chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Kulttuurienvälinen oppiminen aikuiskoulutuksessa

16/05/2018
, Jenni WESTÖ
Kieli: FI
Document available also in: EN EL LV DE SL ET HU ES FR IT PL RO NL

/fi/file/intercultural-learningIntercultural learning

Intercultural learning

 

EPALEn toukokuun lukukokemusblogissa pohditaan kuinka kulttuurienvälinen oppiminen voisi toimia tehokkaammin maahanmuuttajien uuteen kotimaahan integroitumisen apuna ja kuinka sen kautta voitaisiin paremmin edistää paikallisten yhteisöjen kulttuuritietoisuuden rakentumista. 

Kirjoittaja: David Mallows
Alkuperäiskieli: englanti

 

Kriittinen tietoisuus on avainasemassa

EPALEn toukokuun podcast käsitteli kulttuurienvälistä oppimista aikuiskoulutuksessa. Keskustelun kontekstina oli maahanmuutto Euroopassa. Uuden kotimaan kulttuurin ymmärtäminen on elintärkeää suurille Eurooppaan muista maista saapuville ihmisjoukoille. Kulttuurienväliset väärinymmärrykset, usein tietämättömyyden tai väärän tiedonsaannin aiheuttamana, voivat haitata maahanmuuttajien itsetunnon rakentumista ja sitä kautta heidän kykyään tulla osaksi uutta yhteiskuntaa. Kulttuureihin liittyy tietysti myös raja-aitoja, joita voidaan käyttää erottamaan tietyn ryhmän jäsenet ja siihen kuulumattomat. Väärinymmärryksiä syntyy, kun tietyn kulttuurin piirissä vahvasti elänyt henkilö joutuu tekemisiin hyvin erilaisen kulttuurin kanssa. Seurauksena voi syntyä epäluottamusta, pelkoa ja muukalaisvihaa. Uuden kotimaan jäsenet voivat pitää maahanmuuttajien tiettyjä kulttuurisia piirteitä itselleen vieraina, ja tämä voi saada heidät asettamaan ankaria rajoituksia halukkuudelleen solmia suhteita ja tukea maahanmuuttajia. Huonoimmassa tapauksessa seurauksena voi kehittyä negatiivisia vastalauseita maahanmuuttoa kohtaan ja täydellistä haluttomuutta hyväksyä muiden kulttuurien edustajia, vain siitä syystä, että he ovat toisenlaisia. Tässä kontekstissa aikuiskouluttajien tulisi tähdätä opiskelijoidensa kriittisen tietoisuuden kehittämiseen, jotta aikuisväestö kykenisi ja olisi valmis kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kulttuurin sekä ymmärtämään muukalaisvihan juuret ja hylkäämään sen.

 

Pintapuolinen ja sisäinen kulttuuri

Mikä siis on aikuiskoulutuksen rooli kaiken tämän keskellä? Ensiksi, meidän täytyy pohtia mitä tarkoitamme ’kulttuurilla’. Esimerkiksi Iso-Britanniassa monissa oppilaitoksissa on tapana juhlistaa opiskelijoidensa kulttuurien kirjoa julkisilla ilmoitustauluilla. Näille ilmoitustauluille usein liitetään kuvia ja tekstejä viidestä keskeisestä kulttuurielementistä eri maista – ruoasta, muodista, kuuluisista ihmisistä, festivaaleista sekä eri maiden lipuista. Mutta mitä nämä viisi elementtiä oikeastaan kertovat meille yksilön tai yhteisön kulttuurista? Mitä ranskalaiset perunat ja kala tai David Beckham oikeastaan kertovat brittiläisestä kulttuurista?

Näitä viittä kulttuurielementtiä voidaan pitää ns. pintapuolisena kulttuurina – kulttuurina, joka on näkyvää, jonka voimme nähdä, kuulla ja jota voimme koskettaa. Pintapuolisen kulttuurin voi asettaa vastakkain sisäisen kulttuurin kanssa, joka koskee uskomuksia ja arvoja sekä ajattelutapoja. Päinvastoin kuin pintapuolinen kulttuuri, sisäinen kulttuuri on usein tiedostamatonta siinä määrin, että emme huomaa, että näkemyksemme ovat tosiasiassa kulttuurisesti määrittyneitä. Sisäinen kulttuuri on usein myös henkilökohtaista, niin että vain jotkut elementit jaetaan toisten samaan yhteisöön kuuluvien kanssa, kun taas useimmat kehittyvät vastineena omiin paikallisiin, henkilökohtaisiin kokemuksiimme. Tärkeintä kuitenkin on, että siinä missä pintapuolinen kulttuuri varta vasten opitaan ja se muuttuu jatkuvasti, opitaan sisäinen kulttuurimme luontaisesti, enimmäkseen kokemustemme kautta mikä tekee siitä vaikeata muuttaa. Tämä syvempi kulttuuri voi sisältää vaikutteita uskonnosta tai sosiaalisista normeista tai kuinka ne eroavat paikoittain, erilaisia asenteita esimerkiksi nuorisoa tai vanhuksia kohtaan sekä jaettuja käsityksiä historiasta, silloinkin kun nämä pohjautuisivat virheelliseen tietoon. Nämä kulttuuriset rakenteet ovat päivittäisen käytöksemme ja sosiaalisen päätöksentekomme pohjalla.

Siispä jos aikuiskouluttajina päätämme opettaa isäntäkulttuuria edistääksemme kulttuurienvälisen oppimista, meidän tulisi perustaa opetus kulttuurimme pohjalla oleviin arvoihin, ei symboleihin. Sen sijaan, että keskustelisimme mitä tapahtuu tiettynä kansallisena juhlapäivänä meidän tulisi käsitellä sosiaalisia normeja ja kuinka ne vaikuttavat jokapäiväiseen kanssakäymiseen, jota maahanmuuttajat kokevat, joka selittämättä voi mahdollisesti luoda raja-aitoja integraatiolle ja hyvinvoinnille.

 

Näytä, älä kerro

Meidän tulisi myös muistaa, että havainnollistaminen on vaikuttavampaa kuin selittäminen. Isäntämaan kulttuurin edustajina meidän tulisi kehittää omaa kriittistä ymmärrystämme kotimaamme kulttuurista voidaksemme tuoda esiin monien päivittäisten kanssakäymistilanteiden takana olevat olettamukset, mitä maahanmuuttajat kokevat.

EPALEn toukokuun podcastissa kollegani Markus Palmèn toi hyvin esiin, että jopa itse luokkahuoneemme edustavat kulttuurisesti sitä mitä ajattelemme koulutuksesta. Maahanmuuttajalle, joka on tottunut muodolliseen koulutukseen, voi ajatus oppimispiireistä tai luovuuden ja oppimisen yhdistäminen tai vähemmän hierarkinen opetusmenetelmä, joka sisältää vertaisoppimista ja -arviointia, tulla shokkina. Käsityksemme koulutuksesta saattavat erota muista kulttuureista, ja sama pitää paikkansa niin monen päivittäisen elämän aspektin kanssa.

 

Integraatio on kaksisuuntainen tie

On tärkeää, että keskustelumme kulttuurienvälisestä oppimisesta ei johda siihen, että kaikkien maahanmuuttajien tulisi oppia ‘meidän’ kulttuurimme. Integraatio ei ole vain työkalujen antamista maahanmuuttajille, jotta he voisivat menestyä ja sopia uuteen maahansa, vaan se on myös niiden esteiden poistamista, jotka hidastavat tätä prosessia. Integraatiolla viitataan joskus vanhanaikaisesti assimiloitumiseen; että maahanmuuttaja hylkää suurimman osan omasta kulttuuristaan ja omaksuu uuden maansa kielen, kulttuurin ja käytännöt. Sen sijaan integraatio tulisi nähdä kaksisuuntaisena prosessina, jossa sekä maahanmuuttajat että heidät vastaanottava yhteisö sopeutuvat toisiinsa. Jos näemme asian näin, voi aikuiskoulutuksella olla merkittävä rooli kaikissa yhteisöissä: se voi auttaa aikuisväestöä ymmärtämään omia sisäisiä, piilossa olevia, kulttuurisia rakenteitaan ja mahdollisia kontrasteja ja jännitteitä niiden sekä yhteisön muiden kulttuurien välillä. Kulttuurienvälistä oppimista edistää ja tukee suuresti kanssakäyminen ympäröivän uuden yhteisön jäsenten kanssa, jossa sisäisen kulttuurin rakenteita tehdään näkyväksi ja jossa niistä voidaan keskustella.

Jotta aikuiskoulutus voisi olla mukana kehittämässä kulttuurisesti rikasta, kulttuuritietoista, mutta sopusointuista yhteiskuntaa, meidän tulisi pyrkiä osallistamaan vastaanottavat yhteisöt maahanmuuttajien koulutusohjelmiin ja valita monikulttuurinen lähestymistapa, joka tuo esiin ja siten arvostaa niin maahanmuuttajien kuin vastaanottavan yhteisönkin kulttuuria.


David Mallowsilla on 30 vuoden kokemus aikuiskoulutuksen sektorilta opettajana, kouluttajana, johtajana ja tutkijana. Hän toimi aiemmin tutkimusjohtajana Lontoon UCL-koulutusinstituutin kansallisessa aikuiskoulutuksen tutkimus- ja kehityskeskuksessa (NRDC) ja edustaa parhaillaan Euroopan perustaitojen verkostoa sekä työskentelee EPALEn temaattisena koordinaattorina (elämäntaitojen osa-alueella).

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

Näytetään 11 - 13 13:sta
  • Käyttäjän David Mallows kuva
    Thank you for the comments Graciela. The podcast can be heard here: /en/blog/epale-podcast-migrant-education
  • Käyttäjän Graciela Sbertoli kuva
    Glad for the link. Very interesting as well!
  • Käyttäjän Graciela Sbertoli kuva
    I particularly liked the definitions and descriptions of surface vs internal culture, and the point about making the fundaments of our assumptions explicit by showing and not telling. I'll have to look for the podcast you mention. Could you give us the link?