chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Tieto- ja viestintätekniikka aikuiskoulutuksessa: takkuaako optimaalisten ja kestävien ratkaisujen toimittaminen edelleen?

25/01/2019
by Linda JUNTUNEN
Kieli: FI
Document available also in: EN DE ES IT FR PL LT ET HU DA NL HR CS LV EL SL

Eva Andersson Göteborgin yliopiston kasvatustieteiden ja erityispedagogiikan laitokselta väittää, ettei aikuiskoulutuksen käytettävissä ole vieläkään tarvittavia TVT-välineitä.​

Mitä tieto- ja viestintätekniikan (TVT) laadukas käyttö tarkoittaa koulutuksessa ja oppimisessa? Esimerkiksi sitä, että tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään tehostamaan opetusta ja oppimista ilman, että sen hinta ympäristölle, taloudelle tai yhteiskunnalle on kestämättömän suuri.  Tässä mielessä meillä on vielä paljon tehtävää oppimisen hyötyjen ja kustannusten tasapainottamisessa, jos haluamme saavuttaa parhaan mahdollisen ja kestävän tavan soveltaa uusia tekniikoita.

Edut – vieläkin matkaa optimitilanteeseen?

Markkinoilla on tarjolla lukuisia TVT-sovelluksia niin perinteistä kampuksilla tarjottavaa koulutusta kuin eri tavoin toteutettua monimuoto- tai etäopetusta varten. Monet sovellukset ovat erittäin hyödyllisiä, kun koulutusta muokataan helposti saatavaksi, joustavaksi ja yksilölliseksi. Tähän asti ongelmana on ollut se, että oppimisalustat ovat usein puutteellisia ja niiden toimivuus edellyttää monen muun TVT-työkalun samanaikaista käyttöä. Usein alustat valmistetaan monta eri oppimismuotoa silmällä pitäen sillä seurauksella, että ne ovat kömpelöitä käyttää.

Vasta viime aikoina markkinoille on tullut monipuolisia alustoja jotka ovat helppokäyttöisiä, sisältävät toimintoja sekä suullista että kirjallista viestintää varten. Ne toimivat sekä synkronisessa että asynkronisessa opetuksessa ja itsenäisessä tai yhteisöllisessä oppimisessa. Näitä kriteereitä on syytä painottaa toistuvasti uutta tekniikkaa testattaessa.

Nykytilanteessa on kuitenkin vielä paljon toivomisen varaa. Joskus tulee ihmetelleeksi, miten hitaasti kehitys etenee, vaikka itsestä tuntuu aika selvältä, ettei teknisten ratkaisujen löytäminen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Jos tieto- ja viestintätekniikan etuja voi joskus olla vaikea saavuttaa, mitä sitten voimme todeta kustannuksista?

Kustannukset: monia, erilaisia ja kestämättömiä?

TVT-työkalujen valmistuksesta aiheutuu huomattavia ympäristökustannuksia, koska niissä on useita ekologisesti haitallisia komponentteja, joiden hävittäminen on kallista. Vaikka työkaluilla toisaalta saadaan vähennettyä esim. opiskelijoiden matkustamista ja paperin käyttöä, kustannuksia on silti syytä vähentää. Nykytilanteessa monet tietokoneet siirretään varastoon, koska niiden teho ei riitä uusimpien sovellusten pyörittämiseen tai koska niitä ei voi päivittää viimeisimpään versioon. Joskus laitteet varastoidaan yksinkertaisesti siksi, että niitä käytetään harvoin.

Taloudelliset kustannukset on myös helppo havaita. Huomattava osa aikuiskoulutuslaitosten budjeteista kuluu laitteiden, ohjelmistolisenssien ja tuen hankintaan. Ilmaisten työkalujen käytöllä voi helposti alentaa kustannuksia. Tässä riskinä on kuitenkin se, ettei käyttäjä enää hallitse työkaluihin tallentamaansa materiaalia. Useimmat tällaiset työkalut toimivat ulkomailla sijaitsevissa palvelimissa, jotka voidaan sulkea yllättäen.  Tieto- ja viestintätekniikan käytön opetteluun ja varsinaiseen toteutukseen kuluva aika on myös kallista.  Tieto- ja viestintätekniikan voisi arvella säästävän aikaa etenkin koulutushallinnossa ja dokumentoinnissa. Opetusmateriaalin osalta verkosta löytyy valtavasti erinomaisia videoita ja muuta aineistoa ilmaiseksi. Mitä enemmän jaamme, sitä enemmän saamme takaisin – ainakin innokkaimpien Creative Commons -lisenssien kannattajien mukaan. Oman kokemukseni perusteella opettajilta ei juurikaan ole tähän mennessä säästynyt aikaa.

Tieto- ja viestintätekniikan sosiaalisiin kustannuksiin lukeutuu opettajien turhautuminen heidän yrittäessään käyttää tekniikkaa tehokkaasti.  Multimediaa kehitetään erityisesti opetukseen edelleen vähän, vaikka monet koulutuksen järjestäjät ovat investoineet kalliisiin studioihin. Tämä aiheuttaa painetta opettajille, jotka kokevat, että heidän on käytettävä työkaluja, vaikkeivat koe niiden tuovan pedagogisia hyötyjä. Jotta tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan käyttää jatkuvasti ja joustavasti, käytön on oltava yhtä helppoa kuin opiskelijoille puhuminen tai tussitaululle kirjoittaminen. Opettajan pitäisi pystyä istahtamaan tietokoneen eteen ja avaamaan multimedia-aineiston suoraan oppimisalustalla. Useimmissa ympäristöissä näin ei vielä ole, vaikka tilanne on paranemassa.

Tästä kaikesta herää kaksi kysymystä:

1. Miksei tieto- ja viestintätekniikkaa ole kehitetty enempää esimerkiksi oppimisalustoja varten?

Meille tarjotaan pieniä parannuksia yksi kerrallaan ja usein vasta silloin, kun pyydämme niitä. Tieto- ja viestintätekniikan alan yritykset ovat vahvoja markkinatoimijoita. Helposti tulee mieleen, että niiden on tuottavampaa myydä useita pieniä tuotteita, joita pitää korjailla ja päivittää, kuin yksi tuote, joka toimii hyvin alusta asti ja kestää pidempään.

2. Miten voimme kääntää vaakakupin kustannuksista hyötyjen puolelle ja saada tarvitsemamme optimaaliset ja kestävät ratkaisut?

Tätä varten aikuiskouluttajien tulisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä TVT-työkaluilta tulisi vaatia. EPALEn kaltaiset viestintäympäristöt voivat olla tässä avainasemassa. Yhdessä voimme muodostaa vahvan toimijan, joka ajaa kestävämmän tieto- ja viestintätekniikan ja sen käytön asiaa. Millaisia vaatimuksia meidän tulisi teidän mielestänne esittää?

Tunnisteet:
Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

Näytetään 1 - 4 4:sta
  • Käyttäjän Ilze Seglēre kuva
    Pēc manām domām, lai izmantotu tikai IKT rīkus mācībām, būtu nepieciešams tos modernizēt, lai visi rīki būtu vienotā programmā. Izglītībā, kurā tiktu izmantots tikai IKT, būtu vairākas priekšrocības, bet vēl vairāk trūkumi. Kā vienu no trūkumiem varu minēt, interneta vai arī datora nepieejamību visiem iedzīvotajiem sev ērtā laika, piemēram, pēc darba laika beigām. Otrkārt, ne vienmēr ir pieejams internets un bieži vien notiek sistēmas darbības traucējumi, kas var pārtrūkt, piemēram, noslēguma pārbaudījuma laika. Treškārt, lielākoties jebkuram no studentiem ir nepieciešamā frontālā komunikācija ar pedagogu, kas var atbildēt uz jautājumiem, sniegt padomus un palīdzēt. No otras puses, būtu iespējams ietaupīt elektroenerģiju un ēku amortizācijas izmaksas, jo nebūtu nepieciešams tās uzturēt un izmantot. Skolēniem būtu iespējams izvēlēties mācīties sev atbilstošā laikā, piemēram, cilvēkiem, kam ir grūtības uztvert jaunu informāciju no rīta, varētu apgūt dažādas zinības vakarā. Lai šo varētu īstenot, manuprāt, būtu nepieciešamas lielas pārmaiņas, kas sasaistītos ar izglītības atzīšanu, jaunu izglītības līmeņu izveidošanu, kā arī nebūtu iespējams sekot līdzi vai studenti paši izpilda savus uzdotos darbu vai arī tos izpilda ar palīglīdzekļu palīdzību, vai arī to izdara viņu vietā kāds cits.
  • Käyttäjän Sjoerd Wijkel kuva

    Wat we eigenlijk nu aan het doen zijn met YouDigIT is de kennis die we nu hebben en nu ontwikkelen over het gebruik van digitale leermiddelen versterken en verspreiden. Dat is ons antwoord op vraag 1.

    Als meer gebruikers binnen het veld van onderwijs en welzijn ervaren dat het een boost kan geven aan de ontwikkeling van de studenten / deelnemers, dan verschuift de aandacht van de kosten vanzelf naar de opbrengst die het genereert.
  • Käyttäjän Fabrizio Pivari kuva

    Pay attention ITC in italian language is not translate and changed into TIC. ITC is ITC!

  • Käyttäjän Piotr Peszko kuva

    Biorąc pod uwagę moje doświadczenia z kształcenia online osób dorosłych musze stwierdzić, że podstawowym ograniczeniem w kształceniu dorosłych wspieranych przez IT jest brak wymiany doświadczeń. Kształcenie dorosłych odbywa się głównie wewnątrz organizacji i na rynku polskim nie obserwuje się działań mających na celu wymianę doświadczeń. 

    W związku z tym indywidualnie podjąłem działania mające na celu wymianę takich doświadczeń zakładając grupę o nazwie eLearning Robię. Po kilku miesiącach grupa ta urosła do ponad 500 osób, które aktywnie tworzą społeczności i dzielą się tym w jaki sposób tworzą elearning, a także pomagają sobie nawzajem. 

    Myślę, że jest to kierunek, który docelowo wpłynie na lepszą wymianę doświadczeń i zbudowanie kultury otwartości.