Opettaja kielenoppijan asemassa Galwayssa Irlannissa
Vanajaveden Opiston kotoutumiskoulutuksen opettaja Marjo Löflund kertoo heinäkuussa 2024 toteutuneesta liikkuvuudestaan osana opiston Monilukutaitoinen kansalainen -liikkuvuushanketta.
Tavoitteet
Minulla oli mahdollisuus tänä vuonna osallistua Vanajaveden Opiston Monilukutaitoinen kansalainen -liikkuvuushankkeeseen, jossa opettajat voivat lähteä johonkin toiseen Euroalueen maahan kehittämään omaa osaamistaan ja tutustumaan kohdemaan opetusmenetelmiin ja ympäristöön.
Yhtenä hankkeen tavoitteista on parantaa opettajien ammattitaitoa kriittisesti tärkeissä asioissa muuttuvan ajan keskellä (kielitaito, erilaiset opetusmenetelmät). Yksi tarve on opettajien englannin kielen vahvistaminen ja kokemus oppijana olemisesta. Asettumalla itse kielen oppijan rooliin, opettaja saa samalla tutustua erilaisiin opetusmenetelmiin ja siten vinkkejä myös omaan pedagogiikkaansa. (Koulutuskuntayhtymä Tavastian strategian tavoitteet.)
Valitsin oppimisympäristökseni englannin kielen kurssin. Se ei aivan suoranaisesti liity opetustyöhöni, koska opetan suomen kieltä, en englantia, maahanmuuttajille, mutta joudun kuitenkin ajoittain keskustelemaan opiskelijoidemme kanssa englanniksi, kun käsittelemme joitain tärkeitä asioita. Päätavoitteenani oli kuitenkin saada kokemus siitä, millaista on opiskella vieraalla kielellä vieraassa paikassa, missä mahdollisesti ei ole ketään muuta omalla äidinkielellä puhuvaa. (Tämä myös toteutui, olin ainoa suomalainen kurssille osallistuja.) Tämän kokemuksen jälkeen osaan paremmin asettua omien maahanmuuttajaopiskelijoidemme asemaan ja ottaa huomioon heidän mahdollisia ongelmiaan opiskelussa. Odotin myös saavani tältä kurssilta opetusmetodeihin uusia hyödyllisiä vinkkejä.
Ennen kurssin alkua tein ennakkotehtävän kieliopista ja Galway Language Centerin vararehtori Luke Power haastatteli minua Zoomissa noin 15 minuuttia. Näiden perusteella minut sijoitettiin ryhmään tasolle B2.
Kohdemaani
Kohdemaakseni valikoitui Irlanti ja siellä länsirannikon Galway. Yhtenä valintaperusteena oli sijainti. Ajattelin, että pohjoisemmassa Euroopassa sijaitsevassa merenrantapaikassa ei voi kesäaikaankaan olla ihan hirvittävän kuuma. Lisäksi minua kiinnosti alueen luonto ja historia, joka ulottuu pitkälle keskiaikaan saakka. (Galway on perustettu 1124.) Tärkeä valintaperuste oli myös se, että halusin kurssin opettajien ja paikallisen asukkaiden puhuvan nimenomaan natiivisti englantia.
Valinta osoittautui täydelliseksi. Galway on selvästi vanha kaupunki. Se on hyvin luonnonläheinen, vuolas Corrib-joki virtaa kaupungin läpi, vettä näkyy keskustassa liikkuessa vähän joka puolella. Kaupungissa, kuten kaikkialla Irlannissa on hyvin vehreää, johtuen varmaankin ilmaston suosiollisuudesta kaikelle kasvillisuudelle. Bussimatkalla Dublinista Galwayhin näkyi paljon vihreitä niittyjä ja laiduntavia lehmiä, nautoja ja lampaita. Usein Irlannin luonnosta saa esimerkiksi televisiosarjojen perusteella kuvan, että maassa ei ole lainkaan puita, mutta huomasin, että Irlannissa on paljon komeita lehtipuita ja pensaita, mutta havupuita ei niinkään. Esimerkiksi Suomelle tyypillistä kuusta näkyi vasta etelämpänä lähellä Atlantin rannikkoa. On myös laajoja alueita, niittyjä, laitumia ja kallioita, missä puustoa ei ole.
Harrastelijapuutarhurin sydäntäni on täällä sykähdyttäneet myös mahtavat kukkaistutukset, joita on sekä yksityisissä pihoissa että kaupungilla yleisesti muutenkin. Rakennukset ovat myös erittäin sympaattisia, kiveä käytetään rakentamisessa paljon ja useimmat rakennukset ovat selkeästi todella vanhoja. Kaiken kaikkiaan Galway vaikuttaa kerrassaan viehättävältä paikalta.
Hienoiset kulttuurishokit sain muutamasta seikasta: Galwayssa tupakoidaan vielä aika huolettomasti julkisilla paikoilla, esimerkiksi heti meidän koulumme ulko-oven vieressä, kaduilla ja paikoissa, missä on paljon ihmisiä koolla. Sisätiloissa ei onneksi. Autoilijat ovat täällä varsin etuoikeutettuja. Jos jalankulkija odottaa päästäkseen tien yli, on mahdollista, että 30 autoa vilahtaa ohi ennen kuin ylitys onnistuu. Galwayssa on myös todella paljon autoilijoita johtuen kuulemma siitä, että taajamabussiliikennettä ei ole lainkaan olemassa. Autoja on koko ajan liikkeellä ja kaikki kadunvieret on parkkeerattu täyteen. Bussit kulkevat vain pidempiä reittejä esimerkiksi Dublinin ja Galwayn välillä.
Bridge Mills Galway Language Centre
Koulu, missä kurssimme pidettiin, sijaitsee vanhassa historiallisessa rakennuksessa Corrib-joen rannalla Galwayn keskustassa. Rakennus on 1800-luvulla ollut mylly, mistä myös nimi Bridge Mills. Koulun perusti vuonna 1987 pieni ryhmä opettajia, jotka halusivat tarjota laadukasta opetusta eri puolilta maailmaa tuleville vieraileville opiskelijoille. Koulu toimii nykyään ympärivuotisesti 17 luokkahuoneessa. Sekä koko- että lyhytaikaisia opiskelijoita on koulussa viikoittain noin 250. (galwaylanguage.com n. d.)
Rakennus on vanha ja vaikka sitä on kunnostettukin aika ajoin, se on viehättävyydestään huolimatta hyvin epäkäytännöllinen. Luokkahuoneet ovat pieniä ja ahtaita, opiskelijat istuvat ahtaasti lähellä toisiaan, joten keskustelutilanteissa syntyy paljon puheen kakofoniaa ja välillä on vaikea saada selvää, mitä keskustelukaveri puhuu. Varsinkin, jos hänellä on voimakas oman äidinkielen aksentti. Opettajalla on vain pieni nurkkapöytä, jolle juuri ja juuri mahtuu tietokone.
Miten opiskelimme
Ryhmäämme kuului 11 opiskelijaa eri maasta. Edustettuina olivat Tšekki, Saksa, Itävalta, Espanja, Italia ja minä yksin Suomesta. Kurssimme kesti viikon eli viisi varsinaista opiskelupäivää. Maanantaina ja perjantaina opiskelua oli vain klo 9.00–12.15, muina päivinä klo 9.00–16.00. Meillä oli kolme opettajaa, Martina, Sam ja Kyra (Keer-ah). Opettajat olivat erittäin energisiä ja selkeäsanaisia. Heidän tunneillaan opiskelimme kuuntelemalla, puhumalla ja lukemalla. Suurimmaksi osaksi opetus oli opettajan ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta keskustellen tai opiskelijoiden keskustelua pareittain tai ryhmissä. Toisinaan meille annettiin joku teksti ja tehtävä tutkittavaksi, jossa esiintyi uusia melko vaikeita sanoja. Näiden merkitys piti yrittää päätellä ihan ilman sanakirjaa tai Google-kääntäjää. Opettajilla oli loistava kyky selittää esimerkkien kautta, miten otamme jonkun sanan haltuun niin, että ensin ymmärrämme sen merkityksen ja seuraavaksi pystymme myös soveltamaan sitä erilaisiin lauseisiin.
Aiheet, joita käsittelimme, eivät olleet helpoimmasta päästä. Keskustelimme tatuoinneista, teknologian kehityksestä tähän päivään saakka ja sen tulevaisuudenkuvista, mainonnasta, meditoinnista, Irlannin säätyypistä, kulttuurista, yhteiskunnallisista asioista ja tutustuimme jopa muutamiin iirin kielen (Irish) fraaseihin.
Viimeisenä opiskelupäivänä perjantaina jokainen opiskelija piti jonkinlaisen esitelmän jostain kotimaahansa liittyvästä aiheesta. Omassa esityksessäni kerroin hieman yleistietoa Hämeenlinnasta ja siirryin sitten esittelemään oman asuinalueeni Iittalan lasitaiteilijoita ja heidän tuotteitaan. Lopuksi katsoimme videon Aalto-maljakon valmistuksesta. Minua ilahdutti kovin, että ryhmässämme oli yksi nuori mies, jonka kotoa Tšekistä löytyy paljon Taika-sarjan ja Marimekon astioita. Tulevaisuuden suunnitelmissa hänellä on myös hankkia Aalto-maljakko!
Oli mielenkiintoista nähdä muidenkin opiskelijoiden kotiseutua. Useat esittelivät paikallista kulttuuriaan ja monet myös oppilaitoksia, joissa ovat töissä. Erasmus+ -hankkeen tavoitteiden mukaisesti vaihdoimme yhteystietojamme, jos joskus tulevaisuudessa tulee mahdollisuus tehdä jotain yhteistyötä oppilaitostemme välillä, tai vaikkapa ihan vaan tavata uudelleen jonkun kurssilaisen kotiseudulla!
Retket paikallisiin nähtävyyksiin
Ensimmäisenä kurssipäivänä maanantaina lähdimme koulun vararehtorin Luke Powerin matkaan kävelykierrokselle Galwayn keskustaan. Luke kertoi elävästi mielenkiintoista historiatietoa kaupungista.
Yksi liikuttava tarina kertoi Claddaghin kylässä asuneesta nuoresta miehestä, joka 1600-luvulla myytiin orjaksi Algeriaan maurilaiselle kultasepälle. Hän vietti vuosia orjuudessa ja unelmoi kotikylästään ja rakastetustaan, joka jäi sinne. Nuori mies mietti, mahtaisiko morsian enää odottaa häntä, jos hän joskus selvittäisi tiensä takaisin kotiin. Vuosien vieriessä hän suunnitteli kultaisen sormuksen, joka tarinan mukaan oli ensimmäinen Claddagh-sormus. Lopulta nuorukainen palasi takaisin kotiin Galwayhin Claddaghin kylään, ja siellä hänen rakkaansa edelleen odotti häntä! Näin syntyi sormuksen legenda. Sormuksessa on kolme symbolista elementtiä: kruunu symboloi uskollisuutta, kädet ystävyyttä ja sydän rakkautta. Claddagh-sormuksen tarina edustaa Irlantilaista kansallisromantiikkaa. (Power 2024). Sormuksia myydään Galwayssa tänäkin päivänä. Luken mukaan sormus tuo omistajalleen onnea, mutta taika ei päde, jos sormuksen ostaa itselleen. Sormus pitää lahjoittaa jollekulle itselle tärkeälle ihmiselle, että se toimii!
Perjantaina lopetimme opiskelun jo puolelta päivin ja lähdimme junalla läheiseen Athernyn kylään, jossa vierailimme vanhaan linnaan perustetussa Atherny Heritage Centerissä. Siellä oppaat pukivat meidät kaikki keskiaikaisiin asuihin, ja saimme osallistua ohjattuun näytelmään, joka kertoi Irlannin historiasta keskiajalla. Tämä olikin oikein hauska ja havainnollinen tapa saada tietoa entisajan hallitsijoista ja elämisen tavoista.
Lauantaina lähdimme upealle retkelle Claren kreivikuntaan. Matkalla rannikolle pysähdyimme kalkkikivikallioilla ja näimme Poulnaprone Dolmenin, muinaisen hautamonumentin neoliittiseltä ajalta 4200 eaa–2900 eaa. (Irish: Poll na Brón, lit. 'Hole of Sorrow’) (en.wikipedia.org)
Matkani kertakaikkinen kohokohta oli vierailu Cliffs of Moher -kalliolla. Olin aiemmin nähnyt kuvia tästä nähtävyydestä ja osasin odottaa jotain hienoa, mutta todellisuus oli vielä uskomattomampi! Parkkipaikalta kävelimme ensin polkua pitkin kukkulan päälle, mistä vasta avautui näkymä pystysuorina jyrkänteinä mereen laskeutuviin kallionseinämiin. Jyrkänteet ovat 120–214 metriä korkeita! Tämän näkymän äärellä sitä vasta tunsi itsensä pieneksi! Irlannin vaihtelevan sään vuoksi olin pelännyt, että kalliot saattaisivat olla sumun peitossa, kuten joskus kuulemma käy, mutta pelko oli turha. Aurinkokin pilkahti juuri sopivalla hetkellä! Tämä oli kyllä minulle varsinainen ”Kerran elämässä” -kokemus!
Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihmettelemään upeita kalkkikivikallioita ja jylhää Atlantin valtamerta. Jos lähtee Galwayn rannikolta länteen ylittämään merta, on seuraavaksi vastassa Kanada ja Amerikka!
Matkan anti
Sen lisäksi, että pääsin näkemään Irlannin, minne en ehkä koskaan olisi muuten omin päin matkustanut, sain kurssilta todella paljon myös ammatillisessa mielessä. Oli valtavan hienoa huomata, että ymmärsin suunnilleen 97 % siitä, mitä opettajat puhuivat, vaikka he eivät mitenkään erityisesti hidastaneet puhettaan meitä opiskelijoita varten. He ovat toki luonnostaan selkeäsanaisia ja artikuloivat huolellisesti.
Mahtavaa oli myös todeta, että pystyin itse järjestämään itselleni B & B -majoituksen ja matkustamaan aivan yksin Suomesta Irlantiin. Pystyin myös kysymään apua ihmisiltä silloin, kun tarvitsin sitä ja ymmärtämään, mitä he minulle selittivät. (Irlannissa on muuten todella ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä!)
Luulen myös, että puhumiseni kehittyi kurssiviikon aikana ihan mukavasti. Minulla on kyllä muutenkin hallussa melko paljon erilaisia käyttökelpoisia fraaseja, koska pidän kotimaassa yllä englannin kielen taitoani katsomalla paljon brittisarjoja!
Jos opiskelisin pidempään tällä tavalla englantia, lähtisin painamaan uutta sanastoa mieleeni siten, että käyttäisin omia opetusmetodejani ja tekisin itselleni sanaston Quizlettiin. Kun kurssi kuitenkin kesti tällä erää vain viikon, en ehkä kovin todennäköisesti joudu Suomessa käyttämään näin vaikeaa sanastoa, joten ehkä annan näiden nyt jäädä sille asteelle, että tunnistan niitä, jos satun vaikka näkemään tekstissä tai kuulemaan jossain.
Raskainta kurssilla oli ehkä se, kun kuunteli toisten ryhmäläisten englanninkielistä puhetta. Vain kolmella heistä ääntäminen oli sellaista, että sitä oli helppo kuunnella. Kaikilla muilla oli todella voimakas oman äidinkielen aksentti, joka aiheutti sen, että huolimatta heidän todella laajasta sanavarastostaan ja oikein hyvästä kieliopin osaamisestaan en kerta kaikkiaan meinannut saada selvää, mitä he sanoivat. Ryhmäkeskusteluissamme tämä tuotti todella paljon minulle hankaluutta ja oli myös hyvin väsyttävää. Espanjan, italian ja saksan kielen aksentit on näköjään ihan mahdoton murtaa niin, että ne kääntyisivät lähentymään brittienglantia.
Tämä kokemus pisti minut ajattelemaan, miten tärkeää meillä kotokoulutuksessa on suomen kielen äänteiden ja ääntämisen opettaminen. Meidän opiskelijamme tulevat joka puolelta maailmaa ja joidenkin äidinkielen aksentit ovat todella voimakkaita ja dominoivia. Kun opiskelijat keskustelevat keskenään suomeksi, heillä on usein todellisia vaikeuksia ymmärtää, mitä toinen sanoo. Näin ollen opettajan kannattaa suunnitella ja mitoittaa keskusteluharjoitukset niin, että ne eivät turhaan vie energiaa opiskelijoilta, mutta kuitenkin harjaannuttavat puhumista ja ymmärtämistä. Vielä kun keskustelut pystyisi järjestämään tarpeeksi väljissä tiloissa, mikä on kyllä haastavaa, kun opiskelijaryhmät ovat nykyään melko suuria. Kotossa meillä on onneksi hyvänä apuna kielistudio, mutta siellä tilanteet eivät välttämättä ole aivan aitoja, kun ei näe toisen osapuolen ilmeitä ja eleitä, ja studiotyöskentely saattaa olla monille opiskelijoille uutta ja outoa.
Galwayn kurssilta sain itselleni vahvistusta myös sille, että varsinkin edistyneemmällä taitotasolla opettajan puheen kuunteleminen oikeasti auttaa opiskelijaa oppimaan. Säännöllinen kielen "input" auttaa omaksumaan kielen fraaseja ja myös kielioppia ja sanoja. Toki alkuvaiheen opinnoissa on kirjallisella ja kuvallisella oppimateriaalilla tärkeämpi osa, koska sillä tasolla visuaalisuus auttaa helpommin ymmärtämään ja oppimaan. Itse olen vahvasti visuaalinen ihminen ja hyödynnän paljon kuvamateriaalia ja värejä opetuksessani, mutta onhan toki selvää, että oppimista pitää edesauttaa kaikkien kanavien kautta, niin näkemisen, kuuntelemisen, puhumisen kuin kirjoittamisenkin kautta. Myöhemmässä vaiheessa edistyneemmillä taitotasoilla kuuntelemisen tärkeys ehkä vielä korostuu myös siksi, että kun opiskelija huomaa ymmärtävänsä kieltä, hänen itsetuntonsa vahvistuu ja antaa taas uutta motivaatiota oppia lisää. Siksi on hyvä kuunnella paljon, paitsi opettajaa, myös muita natiiveja puhujia, televisio- ja radio-ohjelmia, podcasteja ja YouTube-videoita. Tietysti olisi äärimmäisen hyödyllistä, niin kielen oppimisen kuin kotoutumisenkin kannalta, että suomen opiskelijat löytäisivät itselleen kantasuomalaisia ystäviä. Heidän kanssaan kielitaito kehittyy kuin huomaamatta!
Lopuksi
Kurssiviikon kielikylvyn aikana sain varmuuden siitä, että jos aikoo asua jossain muualla kuin omassa kotimaassaan, on ehdottoman välttämätöntä oppia kyseisen maan kieltä. Jos en olisi osannut englantia Irlannissa ollessani, olisin kerta kaikkiaan ollut pulassa. Pienimpienkin asioiden hoitaminen olisi ollut tosi hankalaa ihan kaupassa käymisestä alkaen, saatikka sitten, jos tarvitsisi pidempiaikaisen oleskelun myötä hoitaa asumiseen, työhön, opiskeluun ja lasten elämään liittyviä asioita. Enää en ihmettele sitä, että meidän kotoutumiskoulutuksen opiskelijamme ovat malttamattomia ja kärsimättömiä, kun he odottavat oppivansa suomen kielen nopeasti. Varmasti tuntuu hurjalta asua maassa, jossa ei todellakaan ymmärrä yhtään, mitä ympärillä kielellisesti tapahtuu. Nykyteknologia tosin antaa välineitä, joilla pystyy kääntämään oman kielen suomeksi, mutta kääntäjät eivät ole erehtymättömiä, joten virhetulkintojen mahdollisuus on aina olemassa. Lisäksi tällainen jatkuva laitteen varassa oleminen on hyvin työlästä ja rasittavaa.
Sain kurssin aikana vahvistusta myös omille opetusmetodeilleni ja saatoin ilahtuneena todeta, että meillä Vanajaveden Opistossa on onneksi käytössä melko paljon apuvälineitä niin fyysiseen opiskeluun kuin muistiin painamisen avuksikin. Meillä on mahdollisuus opiskella tietokoneluokassa ja kielistudiossa, meillä on omat koulutuksen nettisivut, joita päivitetään tarpeen mukaan. Meillä on myös käytössä paljon sekä paperista että digitaalista materiaalia ja applikaatioita, jotka mahdollistavat opiskelun itsenäisesti. Tähän kun vielä lisätään ammattitaitoiset opettajat, niin voi sanoa, että jos meidän kursseilla ei opi, ei opi sitten missään!
On mahtavaa, että oli mahdollista osallistua tällaiseen itsensä kehittämiseen ja verkostoitumiseen Erasmus+ -liikkuvuushankkeen myötä. Irlanti oli minulle kyllä ehdottomasti hyödyllinen, positiivinen ja vaikuttava kokemus, ja antoi taas uutta motivaatiota omaan opetustyöhöni kotoutumiskoulutuksessa.
Lähteet
Bridge Mills Galway Language Centre. Our school is your school – Come study with us. Haettu 30.7.2024 osoitteesta https://www.galwaylanguage.com/
Power, L. (2024) Claddagh ring. Galway Walking Tour Notes by Luke Power. 29.7.2024. Galway.
Poulnabrone Dolmen. Haettu 16.8.2024 osoitteesta https://en.wikipedia.org/wiki/Poulnabrone_dolmen
