European Commission logo
Kirjaudu sisään Luo käyttäjätili
Valitse useampi sana erotinpilkun avulla

EPALE - Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

Blogi

Kestävän kehityksen aikuiskasvatusta

Suuri osa kestävän kehityksen opeista on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta missä ja miten aikuinen voi tulla ympäristötietoiseksi?

Profile picture for user Linda Juntunen.
Linda Juntunen
Yhdessa-sienia-1_002
Yhdessa-sienia2

Peruskoululaiset marssivat ilmastolakossa Eduskuntatalon edessä ja 16-vuotias kansalaisaktivisti purjehti ympäristöystävällisyyden nimissä Atlantin yli osallistuakseen YK:n ilmastokokoukseen. Kestävän kehityksen ideologia on uponnut lapsiin ja nuoriin, ja hyvä niin, sillä tämän päivän nuoret ovat vuoden 2030 aikuisia. Mutta kuinka on vuoden 2020 aikuisten laita? Miten ja missä aikuinen voi tulla ympäristötietoiseksi ja mitä se oikein tarkoittaa?

Ympäristöministeriön Ympäristökasvatuksen ja ympäristötietoisuuden kehittäminen -raportissa ympäristötietoisuus määritellään kokonaisuudeksi, jossa yhdistyvät motivaatio (arvot ja asenteet) sekä tieto ja taito toimia kulttuuri- ja luonnonympäristön kannalta myönteisesti.

Suomessa ympäristötietoisuutta voi opiskella peruskoulun jälkeen myös aikuisiällä, mutta moninaiset kurssit ja opinnot on löydettävä itse, ja niiden joukosta on omin neuvoin rakennettava kokonaisuus, jonka avulla aikuinen saa kattavan tieto- ja taitopaketin aiheesta. Tässä blogissa luomme katsauksen muutamiin kestävän kehityksen teemaa kokonaisvaltaisesti lähestyviin opinahjoihin, jotka auttavat aikuista kohti ympäristötietoista kestävää arkea.
 

Tietotaitoa, osaamista, jota voi opetella

Kestävän kehityksen kasvatuksella pyritään Ympäristöministeriön raportin mukaan siihen, että yksilöiden ja yhteisöjen arvot, tiedot, taidot ja toimintatavat ovat ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäviä.
 
Näitä tavoitteita sivutaan muun muassa kuntien kansalais- ja työväenopistoissa, avoimissa yliopistoissa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa sekä kierrätyskeskusten ja luontokoulujen koulutustarjonnassa.
 
Näiden lisäksi esimerkiksi Marttaliiton verkkosivuilta löytyvä aikuisille suunnattu Kestävä arki -kokonaisuus auttaa tekemään pieniä arkisia ratkaisuja, joilla on vaikutus ympäristön tilaan.
 
Myös 30-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlivan Vihreä sivistysliitto ry:n ylläpitämän Opintokeskus Vision tavoitteena on edistää ja toteuttaa kestävää kehitystä aikuiskasvatuksen keinoin ihmisten omaa aktiivisuutta tukemalla.
 

Opintokeskus tarjoaa vihreää koulutusta ja kulttuuritoimintaa järjestökentällä, kotokoulutusta ja suomen kielen opetusta sekä järjestää avoimia yhteisluentoja ympäri Suomea.

Vision opintojohtaja Mikko Airto toteaa vihreän sivistyksen olevan ajatus siitä, ettei tieto lisää tuskaa, vaan päinvastoin vähentää sitä.

Hyvä esimerkki tästä on Vision maaliskuussa järjestettävä Matkaile vastuullisesti! -inspiraatiotyöpaja:

”Työn kautta matkustan itse paljon Keski-Euroopassa. Yritän aina selvittää miten matkan voisi taittaa maitse, mutta välillä lippujen ja reitin etsiminen on hirveän vaikeaa. Tässä meidän kolmen tunnin maksuttomassa työpajassa annetaan konkreettisia vinkkejä, välineitä ja inspiraatiota kestävämpään matkailuun,” Airto kertoo.

Syksystä 2018 lähtien Vision kaikkien yleisöluentojen tallenteet ovat olleet saatavilla Opiston verkkosivuilla.
 

Oppiminen - uudistuva ja ehtymätön luonnonvara

Mihin sitten aikuisen oppijan tulisi kiinnittää ensiksi huomiota matkallaan ympäristötietoiseen arkeen? Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran Megatrendit 2020 -selvityksen mukaan keskeisin tulevaisuuteen vaikuttava tekijä on ilmastonmuutokseen reagoimisen kiireellisyys.

Vaikka ilmaston lämpeneminen ei ole yksin ihmisen aiheuttamaa, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja lajien joukkosukupuuton todetaan selvityksessä olevan ihmisen toimista johtuvaa ja vaatii välittömiä toimia.

Ympäristötietoisuuden kannalta vuosi 2019 oli Airton mielestä yhteiskunnallisella tasolla käänteentekevä vuosi:

”Keskustelu kestävän kehityksen välttämättömyydestä nousi aivan uudelle tasolle niin mediassa, päättäjien keskuudessa kuin myös kotona ja työpaikoilla."

Sitran selvityksen mukaan ihmisten ympäristötietoisuus on kyllä kasvanut, mutta ei tarpeeksi, sillä se ei näy vielä riittävästi teoissa.

Ongelmaksi on myös noussut jyrkkä jako asian vähättelijöiden ja puolestapuhujien välille.

”Eri opintokeskusten pääsihteerit tunnistavat kaikki aiheen polarisoituneen ja siitä kannetaan paljon huolta. Kaksinapaisuus on myrkyllistä,” Airto pohtii ja jatkaa:

”Vaikka tilanne ei olisikaan niin huolestuttava kuin mitä media antaa ymmärtää, koen luontevana sen, että pyrin vaalimaan ympäristöä ja omaa lähiluontoa. Haluan ennemmin pitää siitä huolta kuin riistää ja hyödyntää sen loppuun.”

Kestävä tulevaisuus vaatii hyvinvoinnin irtikytkentää luonnonvarojen ylikäytöstä. Lamaantuminen ei auta, elämästä saa edelleen nauttia, mutta on opeteltava tekemään se ympäristöä säästäen.

 

 

Teksti: Linda Juntunen
Kuvat: Opintokeskus Visio

 

Blogi on osa EPALEn tammi-maaliskuun minisarjaa Aikuinen ja ympäristötietoisuus kohtaavat. Sarjan blogien aiheena on ympäristötietoiseksi oppiminen aikuisiällä, kestävän elämäntavan omaksuminen aikuisen arjessa sekä työyhteisöjen, organisaatioiden ja kokonaisten kaupunkien ympäristöteot ja ympäristötietoiseksi kasvaminen.

Linda Juntunen on kuvaava ja kirjoittava freelance-journalisti. Juntunen toimi Opetushallituksen Yleissivistävän ja aikuiskoulutuksen kansainvälistymispalveluissa ohjelma-asiantuntijana vuosina 2017–2019. Kansainvälisyydestä nauttiva Juntunen on koulutukseltaan aikuiskasvatustieteen maisteri.

 

 

Palaa
minisarjan pääsivulle

 

Login (10)

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy julkaistaksesi kommentteja.