chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Krissu Sirola-Korhonen: Vertaisvalmennus korostaa vuoropuhelua

31/05/2019
by Anna Kirstinä
Kieli: FI
Document available also in: EN SV

/fi/file/epalekrissupeercoachingjpgepale_krissu_peer_coaching.jpg

En tiennyt, mitä odottaa, kun istuin lentokoneessa matkalla Slovenian Ljubljanaan. Olin osallistumassa Skupina Primeran järjestämälle kurssille Peer Coaching as a sustainable resource of professional development (”Vertaisvalmennus kestävänä ammatillisen kehityksen voimavarana”) osana ERASMUS+-hanketta. Työskentelen koulutustuottajana KSL-opintokeskuksessa, jossa olemme käyttäneet valmennusmenetelmiä tehtävien jakoon opiskelijoille ja opintoryhmille. Tällä kertaa aihetta tarkasteltiin vertaisvalmennuksen kautta, mikä oli minulle uutta. Miten hyötyisin siitä? Kuinka voisin käyttää sitä jatkossa? Olisiko minulla edes energiaa oppia jotain uutta?

 

Kevät oli kaunis ja joka puolella näkyi uusia alkuja. Kurssi oli uusi alku myös ryhmällemme, joka koostui 11 naisesta ympäri Eurooppaa.

 

En varmaankaan koskaan lakkaa hämmästelemästä oppimisen prosessia.

 

Oppimisprosessi on kuin vastakylvetty kasvi. Se saa alkunsa pienistä uteliaisuuden siemenistä, jotka pannaan hedelmälliseen maaperään odottamaan, mitä tuleman pitää. Siemenistä on pidettävä huolta ja niille on tarjottava aurinkoa ja vettä, kasvuun vaadittavaa tietoa. Ensin ei näy mitään. Maanpinnan alla tapahtuu kaikenlaista, mutta mitään ei tule esiin. Kun uutta tietoa pohtii ja omaksuu hetken, voi löytää riittävästi rohkeutta ja ymmärrystä puhua siitä, jolloin mullasta työntyy ensimmäinen vihreä verso. Jos sen jälkeen on mahdollista alkaa jakaa tietoa, keskustella siitä ja vertailla sitä, saa kuin lisäannoksen happea, joka antaa energiaa, voimaa ja halua nousta korkeammalle ja avata uusia lehtiä.

 

Todistimme kyseistä prosessia myös ryhmässämme. Vertaisvalmennusta voi hahmottaa saman prosessin kautta. Vertaisvalmennus on positiivinen ja arvostava tapa keskustella, kuunnella ja esittää kysymyksiä. Keskustelu auttaa vastapuolta laajentamaan ajatusmaailmaansa tai löytämään uusia näkökantoja, joista saattaa olla apua ongelmanratkaisussa. Tärkeintä on kuunnella keskustelukumppaniaan neuvomatta ja tuomitsematta ja yrittää löytää ne kysymykset, joiden avulla hän voi kehittää oman ratkaisunsa.

 

Kurssilla käytimme kyseisiä työkaluja oppiaksemme, kuinka hyödyntää niitä myös tulevaisuudessa, ja mielestäni se oli onnistunut lähestymistapa ainakin meidän ryhmällemme. Viikon aikana opimme valmennuksen perusperiaatteet. Kokeilimme muutamia käytännön malleja ja saimme esimerkkejä hyvistä kysymyksistä, joilla harjoitella. Kävimme läpi useita keskusteluja ja valmennusharjoituksia niin pareissa kuin kolmen ryhmissä. Myös opettaja esitti muutamia keskusteluesimerkkejä ryhmäläisten kanssa. Me ryhmäläiset puhuimme, tuimme, kysyimme, nauroimme ja itkimme. Keskustelut ja pohdinnat osoittautuivat minulle parhaaksi tavaksi omaksua uudet asiat ja tallentaa ne muistin sopukoihin. Onnekseni koulutuksessa esitetyt mallit olivat minulle osittain tuttuja omasta työstäni. Muuten niiden kaikkien muistaminen olisi ollut tietotulvan keskellä hyvin haastavaa.

 

Ohjaajanamme toimi ihana Janja Rebolj, joka jakoi tietonsa, taitonsa ja esimerkkinsä kanssamme niin avoimesti, että joskus tuntui vaikealta vastata siihen. Hän uskoi vakaasti tietämykseemme sekä tahtoomme oppia ja harjoitella, mikä osoittautuikin todeksi. Vaikka päivät eivät olleet kovin pitkiä, olimme jokaisen koulutuspäivän päätteeksi väsyneitä ja täynnä uusia ideoita. Jokainen meistä tahtoi oppia ja harjoitella ja omistauduimme täysillä keskusteluihin ja toistemme kuuntelemiseen.

 

Miten siis hyödyin tästä kurssista?

 

Viikon päätteeksi olimme kaikki aivan täynnä, eikä se johtunut ainoastaan Slovenian herkullisesta ruoasta. Meillä oli kokonainen pakillinen uusia työkaluja, uusia näkökulmia ihmisten kohtaamiseen ja ideoita siitä, kuinka ottaa tästä kaikki irti kotona ja työssä. Viimeisenä päivänä suunnittelimme, miten viedä kotiin kaikki, mitä opimme, ja jatkaa sen harjoittelua. Aloitin jakamalla uudet tietoni ja oppini valmennusta opiskelleiden työtovereideni kanssa. Toivon, että onnistumme kehittämään näiden uusien työkalujen käyttöä ja hyödyntämistä niin ammattiyhteisössämme kuin ympäröivissä kansalaisjärjestöissä.

 

Kun kävelin Ljubljanan vanhassakaupungissa ennen lähtöä lentokentälle, olin onnellinen. Kurssille tullessani en tiennyt, mitä odottaa, mutta nyt tiedän ainakin sen, että tahdon oppia käyttämään vertaisvalmennusta työssäni. Tiedän myös, että voin jakaa kokemuksiani eri puolilla Eurooppaa asuvien mahtavien naisten kanssa.

 

Krissu Sirola-Korhonen

KSL-opintokeskus

 

Tämä blogikirjoitus on osa alunperin englanninkielistä artikkelisarjaa aikuisoppimisen sektorille sijoittuvista oppimiskokemuksista Euroopan laajuisessa kontekstissa. ERASMUS+ KA1-hankkeemme on nimeltään “European Educational Know-how Supporting Civil Society”.

 

TAKAISIN BLOGIN PÄÄSIVULLE

 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn