyttelyissä tehtyjä oppimista tukevia ratkaisuja ja seuraamaan opastusta. Keskustelimme paljon eri ryhmille suunnatuista erityisohjelmista ja museon tekemästä työstä erilaisten etnisten ryhmien parissa.

Konferenssipäivät alkoivat ennakkoworkshopeilla, joissa pääsin itse kokeilemaan muun muassa uudenlaista tarinankerronta- ja keruumenetelmää sekä museoiden paikannusjärjestelmiä. Museoiden digitaalisia strategioita käsittelevästä seminaarista sain paljon pieniä ideoita sosiaalisen median kanavien hyödyntämiseen työssäni. Mekin voisimme joskus avata kokoelmiamme vaikka Twitterissä! Varsinaisen konferenssipäivän anti oli monipuolinen. Puhujat käsittelivät eri näkökulmista museota osana yhteisöjään ja kertoivat, miten erilaisin tavoin yleisöjä nykyään kohdataan. Haasteet yleisötyössä ovat erilaisia, mutta ratkaisuissa on paljon samaa - riippumatta siitä missä päin maailmaa ollaan.

Viimeisenä matkapäivänäni ehdin vielä yhteen maailman suurimmista merimuseoista, National Maritime Museumiin. Tutustuin pedagogiseen toimintaan ja sain oppia heidän toimintatavoistaan. Aikuisille suunnattu toiminta sisältää paljon suuria yleisötapahtumia, joiden painopiste Suomessa ei ole niin suuri.

Oppimisvierailujen ja konferenssin yhteydessä pääsin tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ja jakamaan kokemuksiani kollegojen kanssa. Lisäksi kävelin kymmeniä kilometrejä museoissa ja pyrin poimimaan muistikirjaani mielenkiintoisia näyttelyratkaisuja ja toimintatapoja. Listallani olivat muun muassa British Museum, Victoria and Albert Museum, Museum of Londonin London Wall -yksikkö, Dennis Severs House, Royal Observatory, Cutty Sark -museoalus sekä Wellcome Collection. Viimeisin jäi mieleeni erityisen hyvin. Museo oli ottanut yleisön hyvin huomioon ja vieraillessani talo oli täynnä ihmisiä näyttelyissä, esitelmää kuuntelemassa sekä ravintolassa.

Viikko oli tiivis ja antoisa. Kirjasin päivittäin matkapäiväkirjaani pieniäkin ideoita ja havaintoja, joihin on ollut hyvä palata jälkikäteen. Moniin oppimiini asioihin olen myös palannut vähän huomaamatta, yhtäkkiä saatan muistaa missä toimintaamme tuomani ajatus on saanut alkunsa. Suosittelen ajatusten tuulettamista Euroopassa muillekin!"

Uusia ajatuksia ja tuttuuden tunteita Skotlannista

Amanuenssi Paula Kupari matkusti job shadowing -jaksolle Skotlantiin huhtikuussa 2018. Alkuperäisenä ajatuksena oli matkustaa Alankomaihin, mutta kun toinen amanuenssi sattui tutustumaan moniin suunniteltuihin vierailukohteisiin muutamaa kuukautta aiemmin, niin kohdemaata muutettiin. Paula suuntasi Skotlantiin, jossa on myös monia mielenkiintoisia merimuseoita kohtuullisen välimatkan päässä toisistaan. Tavoitteet säilyivät kuitenkin samana, sillä museoihin ja niiden toimintaan sekä kollegojen työskentelyyn tutustuminen on erittäin hyödyllistä kun suunnitellaan uusia toimintoja ja kehitetään vanhaa.

"Suuntasin vierailuni Glasgow’n alueelle ja pääosin merenkulkuteemaisiin museoihin. Tavoitteenani oli vierailla niin monessa kiinnostavassa kohteessa kuin viidessä päivässä tavoitteet huomioiden ehtisin. Pääkohteeni oli noin puolen tunnin junamatkan päässä Glasgow’n päärautatieasemalta sijaitseva Irvine (Lausutaan laittamalla pääpaino ensimmäiselle tavulle - tämä oli tärkeää!) ja Scottish Maritime Museum (SMM). Vietin opintojaksoni aikana päivän myös the Riverside Museumissa, museolaiva Glenleellä sekä Glasgow Museums Resource Centerissä.

SMM:n museokokonaisuus muodostuu Irvinen museoalueesta sekä Dumbartonin museokohteesta, jossa kummassakin vietin yhden päivän. Syy SMM:n valitsemiseen pääkohteeksi oli museon laivanrakennukseen liittyvät kokoelmat. Rauman merimuseolle on viime vuosien aikana kertynyt mittava raumalaiseen laivanrakennukseen liittyvä kokoelma, joten halusin erityisesti nähdä, miten teemaa tuotiin yleisötyössä esiin SMM:ssä. Onnekseni sain seurata useiden ammattilaisten työtä sekä Irvinessä että Dumbartonissa ja osallistua opastetuille kierroksille, näyttelysuunnittelukokouksiin sekä keskustella museoammattilaisten kanssa heidän työstään ja näkemyksistään.

Huomasin, miten tärkeää on, että kohdemuseosta löytyy yhteyshenkilö, jolla on aikaa ja kiinnostusta panostaa vierailun järjestämiseen. Vierailupäivästä saa merkittävästi enemmän irti, kun vastaanottava taho on valmistautunut tuloon. Minulla oli onni saada vierailla tällaisissa paikoissa omalla oppimisjaksollani.

Yhteydet oman museon kokoelmien ja Scottish Maritime Museumin laivanrakennuskokoelman kanssa tai Riverside Museumin Clyde-joen telakoilla rakennettujen metallirunkoisten purjealusten - joista yllättävän moni ostettiin Raumalle 1800-1900 -lukujen vaihteessa - kanssa olivat todella palkitsevia. Keskusteluissa huomasimme, että museoväki on tekemisissä melko samanlaisten ongelmien ja ilonaiheiden kanssa, työskentelivät he sitten Suomessa tai Skotlannissa.

Sain opintojaksoni aikana muutaman pienen, konkreettisen idean, joita museossamme voidaan hyödyntää vaikka heti. Haaveilen salaa myös yhteistyöprojektista liittyen laivanrakennukseen Scottish Maritime Museumin kanssa tai Glasgow’ssa rakennettuihin ja Raumalle ostettuihin valtameripurjealuksiin the Riverside Museumin kanssa. Idean siemen on kylvetty, katsotaan mihin se johtaa!"

Rauman merimuseo suosittelee!

Rauman merimuseon kokemukset Erasmus+ -liikkuvuusjaksoista olivat erittäin hyvät. Vaikka henkilöstö on pieni, hankkeeseen pystyttiin sisällyttämään monia erilaisia oppimisen tapoja kurssista kollegojen työn seuraamiseen. Kielitaitoaan pääsi jokainen verryttämään ja työhön saatiin uutta, kansainvälistä näkökulmaa.

Viestintä oli koko ajan osa liikkuvuusjaksoja. Kukin työntekijä otti liikkuvuutensa ajaksi museon Instagram-tilin haltuunsa ja jakoi tunnelmiaan museon seuraajille reaaliajassa. Kokemuksia jaettiin myös kotimaassa Satakunnan ammatillisille museoille järjestetyssä infotilaisuudessa, alan muissa tapaamisissa sekä tietysti työkavereille useampaan otteeseen. Välittömästi projekti ei ole johtanut uusiin kansainvälisiin hankkeisiin, mutta kipinä on syttynyt ja verkostoja syntynyt.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn