chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Ongelman liioittelua ja sen vähättelyä? - Koulutuksen keskeyttäneet

17/07/2017
, Linda JUNTUNEN
Kieli: FI

/fi/file/dropoutjpgdropout.jpg

Koulutuksen keskeyttämistä koskevien puhetapojen, artikkelien ja tutkimusten esittely on jossain määrin problemaattinen asia. Laajemmin on kysymys siitä, millä tavalla opintonsa keskeyttäneistä ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista puhutaan.

Keskeyttäminen on usein esitetty yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä ongelmana, joka lisää huono-osaisuuden ja syrjäytymisen riskiä. Vastaavasti ongelmaksi on nostettu myös tämänkaltainen keskeyttämisen määrittelytapa. Molemmilla tulkinnoilla ja niiden julkisella esittämisellä voi olla ongelmallisia seurausvaikutuksia.

Keskeyttäneiden esittäminen ”syrjäytymisvaarassa” oleviksi tyypittelee keskeyttämisen osaksi muita sosiaalisesti leimaavia ongelmia (työttömyys, asunnottomuus, päihdeongelmat ja muuta vastaavaa). Näitä sosiaalisesti leimaavia määritelmiä on ankarasti kritisoitu varsinkin sosiaalista konstruktionismia korostavissa tutkimuksissa.

Esimerkiksi Anneli Pohjola (1994) on puhunut huono-osaisuuden kaksoiskokemuksesta, jolla tarkoitetaan sitä, että todellisten 13 olosuhteiden ohella huono-osaisten on kestettävä ulkoapäin tuleva tarkkailu ja sosiaalisesti leimaava arviointi.

Lasse Siuralasta (1994) lähtien suomalaisen nuorisotyöttömyyden tutkimuksessa on puolestaan elänyt suuntaus, jossa pyritään kritisoimaan ja osoittamaan vääräksi työttömistä nuorista tehtyjä stereotyyppisiä määritelmiä, joiden mukaan työttömät nuoret ovat passiivisia ja ongelmaisia.

Omien tutkimusteni mukaan olisi kuitenkin varottava sitä, ettei koulutuksen keskeyttäneille ja työttömille nuorille tuoteta huono-osaisuuden kolmoiskokemusta.

Tällä kolmoiskokemuksella tarkoitetaan sitä, että ongelmaisten nuorten olisi kestettävä ensinnäkin oikeat ongelmansa, toiseksi ongelmaiseen elämäntilanteeseen liittyvät sosiaalisesti leimaavat määrittelyt ja kolmanneksi sosiaaliseen konstruktionismiin mieltyneen tutkijan julkiset lausunnot, joissa keskeyttäminen, työttömyys ja erilaiset ongelmat nähdään vain sosiaalisesti tuotettuina määrittelyinä.

Omissa tutkimuksissani nuorten haastattelut ja heidän elämäntilanteeseensa perehtyminen ovat aiheuttaneet sen, että suhde konstruktionismiin ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskeviin erilaisiin diskursseihin on alkanut muuttua ongelmalliseksi.

Osa haastatteluissa olleista nuorista on ollut oikeasti masentuneita, lyhytjänteisiä, passiivisia, omista oikeuksistaan tietämättömiä ja elämänhallinnan ongelmista kärsiviä. Esillä ovat olleet kaikki ne Siuralan (1994) kritisoimat essentialisoivat väitteet, jotka ovat yleisiä syrjäytyneistä puhuttaessa.

Se sosiaalinen konstruktio, että työttömyys aiheuttaa masennusta ja saattaa käynnistää syrjäytymisprosessin, ei haastatteluissa ollut enää pelkkä diskurssi, jolla legitimoitiin työttömille nuorille suunnattuja toimenpiteitä ja koko vastikkeelliseen työvoimapolitiikan henkeä. Asia on ollut mitä enimmässä määrin totta – ainakin joidenkin nuorten kohdalla, ainakin jos uskoo sitä, miten nuoret asian esittivät tutkijalle.

Keskeyttäjien profiloinnin ja määrittelyn kannalta tämä liittyy siihen problematiikkaan, että se mikä yhdestä näkökulmasta näyttäytyy hallitsevaa diskurssia purkavana kriittisenä äänenä, saattaakin toisesta näkökulmasta näyttäytyä huono-osaisuuden mitätöinniltä ja todellisen ongelman kiistämiseltä.

Keskeyttämisen muodostamaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista ongelmaa ei tulisi liioitella, muttei myöskään kiistää. Tärkeimmäksi tavoitteeksi näyttää muodostuvan se, että yksittäisen nuoren kohdalla tunnistetaan, onko kysymys ongelmallisesta ja riskiä lisäävästä keskeyttämisestä vai järkevästä ratkaisusta.

Lähteet:

Pohjola, A. (1994). Elämän valttikortit?: nuoren aikuisen elämänkulku toimeentulotukea vaativien tilanteiden varjossa. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Lapin yliopisto. Rovaniemi

Siurala, L. (1994): Nuoriso-ongelmat modernisaatioperspektiivissä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia. 1994: 3. Helsinki.

Teksti: Jukka Vehviläinen

Artikkeli on osa Opetushallituksen Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskukselta tilaamaa tutkimusta.

Tutkimustyön lisäksi Jukka Vehviläinen on toiminut kouluttajana Opetushallituksen järjestämissä koulutustilaisuuksissa, joissa hän on selvittänyt tutkimustuloksiaan ja hankkeissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn