chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

Blogi

Muutoksentekijät: Oppiminen tuo sukupolvet yhteen

16/10/2020
, Markus Palmén
Kieli: FI


Kuvateksti: Pirkan Opiston opettaja Saara Viljanen näyttää Italian liikkuvuusmatkallaan paikallisille oppijoilleen kudontaa pirtanauhalla. Kuva: Anne Sallinen

Muutoksentekijät-hankeblogisarjassa esittelemme EPALEn teemoihin liittyviä Erasmus+-hankkeita ja nostamme niistä esiin olennaisimman. Sarjassa hanketoimijat pohtivat hankeidean muutosvoimaa, epätoivon ja onnistumisen hetkiä sekä hyvien käytäntöjen jakamista ammatilliselle yhteisölle. Sarjan kolmannessa osassa tutustumme ikäihmisten sosiaalista osallisuutta vahvistaviin hankkeisiin.
 

Blogin ensimmäisessä osassa suunnittelijaopettaja Anne Sallinen Pirkanmaan seudulla toimivasta Pirkan Opistosta kertoo Tahtoa ja taitoa -liikkuvuushankkeen vaiheista.

Tahtoa ja taitoa (Skill and Will) - tosiaikuiset aktiivitoimijoina


Kesto: 2018-2020 (jatkoaika 2021)

Partnerit: Aikuiskoulutusorganisaatioita useasta maasta, esim. Suomi, Italia, Itävalta, Saksa, Norja, Belgia, Pohjois-Irlanti.

Hanke pähkinänkuoressa: Tahtoa ja taitoa on liikkuvuushanke, jonka tarkoituksena on saada vapaan sivistystyön toimijoille tietoa ja ideoita siitä, miten ikääntyvän väestön koulutustarpeet saataisiin näkyväksi osaksi aikuisoppimisen suunnitteluprosessia. 

Minkä asian maailmassa hanke haluaa muuttaa? Miten?

– Aikuisopettajana kysyn itseltäni, tiedänkö, mitä ikääntyvä väestö meiltä odottaa, vai kuvittelenko vain tietäväni heidän koulutukselliset tarpeensa? Liikkuvuuden tavoitteena on saada uusia ideoita ja hyviä käytänteitä, jotta opettajat voisivat luoda parempia palveluja ikääntyvälle ja hyvin heterogeeniselle väestönosalle. Samalla on huomioitava muuttuvan maailman ilmiöt ja paineet osaamiselle. 


Onko hankkeeseen liittynyt epätoivon hetkiä? Miten niistä selvittiin?

– Masentavin hetki oli, kun koronaviruksen aiheuttama pandemia keskeytti hankkeen. Onneksi motivaatio liikkuvuusmatkaan on vielä säilynyt niillä viidellä opettajalla, joiden reissu jäi keväällä tekemättä. Jatkoaikaa on vuosi: toivottavasti ensi kesänä hanke saadaan maaliin.


Mikä on ollut hankkeen suurin onnistumisen hetki?

– Pirkan Opistossa on tehty viisi liikkuvuutta (kaksi Italiaan, Saksaan, Itävaltaan ja Norjaan). Kaikki matkalla olleet kertoivat saaneensa jotain uutta opetukseensa, uusia kurssi-ideoita ja vinkkejä sisältöihin. Esimerkkinä hyvästä uudesta ideasta on vapaaehtoisista opiskelijoista koottu paneeli, joka keskustellen voisi tehdä näkyväksi ikääntyvien toiveita suunnittelijoiden työkaluksi.


Kerro jokin muisto hankkeen varrelta. 

– Olin vakinaisen tuntiopettajani kanssa toukokuussa 2019 Avezzanossa, Italiassa opettamassa perinteisiä suomalaisia tekstiilityötekniikoita. Osallistujien määrä lisääntyi päivä päivältä, kun juttu läsnäolostamme kiiri kaupungissa. Hyvästien hetkellä monen silmäkulma kostui. Tämän parempaa palautetta opettaja ei olisi voinut saada. Yhteisen kielen puuttuminen ei häirinnyt vaan loi jopa vapautuneen tunnelman.

– Reissukokemuksemme Italiasta löytyvät Pirkan opiston verkkosivuilta


Mitä olet itse viimeksi oppinut hankkeen parissa työskennellessäsi?

– Ikäihmisillä ei ole välttämättä voimakasta tarvetta oppia enää uusia asioita, vaan elämysten saaminen yhdessä muiden osallistujien kanssa voi olla se juttu, joka ylläpitää henkistä hyvinvointia.
Hankehallinnon näkökulmasta olen oppinut sen, että suunnitelmien ja aikataulujen työstämiseen kannattaa tarttua ripeästi. Aikaa kuluu vääjäämättä, jollei tiedossa ole jo ennestään sopivia partnereita. Niiden etsimiseen menee aikaa ja kaikki vinkit ja kontaktit kannattaa hyödyntää, sillä vapaata sivistystyötä järjestäviä organisaatioita ei kaikissa maissa ole. 



Ge&In-hankkeen ”Learning, teaching and training” -työpajalaiset testaavat erilaisten käytännön harjoitusten toimivuutta sukupolvien välisessä oppimisessa. Kuva: Ge&In-hanke


Blogin toisessa osassa koulutussuunnittelija Pekka Kinnunen ja mediakasvattaja Raisa Laukkanen Opintokeskus Kansalaisfoorumista kertovat sukupolvien välistä oppimista edistävästä Ge&In-hankkeesta.  

Ge&In: Generations in Interaction – Intergenerational Learning as a Constructor of Identity and Culture


Kesto: 2018-2020, jatkoaika 2021

Partnerit: koordinaattori Sivistysliitto Kansalaisfoorumi (Suomi), Asociatia Centrul European pentru Integrare Socioprofesionala ACTA (Romania), Fundacja Autokreacja (Puola),  Itä-Suomen Yliopisto, kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen osasto, (Suomi), Ljudska Univerza, Zavod za Izobrazevanje in Kulturo, Rogaska Slatina (Slovenia), Universita Degli Studi di Trieste, Dipartimento di Studi Umanistici (Italia) ja Vitale Tecnologie Telecomunicazioni – Viteco S.r.l., (Italia).

Hanke pähkinänkuoressa: Sukupolvien välinen oppiminen on merkittävä oppimisen muoto, aiemmin myös erilaisten ammattien oppimisessa. Nyt kun ammatillinen oppiminen on siirtynyt enemmän oppilaitosten tehtäväksi, on myös sukupolvien välisestä oppimisesta tullut yhä enemmän kahdensuuntaista. 

Hankkeessa painotetaan aikuiskasvattajien aktiivista roolia sukupolvien välisen oppimisen mahdollisuuksien hyödyntämisessä, joka on sukupolvien eriytymisen vuoksi yhä harvinaisempi ilmiö. Hanke luo sukupolvien väliselle kohtaamiselle tietoisesti paikkoja. Tämä lisää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, kulttuuri- ja paikallisidentiteettien muotoutumista ja kulttuuriperinnön jatkumista.

Minkä asian maailmassa hanke haluaa muuttaa? Miten?

– Hankkeessamme korostetaan sitä, että ikäihmisten sosiaalisen osallisuuden lisäämisessä eri ikäiset ovat merkittävässä roolissa. Eri sukupolvien edustajien yhteen saattaminen ei kuitenkaan riitä, vaan todellisen oppimisen mahdollistamiseksi heidän tulee kohdata yhteisten mielenkiinnon kohteiden parissa. Tällöin toiminta muuttuu eri sukupolvien kohtaamisesta samanmielisten yksilöiden kohtaamiseksi.   
 
– Hankkeessa pyrimme avartamaan käsitystä sukupolvien välisestä oppimisesta, ja lisäämään tietoisuutta sen tarjoamista mahdollisuuksista aikuiskoulutuksen kentällä. Keinona siihen toimivat hyvien käytäntöjen jakaminen, opetusmateriaalin tuottaminen, keskustelun herättäminen ja toteuttajaorganisaatioiden oman toiminnan esimerkit.  


Onko hankkeeseen liittynyt epätoivon hetkiä? Miten niistä selvittiin?

– Pandemiakevät 2020 sotki hankkeen aikataulun, kun kevääksi kaavaillut hankkeen levitystilaisuudet ja viimeinen hanketapaaminen Italiassa jouduttiin peruuttamaan. Hankkeen loppuajoista tuli sekavia, mutta saimme onneksi lisäaikaa. 


Mikä on ollut hankkeen suurin onnistumisen hetki?

– Hienoa on ollut oman tietämyksen lisääntyminen ja näkökantojen laajeneminen sukupolvien välisen oppimisen ilmenemismuodoista ja sen edistämisestä. Koordinaattorina ilahduttaa erityisesti, että kaikki tuotokset saatiin aikataulussa ja hyvissä ajoin valmiiksi. Vertailukohtana on edellinen koordinoimani hanke, missä tuotosten valmistumista sai jännittää kalkkiviivoille asti. 


Mitä olet itse viimeksi oppinut tämän hankkeen parissa työtä tehdessäsi?    

– Olen oppinut paljon sukupolvien välisen oppimisen eri ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista – myös sukupolviajattelun negatiivisesta puolesta, kuten ennakkoluuloista ja valtasuhteiden läsnäolosta. Kumppanimaista kootut kokemukset esimerkiksi kaupunkisuunnittelun vaikutuksesta eri ikäisten kohtaamiseen ovat myös olleet avartavia. Miten eri ikäisten luonnollinen kohtaaminen arjessa voisi edes tapahtua, jos heidät on jo lähtökohtaisesti sijoitettu eri rakennuksiin, ja vapaa-ajan toiminta-alueet on suunniteltu eri kohderyhmille? 


Miten hankkeenne tuloksista on viestitty eteenpäin? 

– Hankkeella on oma verkkosivusto, mihin on tuotettu sukupolvien väliseen oppimiseen liittyviä artikkeleita ja blogikirjoituksia hanketoimijoilta. Hankekumppanit ovat julkaisset hankkeen tuotokset myös omilla nettisivuillaan. Aiomme poimia näistä parhaat artikkelit ja blogit ja julkaista niitä EPALE:ssa. EPALE on parhaimmillaan artikkeleiden ja blogien julkaisualustana, mutta hanketuotosten levittämiseen kuva- ja videomateriaaleineen se on vielä hieman jäykkä.

– Kaikki hankkeen tuotokset on koottu yhteiselle verkkosivustolle.

 

Kirjoittaja Markus Palmén (MSc, BA) on verkkojournalismin ja audiovisuaalisen sisällön parissa työskentelevä vapaa toimittaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Aikuisoppimisen kentällä Markus on työskennellyt aiemmin EPALEn temaattisena koordinaattorina ja tätä ennen European Lifelong Learning Magazinen (Elm) päätoimittajana Kansanvalistusseurassa. Oppimisen maailmassa Markuksen erityisen kiinnostuksen kohteita ovat mm. erilainen oppijuus ja vapaa sivistystyö. Twitter: @MarkusPalmen 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn Share on email