chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Murhaajaa tapaamassa

09/07/2018
by Sabrina Somersaari
Kieli: FI
Document available also in: EN

/fi/file/prison-education-benefits-adult-educationjpgPrison Education: Benefits of Adult Education.jpg

Prison Education: Benefits of Adult Education
Jamie Grundy työskentelee Community Engagement Officerina Widening Access ‑tiimissä Cardiff Metropolitan Universityssä, ja aikuiskoulutuksen hyötyihin keskittyvän EPALEn heinäkuun teeman puitteissa hän kertoo vankilaopetuksesta oppimistaan asioista.

Osallistuin äskettäin erääseen koulutustapahtumaan vankilassa. Esitin väärän kysymyksen vangille, joka oli kiinnostunut kurssista, jota olimme ryhtymässä järjestämään päihdevalistusohjelmamme puitteissa. Tarkoituksenani oli kysyä, oliko hän suorittamassa tuomiota huumeiden tai muiden päihteiden väärinkäytöstä. Sen sijaan kysyinkin, mistä hänet oli tuomittu. Hän vastasi:

"Murhasta. Avunannosta murhaan.” 

Seurassani oli joukko kollegoita yliopistolta, ja me kaikki jähmetyimme aloillemme. Noita sanoja ei kovin usein kuule toisen ihmisen suusta.

En kuitenkaan kerro tätä tarinaa repostellakseni vankilaopetusta sensaationhakuisesti, vaan haluan tuoda esiin kaksi asiaa. Ensinnäkin vankilaopetuksessa tapaa ihmisiä, jotka on tuomittu heidän elämänsä varrella tekemistään virheistä ja valinnoista, jotka ovat muodostaneet tähän hetkeen johtavan polun. Vaikka edellä oleva esimerkki korostikin tätä asiaa erityisen räikeästi, olin iloinen huomatessani, että kyseinen kokemus ei saanut kollegoitani kieltäytymään projektista. Sen sijaan puhuimme siitä, mitä avunanto tarkoitti, ja minä otin vastuun yksinkertaisesta ilmaisuvirheestäni, joka vaikutti meihin kaikkiin.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esiin, on omista kokemuksista oppiminen – mitä vangitkin tekevät päivittäin jouduttuaan kaltereiden sisään. Minulle edellä oleva esimerkki korostaa sitä, miten tärkeää on tunnistaa oma oppimistyylinsä, sillä se liittyy suoraan omaan kokemukseeni vankilaopetuksen järjestämisestä. Kolbin teoria kokemuksellisesta oppimisesta  koskee tekemällä oppimista. Me kaikki otimme opiksemme edellä olevasta tapauksesta: vankeja tavatessani varon liiallista uteliaisuutta, joka ajaisi minut etsimään verkosta tietoa vangeista ja heidän rikoksistaan. Luotan järjestelmään ja uskon vankien tehneen jotain väärää, mutta pyrin tarjoamaan heille mahdollisuuden korkeakoulutukseen heidän vapautuessaan vankilasta tai päästessään lomalle (ROTL). Olen työskennellyt ennakkoluuloisten kollegoiden kanssa (en nyt puhu edellä mainituista kollegoista), jotka ajattelevat ainoastaan rikosta – eivät jo suoritetun tuomion pituutta, rikoksen jälkeen tapahtunutta kehitystä, suoritettua koulutusta tai henkilöä vangin roolin takana. Heillä on vielä pitkä matka sen ymmärtämiseen, millaista yhteiskunnallista hyötyä aikuiskoulutuksesta niin nykyisille kuin entisille rikollisille.

Kolbin teorian osallistujat

Kolbin teoriassa esitellään neljä kokemuksellista oppimistyyliä, joista yksi on tässä erityisen hyödyllinen: osallistuja (accommodator).

Vaikka on kolme muutakin yhtä pätevää oppimistyyliä, joita epäilemättä näkee opiskelijoiden keskuudessa, osallistujat ovat niitä, jotka oppivat parhaiten päästessään osallistumaan. He ovat intuitiivisia ongelmanratkaisijoita, jotka saavat tietonsa muilta ja ovat vahvimmillaan tehdessään jotain aktiivisesti tai osallistuessaan toimintaan. Useimmat tuutorit ovat joko muodollisesti tai epämuodollisesti tietoisia siitä, että eri opiskelijat oppivat eri tavoilla, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että vankilaopetus on malliesimerkki osallistujan kokemuksellisesta oppimistyylistä.

Mitä tulee omaan oppimistyyliini, tunnistan myös itsessäni osallistujan ominaisuudet. Ajattelen käytännönläheisesti ja haluan mieluummin ratkaista ongelmia kuin antaa periksi. Opin parhaiten kokeilemalla, ja jos epäonnistun, analysoin tapahtunutta ja pyrin ottamaan siitä opiksi seuraavaa kertaa.varten. En ole opiskellut kasvatustiedettä, yhteiskuntatieteitä tai kriminologiaa. Olen valmistunut liikuntatieteistä mutta työskentelen aivan toisella alalla, joten hyödynnän etenkin joukkueurheilusta saamiani siirrettäviä taitoja luodakseni mentoroimieni opiskelijoiden ympärille tukiverkoston. Tässä en kuitenkaan välttämättä noudata hyvän käytännön mallia vaan vastaan tarpeisiin niiden ilmetessä, koska Cardiff Metille tämä on melko uutta maaperää. Esittämäni joukkuevertauksen hengessä käytössämme on asiantuntijoiden verkosto, johon kuuluvat esimerkiksi Prisoners’ Education Trust (PET), Prison Network, opintojen rahoituksen asiantuntijoita ja ennen kaikkea HMP Prescoed ‑vankilan koulutuksesta ja uudelleensijoittamisesta vastaavaa henkilöstöä. HMP Prescoed on läheisin avovankila (eli kategorian D vankila), jonka kanssa olemme allekirjoittaneet sopimuksen opiskelijoiden päästämisestä lomalle meidän luoksemme. Tiiviit yhteydet PETin kaltaisiin alan asiantuntijoihin ovat olleet korvaamattoman arvokkaita. Niiden avulla olemme toteuttaneet useita projekteja, kuten opiskelijan käsikirjan sekä tuotesuunnitteluun liittyvän opiskelijaprojektin opiskelun tietolähteen suunnittelemiseksi, ja aiomme myös järjestää parhaiden käytäntöjen jakamistapahtuman Goldsmiths’ Collegen Open Book ‑projektin kanssa. 

/fi/file/product-design-prison-education-trustpngProduct Design - Prison Education Trust.png

Product Design - Prison Education Trust

Moodboard-esimerkki Cardiff Metin kolmannen vuoden tuotesuunnitteluopiskelijoilta, jotka muuntavat Prisoners’ Education Trustilta saamansa opintomateriaaleja sisältävän laatikon esineeksi, jolla on useampi kuin yksi käyttötarkoitus.

Kaikki nykyiset ja entiset vangit, joihin olen tutustunut, ovat joutuneet korkeakoulutukseen hakeutuessaan painimaan Prison Service Instructions ‑määräysten, yleisten vankilahakemusten, koulutukseen ja/tai uudelleensijoitukseen liittyvien ongelmien, UCAS-hakemusten (Universities and Colleges Admissions Service), opintojen rahoituksen, käytettävissä olevan tietotekniikan puutteen sekä monen muun asian kanssa. Tämän päälle tulevat vielä muiden vankien, vankilan henkilökunnan, koulutusohjelmien yhteyshenkilöiden ja muiden kielteiset kommentit ja asenteet, jotka ovat yleisempiä kuin luullaan. En ole vielä löytänyt opaskirjaa, jossa neuvottaisiin asioiden hoitamisessa, vaikka olemmekin aloittelemassa sellaisen kehittämistä PETin walesilaisen pilottiprojektin kanssa. He eivät niinkään edisty järjestelmän ansiosta vaan pikemminkin siitä huolimatta. He ovat oppineet ajan myötä, ja useimmissa tapauksissa heidän halunsa edetä korkeakoulutukseen vankilan jälkeen on ollut siemen, joka on lähtenyt kasvamaan vasta heidän suorittaessaan vankilatuomiota ja saadessaan myönteisiä kokemuksia vankilassa suorittamistaan ohjelmista – mikä on selvä merkki onnistumisesta

Eteneminen

EPALEn vankilaopetuksen teemaviikko vuonna 2016 painottui onnistumisen arviointiin ja koulutuksen tarjoajien käyttämiin erilaisiin arviointikriteereihin. Etenemismahdollisuudet ja jatkokoulutuksen laadullinen vaikutus on yksi tällainen arviointikriteeri; etenkin tapaustutkimukset osoittavat muille, että hekin pystyvät samaan. Rikoksen uusiminen on toinen kriteeri. Omassa työssäni tuen tällä hetkellä pientä opiskelijaryhmää, johon kuuluu tuomiotaan suorittavia vankeja, jotka opiskelevat yliopistossa lomillaan, sekä entisiä vankeja, jotka ovat opiskelleet Cardiff Metissä vapautumisensa jälkeen. Keskustellessani heidän kanssaan korostan, että he ovat täällä omilla ansioillaan ja ennen kaikkea opiskelijoina. Varmistan, että heitä kohdellaan samoin kuin muitakin opiskelijoita ja että heillä on samat oikeudet, velvollisuudet ja vapaudet kuin muillakin. Ainoa ero (mahdollisia yksilöllisiä lomarajoituksia lukuun ottamatta) on se, että iltaisin he palaavat erilaiseen asuntolaan. He kaikki ymmärtävät, että minun silmissäni heidän onnistumisensa on yhtä kuin heidän kykynsä pysyä kaidalla tiellä. Koulutus auttaa siinä, mutta niin auttaa myös kyky luoda hyviä suhteita tuutoreihin ja muihin opiskelijoihin. Joskus opiskelijat kuitenkin jättävät yliopisto-opintonsa kesken painavista syistä. Omat ohjattavani eivät ole vielä keskeyttäneet, mutta jos joku jättäisi opintonsa kesken henkilökohtaisista syistä, tukisin häntä.

Matkan varrella on yhä esteitä, mutta pikkuhiljaa saamme niitä poistettua yksi kerrallaan, ja se auttaa tulevaisuudessa muitakin opiskelijoita pääsemään Cardiff Metiin tai johonkin muuhun yliopistoon tätä kautta. Olemme onnistuneet siinä, koska olemme yhdistäneet voimamme yhteistyökumppaneiden ja alan asiantuntijoiden kanssa – ja ennen kaikkea oppineet kokemuksistamme.

/fi/file/cardiff-metropolitan-university-logopngCardiff Metropolitan University logo.png

Cardiff Metropolitan University logo

Widening Access ‑tiimi työskentelee Cardiff Metropolitan Universityn eri osissa voidakseen tarjota erilaisia kokeilukursseja sekä aineopintoihin ja syventäviin opintoihin kuuluvia kursseja (eli tasojen 3 ja 4 hyväksiluettavia kursseja) etenkin sellaisilla yhteisön alueilla, joilla on sosiaalista syrjäytymistä ja jatkokoulutukseen osallistuminen on vähäistä. Lisäksi viime aikoina yhteiskunnalliseen osallistamiseen liittyvässä hanketyössä on edistytty tämän kohderyhmän saamisessa muun muassa vankilaopetuksen ja pakolaisavun piiriin. Tarkoituksena on herätellä tavoitteellisuutta epätavanomaisissa aikuisopiskelijoissa ja tarjota mahdollisuuksia aliedustetuille sosioekonomisille ryhmille.

www.cardiffmet.ac.uk/wideningaccess

www.twitter.com/wideningaccess 

/fi/file/jamie-grundyjpgJamie Grundy.jpg

Jamie Grundy

Jamie Grundy – Community Engagement Officer (hanketyö), Widening Access ‑tiimi, Cardiff Metropolitan University

Jamie Grundy on työskennellyt Widening Access ‑tiimissä Cardiff Metissä yli neljä vuotta. Hänellä on myös aiempaa työkokemusta eri puolilta Etelä-Walesia yhteisöjen kehittämisen, maaseudun uudistamisen, yhteiskunnallisen yritystoiminnan ja liikunta-alan kehittämisen tehtävistä. 1990-luvun loppupuolella hänen oli luovuttava unelmastaan tulla ammattilaisjalkapalloilijaksi, koska hän ei ollut kovin hyvä jalkapallossa. Sen sijaan hän ryhtyi uudelleen opiskelemaan, tällä kertaa korkeammalla tasolla. Hän opiskeli liikuntatieteitä aikuisopiskelijana Cardiff Metropolitan Universityssä, jonka nimi oli tuolloin University of Wales Institute, Cardiff (UWIC), ja hän toimi myös ylioppilaskunnan puheenjohtajana kahtena vuotena. Jamie uskoo vahvasti, että koulutus voi edistää henkilökohtaista kehittymistä ja saada aikaan muutosta, etenkin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn