chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

Blogi

Pandemia lisää oppimisen eriarvoisuutta

07/07/2020
, Vivianne Ruohola
Kieli: FI
Document available also in: SV EN

Epävirallisella aikuiskoulutuksella on välineet ja menetelmät, joilla voidaan vastata muutoksiin, saada ihmiset kiinnostumaan ja kehittää heidän valmiuksiaan. Kuva: Shutterstock


Koulutuksen kannalta haavoittuvassa asemassa olevilla aikuisilla on nyt ympäri Eurooppaa erityisen suuri riski jäädä jälkeen. Aikuisoppimisen ja -koulutuksen sektorin luontainen joustavuus voi kuitenkin olla myös keskeinen tekijä kriisistä selviämisessä.

Covid-19:n vaikutuksesta pääsy aikuiskoulutukseen on monissa maissa rajoittunut merkittävästi. Tämä vaikuttaa kaikkiin, mutta suhteettomasti niihin, jotka ovat jo valmiiksi epäsuotuisassa asemassa.

Haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien oppijoiden tavoittamiseen kohdistuvien vaikutusten täysi laajuus paljastuu ajan mittaan, mutta monilla eri puolilla Eurooppaa toimivilla koulutuksen järjestäjillä on sama huolenaihe: pandemia aiheuttaa heijastusvaikutuksen oppimisen ja koulutuksen jo olemassa olevaan eriarvoisuuteen.

Irlannin kansallisen aikuiskoulutusjärjestön (AONTAS) toimitusjohtaja Niamh O’Reilly korostaa, että on tärkeää tiedostaa, että epidemia on pahentanut sosiaalisia ongelmia.

”Covid-19-pandemia pahentaa jo olemassa olevaa eriarvoisuutta, ja monet kokevat ahdistuneisuutta tai mielenterveysongelmia. Tilastot osoittavat, että lähisuhdeväkivalta on jo lisääntynyt tänä keväänä. Kun ihmisten perustarpeet eivät tyydyty, on ymmärrettävää, ettei oppiminen ole ensisijainen asia.”
 

Kun ihmisten perustarpeet eivät tyydyty, on ymmärrettävää, ettei oppiminen ole ensisijainen asia.


O’Reilly on toiminut puheenjohtajana alaryhmässä, joka on osa Irlannin opetusministeriön johtamia, korkea-asteen koulutusta koskevia covid-19-toimia ja jossa on pohdittu tapoja lieventää covid-19-hätätilanteen vaikutuksia koulutuksen kannalta haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Hän on erityisen huolissaan kodittomiin, tällä hetkellä huumeiden käytöstä toipuviin tai liikkuvaan väestöön kuuluviin oppijoihin kohdistuvasta iskusta.

”He eivät nyt ehkä pysty suorittamaan kurssiaan loppuun, ja vaikutus on erittäin haitallinen. Ilman valtavaa ponnistusta näiden ihmisten uudelleen sitouttamiseksi olemme ehkä menettäneet heidät.”

Viron epävirallisen aikuiskoulutuksen yhdistyksen (ENAEA) Ena Drenkhan on huolissaan samasta asiasta. ENAEA on hallinnoinut 2,5-vuotista EU-hanketta, jossa keskitytään avaintaitoihin ja jonka kohderyhmänä ovat muita heikommassa asemassa olevat ihmiset. Maaliskuussa hätätila keskeytti hankkeen 12 käynnissä ollutta kurssia ja johti 16 kurssin, joiden piti juuri alkaa, peruuttamiseen.

Vaikka lähiopetusta ollaan nyt avaamassa uudelleen pienryhmissä, Drenkhan on huolissaan mahdollisesta pitkäaikaisesta vahingosta. ”En ole varma, jatkuvatko nämä kurssit, koska kohderyhmä on hyvin hauras, ei osallistu elinikäisen oppimisen sykliin ja voi helposti päättää lopettaa.”
 

Verkko-oppimisen erilaiset esteet

Aikuiskoulutuksen tarjoajat kaikkialla Euroopassa ovat pyrkineet uudistamaan palvelujaan digitalisaation, etäoppimisen ja muiden joustavien palvelujen avulla ja onnistuneet siinä vaihtelevassa määrin.
 

Kriisi nopeuttaa todennäköisesti edelleen työmarkkinoiden digitalisoitumista ja digitaalisiin taitoihin liittyviä vaatimuksia kaikissa ammateissa.


Ilmeisin este etäoppimiselle on digitaalisten taitojen puute. Tämä koskee edelleen merkittävää osaa Euroopan aikuisista, koska kahdella viidesosalla maanosan aikuisväestöstä ei ole edes digitaalisia perustaitoja.

George A. Koulaouzides, Kreikan avoimen yliopiston aikuiskoulutuksen apulaisprofessori ja Euroopan aikuiskoulutusyhdistyksen (EAEA) johtokunnan jäsen, uskoo lisäksi, että pandemian jälkeinen maailma jättää aikuiset, joilla on heikot digitaaliset taidot, yhä haavoittuvampaan asemaan. Kriisi esimerkiksi nopeuttaa todennäköisesti edelleen työmarkkinoiden digitalisoitumista ja digitaalisiin taitoihin liittyviä vaatimuksia kaikissa ammateissa.

”Se on erityisen huolestuttavaa Kreikassa, kun otetaan huomioon, että viimeisimmän kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen (PIACC) mukaan 20,2 prosenttia Kreikan aikuisväestöstä ilmoitti, ettei heillä ole aiempaa kokemusta tietokoneista.”
 

Monissa kotitalouksissa on vain yksi tietokone

Kaiken kaikkiaan haavoittuvassa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevien on huomattavasti vaikeampaa päästä verkko-opiskelun pariin. Kuten Alex Stevenson Yhdistyneen kuningaskunnan oppimis- ja työinstituutista (Learning and Work Institute) huomauttaa, siirtyminen verkko-oppimiseen on tuonut esiin joidenkin aikuisoppijoiden kohtaamat hyvin konkreettiset esteet.

Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa suurin osa aikuiskoulutuksen järjestäjistä hyötyy suhteellisen turvallisesta rahoituksesta, ja liikkumisrajoitusten aikana monet kouluttajat ovat voineet jatkaa työskentelyä kotoa käsin.

”Mutta monilla oppijoilla ei ehkä ole varaa riittävän hyvään laajakaistaan osallistuakseen verkko-oppimiseen.”

Virossa Ena Drenkhan on nähnyt, miten erityisesti aikuisoppijat, joilla on lapsia, ovat kamppailleet verkko-oppimisen käyttömahdollisuuden kanssa. Monilla kotitalouksilla saattaa olla vain yksi tietokone, ja ensisijainen tavoite on nyt se, että lapset voivat käyttää sitä.

”Erityisesti äitien on tuettava ja opetettava lapsiaan kotona, joten he eivät tällä hetkellä voi kiinnittää huomiota omaan oppimiseensa”, Drenkhan sanoo.

Eri puolilla Eurooppaa koulutuksen järjestäjät ovat myös maininneet ikääntyneet yhdeksi riskialttiimmista oppijaryhmistä pandemian aikana, mikä johtuu erityisesti heidän heikoista digitaalisista taidoistaan ja heikosta mahdollisuudesta käyttää verkkotyökaluja. Mutta kuten Zvonka Pahernik Slovenian aikuiskoulutusinstituutista (SIAE) muistuttaa, ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä.

Sloveniassa esimerkiksi monet korkeasti koulutetut seniorikansalaiset osallistuvat ikäihmisten yliopiston kaltaisten oppilaitosten kursseihin tai pysyvät aktiivisina opintopiireissä. He tuntevat yleensä jo joitakin etäoppimisen muotoja ja ovat vahvasti sitoutuneet oppimiseen.

”Toisaalta ikääntyneillä, joilla on heikko koulutustaso ja heikot digitaaliset taidot, on useita esteitä osallistua kursseihin, jotka olisivat voineet olla keskeinen tekijä heidän sosiaalisessa elämässään”, Pahernik sanoo.


Luontainen joustavuus on avainasemassa

Pahernik kertoo, että monista haasteista huolimatta hän on yllättynyt siitä, miten hyvin Slovenian aikuisoppimisen ja -koulutuksen sektori on sopeutunut kriisin aikana. Hän uskoo, että tämä johtuu ainakin osittain siitä, että SIAE:llä on vahva rooli ”välikätenä” hallituksen ja kaikkien aikuiskoulutuksen järjestäjien välillä.

”Olemme pystyneet olemaan joustavia ja levittämään nopeasti suosituksia aikuisoppimisen ja -koulutuksen verkostoille käyttäen sähköisiä malleja, Skypeä, WhatsAppia tai muita saatavilla olevia sovelluksia, joiden avulla tavoitetaan ihmiset ja saadaan heidät oppimaan.”

Pahernikin mukaan kouluttajat ovat hyvin tietoisia siitä, etteivät he ole vain opettajia vaan tärkeitä tukihenkilöitä, erityisesti yksinäisille aikuisille ja nuorille, jotka ovat keskeyttäneet virallisen koulutuksen. Maahanmuuttaja- ja pakolaisoppijat saattavat myös luottaa voimakkaasti kielikursseihinsa uuden yhteiskunnan yhteys- ja ohjauspisteinä.
 

Muutokseen reagoiminen on epävirallisessa aikuiskoulutuksessa sisäänrakennettu piirre.


Joissakin tapauksissa yksinkertaisimmatkin ratkaisut voivat auttaa poistamaan niitä esteitä, joiden kanssa haavoittuvimmassa asemassa olevat oppijat nyt kamppailevat. Alex Stevenson raportoi, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa tietyt palveluntarjoajat tutkivat verkko-oppimiseen tarvittavan laajakaistan kustannusten kattamista tai käyttämättömien tietoteknisten laitteiden lainaamista oppimiskeskuksista.

Monet paikalliset koulutuksen järjestäjät ovat myös suoraan yhteydessä paikallisviranomaisiin ja tekevät tiivistä yhteistyötä niiden kanssa osana kriisiin reagoimista. Tämä voisi tarkoittaa lyhytaikaisten mielenterveyttä käsittelevien verkkokurssien tarjoamista yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa.

”Olemme pakostakin nähneet vähemmän virallisen oppimisen arvon – monet perinteiset akkreditointi- tai osallistumissäännöt eivät enää päde. Tärkeintä on, että ihmiset tulevat yhteen ja tekevät jotain”, Stevenson sanoo.

Myös Niamh O’Reilly pitää aikuisoppimisen ja -koulutuksen sektorin luontaista joustavuutta keskeisenä vahvuutena kriisin aikana.

”Muutokseen reagoiminen on epävirallisessa aikuiskoulutuksessa sisäänrakennettu piirre. Meillä on välineet ja menetelmät ihmisten sitouttamiseksi ja valmiuksien kehittämiseksi, ja sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.”


Mikä on aikuiskoulutuksessa ”uusi normaali”?

Jo nyt on selvää, että pandemian ja oppimisen rajoitusten vuoksi aikuiskoulutusala kohtaa merkittäviä taloudellisia haasteita. Kaikki haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että riittävän ja vakaan rahoituksen turvaaminen alalle on olennaisen tärkeää kriisistä selviytymisen ja haavoittuvimmassa asemassa olevien oppijoiden paremman osallistamisen kannalta.

Niamh O’Reilly toivoo myös enemmän hallintotasojen välistä työtä aikuiskoulutuksen alalla ja koulutusjärjestelmien välistä solidaarisuutta.

”Haluaisin nähdä enemmän yhteisiä resursseja ja suurempaa yhtenäisyyttä. Lisäksi aktiivista tiedottamista ja tarjontaa olisi pidettävä oppimisprosessin olennaisena osana, ei sen lisänä.”
 

Aikuiskoulutus olisi tiedostettava yhdeksi ratkaisuksi uusiin sosioekonomisiin haasteisiin.


Sloveniassa Zvonka Pahernik on huolissaan siitä, että hallitus ei näe aikuiskoulutuksen merkitystä kriisiin ja sen jälkimaininkeihin reagoimisessa. Ministereillä on kiire saada lapset takaisin kouluun ja päivähoitoon, hän sanoo.

”Monet ihmiset joutuvat työttömiksi ja tarvitsevat lisä- ja uudelleenkoulutusta. Haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on suuri riski jäädä jälkeen. Aikuiskoulutus olisi tiedostettava yhdeksi ratkaisuksi uusiin sosioekonomisiin haasteisiin.”

”Uusi normaali” tarkoittaa todennäköisesti etäoppimisen ja lähioppimisen yhdistelmää. Tähän mukautuminen ei kuitenkaan ehkä ole yhtä yksinkertaista kuin jotkut näyttävät uskovan.

Vaikka digitaalisia koulutusmahdollisuuksia on nyt nopeutettu, Niamh O’Reilly sanoo, että on tärkeää tarkastella myös erilaisia menetelmiä; verkko-oppiminen ei välttämättä sovi kaikille, kuten aikuisille, joilla on erityistarpeita.

Lisäksi siitä, mikä toimii hyvin etä- ja verkko-oppimisessa, on vasta vähän näyttöä, George Koulaouzides toteaa.

”Uskon, että pandemian jälkeen käsityksemme aikuiskoulutuksesta on määriteltävä uudelleen. Miten tuemme muutosta ja kriittistä ajattelua digitalisoiduissa oppimistilanteissa? Miten luomme uudelleen kouluttajan ja oppijan välisen suhteen etätilanteessa? Valitettavasti minulla ei ole vielä hyviä vastauksia näihin uusiin kysymyksiin.”


 

Kirjoittaja: Heini Huhtinen
Teksti on alun perin ilmestynyt englanniksi 03.06.2020 Elm Magazinessa.

 

Tutustu muihin Elm Magazinen ja Kansanvalistusseuran (KVS) julkaisuihin EPALEssa.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn Share on email