chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Vapaan sivistystyön on oltava ajassa kiinni

31/05/2019
by Juha Wakonen
Kieli: FI
Document available also in: EN SV
Aikuisten oikeesti -juttusarjassa esittelemme aikuisoppimisen asiantuntijoita ja erilaisia toimintaympäristöjä EPALEn vuoden 2019 temaattisia fokuksia seuraten. Asiantuntijat edustavat Suomen monipuolista ja laajaa aikuiskoulutuksen kenttää ja kuuluvat Opetushallituksen aikuiskoulutuksen asiantuntijaryhmään.

/fi/file/johanniimg2320jpgjohanni_img_2320.jpg

 
Bildningsalliansen on ruotsinkielisen vapaan sivistystyön kattojärjestö Suomessa. Sen jäseninä on muun muassa urheiluopistoja, kesäyliopistoja, kansalaisopistoja ja opintokeskuksia. Bildningsalliansen järjestää paljon täydennyskoulutusta sekä jäsenilleen että jäsenorganisaatioidensa opettajille ja muulle henkilökunnalle. Lisäksi järjestössä pohditaan paljon sitä, mitä vapaan sivistystyön käsitteellä ylipäätään voidaan tarkoittaa.
 
Bildningsalliansenin tiedottajan ja koordinaattorin Johanni Larjangon mukaan vapaa sivistystyö on tietyssä mielessä suhteellisen tuntematon ala Suomessa, vaikka niin moni suomalainen käyttääkin sen palveluja.
 
– Ollakseen tänä päivänä merkityksellinen ja tarjotakseen sitä, mitä ihmiset haluavat sekä tarvitsevat, vapaan sivistystyön on ennen kaikkea oltava ajassa mukana, entistä rohkeampi ja mukana ihmisten arjessa, Larjanko miettii.
 
– Vapaus on sananmukaisesti olennainen osa vapaata sivistystyötä. Meidän koulujärjestelmämme tuntuu olevan menossa yhä enemmän sellaiseen suuntaan, jossa mitataan tuloksia ja halutaan erilaisia mittareita laadun takeeksi. Näin meidän ei pidä rajoittaa omaa alaamme, vapaata sivistystyötä, liian tiiviiksi, vaan tehtävänämme on puolustaa vapautta.
 
Vapaa sivistystyö voi olla mukana ihmisten elämässä kaikkina sen vaiheina.
 
Bildningsalliansenin tärkeimpiä tehtäviä ovat edunvalvonta, täydennyskoulutus ja erilaiset kehitystehtävät. Näistä ensimmäinen tarkoittaa kannanottojen ja lausuntojen antamista. Toinen tehtävä puolestaan perustuu jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien tarpeisiin. Kolmas taas tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakennetaan sellaisia työkaluja ja palveluita, joilla pyritään vastaamaan koko alan tarpeisiin.
 
– Jos on olemassa vielä neljäs tehtävä, se on sitten tiedottaminen eli vapaan sivistystyön näkyväksi tekeminen. Tätä varten olemme perustaneet blogin ja Youtube-kanavan sekä julkaisemme podcasteja. Yritämme myös olla mukana alaa koskevassa julkisessa keskustelussa, sanoo Larjanko. 
 
Ruotsinkielisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön asemasta Suomessa Larjanko kertoo, että se on hyvin pitkälle samankaltainen kaikkien muidenkin ruotsinkielisten palvelujen kanssa. Esimerkiksi kansalaisopistoja on saatettu pyrkiä yhdistämään kaksikielisiksi opistoiksi, mutta toisinaan ruotsinkieliset ovat vähäisen väkimäärän vuoksi saattaneet jäädä paitsioon. Tilannetta ei ole helpottanut se, että kansalaisopistojen määrä on ylipäätään vähentynyt merkittävästi.
 
– Ihmiset kantavat huolta siitä, että jos omaksi koettu opisto lopetetaan. Ja kun jotakin lakkautetaan, sitä on todella vaikea saada enää koskaan takaisin.
 
Pelkkä virallinen oppiminen ei riitä
 
Larjangon mukaan vapaan sivistystyön brändi on ainutlaatuinen. Yhtä kattavaa ja monipuolista verkostoa ei löydy mistään muualta. Ja erityisesti hän toivookin ihmisten ymmärtävän sen, että tällainen palvelu ei tule ilmaiseksi. Lisäksi sitä pitää myös olla valmis puolustamaan.
 
– Tämän päivän työelämässä vaaditaan paljon kanssakäymistä ja keskenään hyvin erilaisten asioiden ymmärtämistä, ja yleensä siihen kaikkeen ei pelkkä formaali tutkintoon tähtäävä oppiminen riitä. Eli me tarvitsemme sekä epävirallista oppimista että arkioppimista. Vaikka osaakin lukea käyttöohjeen, ei välttämättä vielä osaa käyttää ohjeessa kuvailtua laitetta, Larjanko pohtii.
 
– Jos tulevaisuudessa moni työnkuva automatisoituu, meidän täytyy opetella olemaan kokonaan uudella tavalla luovia ja verbaalisia, oppimaan uutta ja myös kestämään epävarmuutta. Se on niin ikään epävirallista oppimista, että on avoin oppimisen mahdollisuudelle ja pyrkii sopeutumaan muuttuvaan maailmaan.
 
Toisaalta epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen eivät Larjangon mukaan välttämättä näy erityisen hyvin aikuiskoulutuksen kentällä yleensä. Erityisesti arkioppiminen on usein luonteeltaan näkymätöntä, ja yksi merkittävä kysymys liittyykin siihen, pitäisikö näitä oppimisen tapahtumia tehdä tavalla tai toisella näkyvämmiksi.
 
– Ihmisille tekisi varmasti hyvää ymmärtää se, miten paljon he oppivat koko ajan. Mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Näkyväksi tekemällä luodaan odotuksia, jotka jäädessään toteutumatta voivat muodostaa esteitä tuleville oppimisen tapahtumille. Tämän sijaan mielekästä olisi keskustella enemmän siitä, että arjessa tapahtuva uuden oppiminen jatkuu läpi koko elämän.
 
– Kun ensimmäinen lapseni syntyi, hänen mukanaan ei tullut ohjekirjaa. Arkioppiminen voi tietyissä tapauksissa olla paljon formaalia oppimista tärkeämpää, Larjanko sanoo.
 
Teksti: Juha Wakonen
 
Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn