chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Kulttuurienvälinen oppiminen aikuiskoulutuksessa

16/05/2018
by Jenni WESTÖ
Kieli: FI
Document available also in: EN EL LV DE SL ET HU ES FR IT PL RO NL

/bg/file/intercultural-learningIntercultural learning

Intercultural learning

 

EPALEn toukokuun lukukokemusblogissa pohditaan kuinka kulttuurienvälinen oppiminen voisi toimia tehokkaammin maahanmuuttajien uuteen kotimaahan integroitumisen apuna ja kuinka sen kautta voitaisiin paremmin edistää paikallisten yhteisöjen kulttuuritietoisuuden rakentumista. 

Kirjoittaja: David Mallows
Alkuperäiskieli: englanti

 

Kriittinen tietoisuus on avainasemassa

EPALEn toukokuun podcast käsitteli kulttuurienvälistä oppimista aikuiskoulutuksessa. Keskustelun kontekstina oli maahanmuutto Euroopassa. Uuden kotimaan kulttuurin ymmärtäminen on elintärkeää suurille Eurooppaan muista maista saapuville ihmisjoukoille. Kulttuurienväliset väärinymmärrykset, usein tietämättömyyden tai väärän tiedonsaannin aiheuttamana, voivat haitata maahanmuuttajien itsetunnon rakentumista ja sitä kautta heidän kykyään tulla osaksi uutta yhteiskuntaa. Kulttuureihin liittyy tietysti myös raja-aitoja, joita voidaan käyttää erottamaan tietyn ryhmän jäsenet ja siihen kuulumattomat. Väärinymmärryksiä syntyy, kun tietyn kulttuurin piirissä vahvasti elänyt henkilö joutuu tekemisiin hyvin erilaisen kulttuurin kanssa. Seurauksena voi syntyä epäluottamusta, pelkoa ja muukalaisvihaa. Uuden kotimaan jäsenet voivat pitää maahanmuuttajien tiettyjä kulttuurisia piirteitä itselleen vieraina, ja tämä voi saada heidät asettamaan ankaria rajoituksia halukkuudelleen solmia suhteita ja tukea maahanmuuttajia. Huonoimmassa tapauksessa seurauksena voi kehittyä negatiivisia vastalauseita maahanmuuttoa kohtaan ja täydellistä haluttomuutta hyväksyä muiden kulttuurien edustajia, vain siitä syystä, että he ovat toisenlaisia. Tässä kontekstissa aikuiskouluttajien tulisi tähdätä opiskelijoidensa kriittisen tietoisuuden kehittämiseen, jotta aikuisväestö kykenisi ja olisi valmis kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kulttuurin sekä ymmärtämään muukalaisvihan juuret ja hylkäämään sen.

 

Pintapuolinen ja sisäinen kulttuuri

Mikä siis on aikuiskoulutuksen rooli kaiken tämän keskellä? Ensiksi, meidän täytyy pohtia mitä tarkoitamme ’kulttuurilla’. Esimerkiksi Iso-Britanniassa monissa oppilaitoksissa on tapana juhlistaa opiskelijoidensa kulttuurien kirjoa julkisilla ilmoitustauluilla. Näille ilmoitustauluille usein liitetään kuvia ja tekstejä viidestä keskeisestä kulttuurielementistä eri maista – ruoasta, muodista, kuuluisista ihmisistä, festivaaleista sekä eri maiden lipuista. Mutta mitä nämä viisi elementtiä oikeastaan kertovat meille yksilön tai yhteisön kulttuurista? Mitä ranskalaiset perunat ja kala tai David Beckham oikeastaan kertovat brittiläisestä kulttuurista?

Näitä viittä kulttuurielementtiä voidaan pitää ns. pintapuolisena kulttuurina – kulttuurina, joka on näkyvää, jonka voimme nähdä, kuulla ja jota voimme koskettaa. Pintapuolisen kulttuurin voi asettaa vastakkain sisäisen kulttuurin kanssa, joka koskee uskomuksia ja arvoja sekä ajattelutapoja. Päinvastoin kuin pintapuolinen kulttuuri, sisäinen kulttuuri on usein tiedostamatonta siinä määrin, että emme huomaa, että näkemyksemme ovat tosiasiassa kulttuurisesti määrittyneitä. Sisäinen kulttuuri on usein myös henkilökohtaista, niin että vain jotkut elementit jaetaan toisten samaan yhteisöön kuuluvien kanssa, kun taas useimmat kehittyvät vastineena omiin paikallisiin, henkilökohtaisiin kokemuksiimme. Tärkeintä kuitenkin on, että siinä missä pintapuolinen kulttuuri varta vasten opitaan ja se muuttuu jatkuvasti, opitaan sisäinen kulttuurimme luontaisesti, enimmäkseen kokemustemme kautta mikä tekee siitä vaikeata muuttaa. Tämä syvempi kulttuuri voi sisältää vaikutteita uskonnosta tai sosiaalisista normeista tai kuinka ne eroavat paikoittain, erilaisia asenteita esimerkiksi nuorisoa tai vanhuksia kohtaan sekä jaettuja käsityksiä historiasta, silloinkin kun nämä pohjautuisivat virheelliseen tietoon. Nämä kulttuuriset rakenteet ovat päivittäisen käytöksemme ja sosiaalisen päätöksentekomme pohjalla.

Siispä jos aikuiskouluttajina päätämme opettaa isäntäkulttuuria edistääksemme kulttuurienvälisen oppimista, meidän tulisi perustaa opetus kulttuurimme pohjalla oleviin arvoihin, ei symboleihin. Sen sijaan, että keskustelisimme mitä tapahtuu tiettynä kansallisena juhlapäivänä meidän tulisi käsitellä sosiaalisia normeja ja kuinka ne vaikuttavat jokapäiväiseen kanssakäymiseen, jota maahanmuuttajat kokevat, joka selittämättä voi mahdollisesti luoda raja-aitoja integraatiolle ja hyvinvoinnille.

 

Näytä, älä kerro

Meidän tulisi myös muistaa, että havainnollistaminen on vaikuttavampaa kuin selittäminen. Isäntämaan kulttuurin edustajina meidän tulisi kehittää omaa kriittistä ymmärrystämme kotimaamme kulttuurista voidaksemme tuoda esiin monien päivittäisten kanssakäymistilanteiden takana olevat olettamukset, mitä maahanmuuttajat kokevat.

EPALEn toukokuun podcastissa kollegani Markus Palmèn toi hyvin esiin, että jopa itse luokkahuoneemme edustavat kulttuurisesti sitä mitä ajattelemme koulutuksesta. Maahanmuuttajalle, joka on tottunut muodolliseen koulutukseen, voi ajatus oppimispiireistä tai luovuuden ja oppimisen yhdistäminen tai vähemmän hierarkinen opetusmenetelmä, joka sisältää vertaisoppimista ja -arviointia, tulla shokkina. Käsityksemme koulutuksesta saattavat erota muista kulttuureista, ja sama pitää paikkansa niin monen päivittäisen elämän aspektin kanssa.

 

Integraatio on kaksisuuntainen tie

On tärkeää, että keskustelumme kulttuurienvälisestä oppimisesta ei johda siihen, että kaikkien maahanmuuttajien tulisi oppia ‘meidän’ kulttuurimme. Integraatio ei ole vain työkalujen antamista maahanmuuttajille, jotta he voisivat menestyä ja sopia uuteen maahansa, vaan se on myös niiden esteiden poistamista, jotka hidastavat tätä prosessia. Integraatiolla viitataan joskus vanhanaikaisesti assimiloitumiseen; että maahanmuuttaja hylkää suurimman osan omasta kulttuuristaan ja omaksuu uuden maansa kielen, kulttuurin ja käytännöt. Sen sijaan integraatio tulisi nähdä kaksisuuntaisena prosessina, jossa sekä maahanmuuttajat että heidät vastaanottava yhteisö sopeutuvat toisiinsa. Jos näemme asian näin, voi aikuiskoulutuksella olla merkittävä rooli kaikissa yhteisöissä: se voi auttaa aikuisväestöä ymmärtämään omia sisäisiä, piilossa olevia, kulttuurisia rakenteitaan ja mahdollisia kontrasteja ja jännitteitä niiden sekä yhteisön muiden kulttuurien välillä. Kulttuurienvälistä oppimista edistää ja tukee suuresti kanssakäyminen ympäröivän uuden yhteisön jäsenten kanssa, jossa sisäisen kulttuurin rakenteita tehdään näkyväksi ja jossa niistä voidaan keskustella.

Jotta aikuiskoulutus voisi olla mukana kehittämässä kulttuurisesti rikasta, kulttuuritietoista, mutta sopusointuista yhteiskuntaa, meidän tulisi pyrkiä osallistamaan vastaanottavat yhteisöt maahanmuuttajien koulutusohjelmiin ja valita monikulttuurinen lähestymistapa, joka tuo esiin ja siten arvostaa niin maahanmuuttajien kuin vastaanottavan yhteisönkin kulttuuria.


David Mallowsilla on 30 vuoden kokemus aikuiskoulutuksen sektorilta opettajana, kouluttajana, johtajana ja tutkijana. Hän toimi aiemmin tutkimusjohtajana Lontoon UCL-koulutusinstituutin kansallisessa aikuiskoulutuksen tutkimus- ja kehityskeskuksessa (NRDC) ja edustaa parhaillaan Euroopan perustaitojen verkostoa sekä työskentelee EPALEn temaattisena koordinaattorina (elämäntaitojen osa-alueella).

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

Näytetään 1 - 10 13:sta
  • Käyttäjän Filomena Montella kuva

    I totally agree with the above. As a history teacher in evening classes, I base my lessons on sources and on the comparison of different cultures for a truly inclusive approach. Even with the teaching of Italian literature I propose a comparison of the texts from a thematic and formal point of view. The cultural comparison is richness and enrichment for the host community and for the guests who voluntarily choose to stay with it or not.
  • Käyttäjän Guenther Dichatschek MSc kuva
    Im "Netzwerk gegen Gewalt" sind Anregungen zur Interkulturalität in der Erwachsenenbildung enthalten. Voraussetzung scheint ein Wissen von interkultureller Kompetenz und Politischer Bildung zu sein. Nach den bisherige Erfahrungen ist die Zahl der Teilnehmenden gering. Allerdings bei den notwendigen Sprachschulungen ist große Bedarf vorhanden.

    "Allgemeine Erwachsenenbildung" kämpft mit wenig Interesse, wenngleich die Notwendigkeit interkultureller und politischer Bildung vorhanden ist. Ebenso notwendig ist die Aus- und Fortbildung Lehrender in der Erwachsenenbildung.

    IT-Hinweise
    www.netzwerkgegengewalt.org > Index: Erwachsenenbildung, Interkulturelle Kompetenz, Lernkulturen in der Erwachsenenbildung, Vorberufliche Bildung in Österreich, Politische Bildung, Diakonisches Lernen und Lehren

    Dr. Günther Dichatschek MSc  -  stv. Leiter des Evangelischen Bildungswerks in Tirol, Kursleiter/Lehrender an den Volkshochschulen des Landes Salzburg in Zell/See, Mittersill, Saalfelden und Stadt Salzburg, Lehrbeauftragter im Fachbereich Geschichte/Universität Salzburg/Lehramt/Didaktik der Politischen Bildung  - Absolvent der Universitätslehrgänge Politische Bildung/Universität Salzburg-Klagenfurt(2008) und Interkulturelle Kompetenz/Universität Salzburg(2012), der Weiterbildungsakademie Österreich(2010), des Internen Lehrgangs für Hochschuldidaktik/Universität Salzburg(2016), des Fernstudiums Erwachsenenbildung/Evangelische Arbeitsstelle Fernstudium-Comenius Institut Münster(2018) 
     





  • Käyttäjän Karina Tambovska kuva
    Raksts skar mūsdienu ļoti aktuālo tēmu, jo migrācija turpina savu aktīvo darbību. Cilvēks var adoptēties gandrīz jebkurā kultūrā, jo cilvēkam ir jāizdzīvo. Biežāk cilvēks pats atrod to zelta griezumu starp savu kultūru un citas vides kultūru un tas ir tā ”pieredze” – saprast, pieņemt, secināt, veidot attieksmi utt. Retāk cilvēks gatavs pārņemt citu kultūru, ja pat dzīvo citā kultūras vidē visu savu mūžu. Manuprāt, jāzina valoda, bez tas nav iespējams pilnīgi saprast kultūru, jo saprašana vairākkārt realizējas socializācijā. Kā minēts rakstā – parādīšana darbojas daudz labāk nekā izskaidrošana – cilvēkam ne tikai jāzina teorija, bet jāpārbauda to praksē, kā jebkurā lietā. Protams, tas ir svarīgi un lietderīgi izskaidrot un parādīt cilvēkiem (iebraucējiem) kāda ir uzņēmējvalsts iekšējā kultūra, dzīvojošo cilvēku uzskati un vērtībās, domāšanas veids, tāda veidā pazeminās starpkultūru konfliktu skaits un paaugstinās spēja iebraucējiem iekļauties vietējā sabiedrībā.
  • Käyttäjän David Mallows kuva
    I've asked Google to translate it for those of us who don't speak Latvian: 
    The article touches upon today's very topical issue, as migration continues its active work. A person can be adopted in almost any culture as a person must survive. More often, a person finds himself a golden cut between his culture and other cultures of the environment and this is his "experience" - to understand, accept, conclude, form an attitude, etc. Unlikely, a person is prepared to take on another culture, even if he lives in another cultural environment for his entire life. In my opinion, it is necessary to know the language, without it it is impossible to fully understand the culture, because understanding is realised in socialisation many times. As mentioned in the article, displaying works much better than explaining - people need not only know the theory but have to test it in practice, as in any case. Of course, it is important and useful to explain and demonstrate to people (inmates) the host culture, the attitudes and values ​​of the people living in it, the way of thinking, thus reducing the number of intercultural conflicts and increasing the ability of immigrants to enter the local community.
  • Käyttäjän Ināra Juškāne kuva
    Raksts skar ļoti nozīmīgu un modernajā sabiedrībā ļoti aktuālu integrācijas jautājumu caur kultūru izpratni. Ikdienā strādājot un skaidrojot jauniešiem dažādu kultūras izpausmju formu jautājumus, šajā rakstā atradu arī sev noderīgas atziņas, kā cilvēks no malas vispirms redz citas tautas kultūru, ar ko tā vispirms to asociē. Šeit atradu skaidrojumu tam virspusējam jeb ārējam kultūras redzējumam un iekšējam. Un tieši šis otrais tik tiešām ir tas dziļākais redzējums, ko visgrūtāk uzreiz ieraudzīt un saprast - uzskatus, vērtības un domāšanas veids. To var atklāt tikai esot informētam ne tikai kaut kur sēžot lekcijās, auditorijās, bet gan iepazīstot konkrētās tautas kultūru tieši praksē - vērojot un domājot līdzi tam, ko tu redzi. Viena no labākajām atziņām, ko šajā rakstā atklāju, ka kultūras elementi ir pamatā mūsu uzvedībai un sabiedrības lēmumiem. Bet tā arī ir. To dziļāko katras tautas kultūras būtību tik tiešām nevar atklāt tikai zinot konkrētās tautas simbolus, bet gan iepazīstot kultūras vērtības, ko var atklāt tikai līdzvērojot, kā tauta uzvedas ikdienā caur sociālajām normām, un tad, kā tā kopj savas tradīcijas, kas veido tās vērtības.      
  • Käyttäjän David Mallows kuva
    Normal 0 false false false EN-GB X-NONE X-NONE

    I've asked Google to translate it for those of us who don't speak Latvian:

    The article touches upon a very important and very modern society of issues of integration through cultural awareness. By working and explaining to young people the issues of various forms of cultural expressions, in this article I also found some useful lessons that one sees from the edge first of all with the other cultures of the people with which it is first associated with it. Here I found an explanation for this superficial or external view of culture and the inner one. And precisely this second is really the deepest vision that is most difficult to see and understand at once - views, values ​​and way of thinking. It can only be discovered by being informed, not only while sitting in lectures, in classrooms, but rather by learning the specific culture of a particular nation in practice - by observing and thinking about what you see. One of the best ideas in this article is that cultural elements are at the core of our behavior and community decisions. But that's it. Indeed, the depth of the essence of each of these folk cultures can not be revealed only by knowing the symbols of a particular nation, but by learning cultural values ​​that can be discovered only by matching, how people behave in daily life through social norms, and then, as it treats its traditions that make up its values.

  • Käyttäjän Andrew McCoshan kuva
    Hi David, very though-provoking.  2 thoughts in particular:

    (i) It must take great (cultural) sensitivity to explore underlying values as you suggest 

    (ii) I wonder what experiences EPALE users have of getting host communities involved? Sounds like quite a challenge!  

    Andrew
  • Käyttäjän Gina Ebner kuva
    Hi Andrew,
    I came across this fascinating article: https://www.zeit.de/zeit-magazin/leben/2017-02/sex-education-refugees-ge... This is certainly a key topic for cultural and intercultural learning! And a good example how we need to combine knowledge and social norms
    Gina
  • Käyttäjän Graciela Sbertoli kuva
    I think the Scandinavian countries have a bit of experience on this. I will try to get somebody working in that field to comment this here.
  • Käyttäjän David Mallows kuva
    (i) Yes, it does. But I think that for teachers working with migrants (and migrants in those teachers' classes) exploring cultural values (including, or perhaps especially, our own) is interesting and valuable (even if it is hard). 
    (ii) Good question. I would certainly be interested to hear from EPALE users about that.