chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Globaali kansalaiskasvatus: arkioppimista edistävien tilojen merkitys

16/07/2019
by Oona Hallasaari
Kieli: FI
Document available also in: EN CS FR PL HU SV

/fi/file/global-citizenship-educationGlobal Citizenship Education

Global Citizenship Education

 

 

Miten pedagogit voisivat parhaiten edistää tasapainoista globaalia kansalaiskasvatusta? Blogikirjoituksessaan tutkija Madeleine Le Bourdon jakaa tutkimuksestaan kumpuavia ajatuksia ja korostaa arkioppimiseen soveltuvien tilojen merkitystä kansalaiskasvatuksessa. Aihe on toistaiseksi jäänyt vähälle tutkimukselle. Lisäksi Le Bourdon antaa viisi suositusta opettajille, jotka toimivat globaaliin kansalaisuuteen liittyvien aiheiden parissa.

Globaalin kansalaisuuden käsite on kaikkea muuta kuin uusi. Filosofit Diogeneesta Kantiin samoin kuin nykypäivänä esimerkiksi Kwame Appiah ovat pohtineet ja tulkinneet globaalia kansalaisuutta akateemisesta näkökulmasta.

Kiteytetysti voidaan sanoa, että käsitteeseen on usein katsottu sisältyvän paikallisen ja globaalin välisen rajan hämärtyminen sekä tietty kosmopoliittinen katsantokanta. Tässä blogitekstissä globaali kansalaisuus tarkoittaa henkilökohtaista, läpi elämän jatkuvaa muutosta, joka tekee meistä solidaarisempia niitä henkilöitä kohtaan, joihin olemme kulttuurisesti ja maantieteellisesti sidottuja. Tavoitteellisen ja strukturoidun oppimisen muodossa tapahtuvan koulutuksen on ajateltu kehittävän uuden sukupolven globaaleja kansalaisia.

 

Kokemuksellisella oppimisella on keskeinen rooli globaalissa kansalaiskasvatuksessa

Miten voimme kasvattajina edistää tätä muutosprosessia, etenkin, kun nykyinen koulutuspolitiikka painottaa entistä enemmän tavoitteita, saavutuksia ja arvosanoja? Monet globaaliin kansalaiskasvatukseen perehtyneet tutkijat ovat pohtineet juuri tätä kysymystä, mikä on edesauttanut aihetta koskevien parhaiden käytäntöjen muotoutumista. Baillie Smith korostaa tarvetta kasvattaa kriittisesti ajattelevia, reflektiivisiä oppijoita, jotka ymmärtävät globaalin köyhyyden ja globaalin oikeuden taustalla vaikuttavia seikkoja, ei pelkästään niiden vaikutuksia. Myös Andreottin mielestä on tärkeää varmistaa, että oppijat suhtautuvat kriittisesti siihen, mistä ja miten he hankkivat tietoa. Tämä voidaan tehdä antamalla tilaa erilaisille näkemyksille aiheista, mikä osaltaan vastaa vaatimuksiin valtavirtaa edustavien opetussuunnitelmien dekolonisaatiosta. Toiset puolestaan ovat painottaneet avoimen ja turvallisen oppimisympäristön luonnin merkitystä. Joidenkin näkemysten mukaan kasvattajat toimivat fasilitaattoreina: he ohjaavat luotettavien ja laaja-alaisten tiedonlähteiden luo, mutta toimivat vain keskustelujen osapuolina, eivät niiden johtajina. Kokemuksellisen oppimisen on toisin sanoen katsottu olevan avainasemassa yleissivistävälle koulutukselle asetettujen oppimistavoitteiden saavuttamisessa.

 

Kouluttajien parhaat käytännöt

Vuonna 2018 julkaistussa artikkelissani käännän katseeni strukturoidun oppimisen väliin asettuviin arkioppimisen tiloihin, joissa ihmiset toimivat aidossa vuorovaikutuksessa, vapaina luokkahuoneen paineista ja rajoituksista. Näitä arkioppimisen tiloja ei ole juurikaan tutkittu virallisen koulutuksen (koulujen ja yliopistojen) tai epävirallisen koulutuksen (esim. aikuiskoulutuskeskusten tai kansalaisjärjestöjen tarjoamien koulutusohjelmien) puitteissa. Tämä on yllättävää, kun otetaan huomioon, että globaalin kansalaisuuden mielletään kuuluvan elinikäisen oppimisen piiriin. Omassa tutkimuksessani globaali kansalaiskasvatus on asettunut strukturoitujen oppimistilanteiden välitiloihin, joissa oppijoille on avautunut mahdollisuus harjoitella taitojaan, kasvattaa osaamistaan ja kehittyä itsenäisinä oppijoina. Olen kirjoittanut luvun Bloomsburyn vielä julkaisemattomaan, globaalia oppimista koskevia kansainvälisiä näkökulmia käsittelevään teokseen (toimittajana Douglas Bourn), jossa tarkastelen näitä arkioppimisen tiloja tarkemmin.

Seuraava luettelo sisältää keskeisimmät suositukseni globaalin kansalaiskasvatuksen parissa toimiville kasvattajille ja muille toimijoille:

  • Anna oppijoille mahdollisuus vuorovaikutukseen strukturoitujen oppimistilanteiden ulkopuolella ja tunnista tällaisen toiminnan arvo.
  • Myötävaikuta aisteja stimuloivien oppimiskokemusten syntymiseen. Ihmiset oppivat eri tavoin, ja kokonaisvaltainen kokemus voi tehostaa oppimista. Tällaiseen oppimiseen voi liittyä musiikkia, tanssia, pelejä, eri maiden ruokien maistelua ja valmistamista, opiskelijavierailuja, eri kulttuureita edustavien puhujien esityksiä tai opintomatkoja, mahdollisuuksien mukaan.
  • Hyväksy tunteet, joita näiden aiheiden tutkiminen synnyttää, anna aikaa ja tilaa näiden tunteiden ilmaisulle ja niiden kunnioittamiselle niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin.
  • Yhteisöllisen ilmapiirin luominen oppijoiden keskuudessa auttaa tekemään tuntemattomasta tuttua. Yhdessä syöminen, paikkojen siistiminen, leikkiminen ja pelaaminen ovat kaikki tilanteita, joissa yksilöt voivat luoda yhteyksiä ja kokea yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden tuntemuksia.
  • Tee oppimisympäristöstäsi monimuotoisempi ja kannusta oppijoita tekemään samoin luokkahuoneen ulkopuolella. Voit esimerkiksi kannustaa heitä seuraamaan erilaisia uutislähteitä tai eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä sosiaalisen median kanavissa tai vaikkapa luomaan yhteyksiä ja viestimään erilaisten ihmisten kanssa heidän omissa yhteisöissään. Tällaiset arkioppimisen menetelmät avaavat uusia ovia jatkuvaan oppimiseen.

On olemassa lukuisia keinoja, joiden avulla arkioppimista edistävät tilat tukevat jatkuvan oppimisen prosessia. Toivon, että nämä keinot tarjoavat kuitenkin hyödyllisen avun.


/fi/file/madeleine-le-bourdonMadeleine Le Bourdon

Madeleine Le Bourdon

Madeleine Le Bourdon toimii kansainvälisen kehittämistoiminnan tutkijana Northumbrian yliopistossa. Hän on erikoistunut kansainvälisen koulutuksen kysymyksiin. Tutkimustyössään Le Bourdon keskittyy globaalia kansalaiskasvatusta tarjoaviin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja globaaliin kansalaisuuteen liittyvään mikrotason toimintaan. Hän on myös työskennellyt usean kansainvälisen kansalaisjärjestön kanssa kouluttaen kasvattajia ja suunnitellen globaalin oppimisen sisältöjä.

Seuraa Madeleinea Twitterissä: @MLeBourdon

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

Näytetään 1 - 3 3:sta
  • Käyttäjän Teodor GHITESCU kuva
    Conceptul „cetățenie globală” utilizat în educație poate avea efecte extrem de negative, dacă se referă la dreptul juridic asupra „cetățeniei multiple”.
    Pe baza dreptului juridic la „cetățenia multiplă” grupuri ale crimei economice organizate, mută averile și afacerile  dintr-o țară în alta, producând polarizarea bogăției private, cauza fundamentală a degenerării evoluției omenirii spre autodistrugere (vezi concluziile comune ale celor două rapoarte cerute de Clubul de la Roma, asupra cauzelor disfuncțiilor omenirii pe perioada 1950-2020, celor mai reputați oameni de știință occidentali: „Limitele creșterii” -1972 și „Omenirea la răspântie” -1974). Din același motiv, guvernările țărilor în curs de dezvoltare pot fi constituite din persoane cu „cetățenie multiplă”, care nu acționează în interesul majorității populației, așa cum se întâmplă în România.
    A promova, prin „educația pentru cetățenie globală”, ideea juridică a multiplei cetățenii înseamnă o încălcare a legilor naturii privind autoreglarea speciilor gregare așa cum este și specia umană!
    Eu consider că educația pentru cetățenie globală trebuie înțeleasă ca o educație a cărei adevăruri și competențe dobândite să fie bazate exclusiv pe rezultatele științelor fundamentale (limba maternă, cunoașterea mai largă, matematică, fizică, chimie, biologie, științe inginerești și cele ale conducerii științifice) excluzând cunoașterea dogmatică de orice fel (mistică sau politică). 
    Științele unesc oamenii prin concluzii comune privind cunoașterea realităților și a deprinderilor de a produce bunuri și servicii în scopul creșterii bunăstării tuturor cetățenilor lumii, nu doar pentru dezvoltarea și consolidarea privilegiilor private. 
    Conform acestor adevăruri "cetățenia", din punct de vedere juridic, nu poate fi "multiplă" ori "globală", ci doar națională, iar libera circulație a persoanelor cu o singură cetățenie, drept universal a omului, să nu fie împiedicată de granițele statelor.
    În sprijinul clarificării educației pentru cetățenia globală, în sensul globalizării științifice, diferită de globalizarea politică, a apărut și s-a dezvoltat o nouă abordare a pedagogiei, pedagogia sistemică, a cărei sinteză poate fi accesată aici:
  • Käyttäjän Ivans Burenkovs kuva
    I think the best thing a teacher can do to nurture global citizenship education is to make learners  aware of global issues, such as  human rights violations, inequality and poverty. Through that educators can help form such vital competences as critical reasoning skills, tolerance, empathy.
  • Käyttäjän Markus Palmén kuva
    ...for your comment Ivans, I agree! How do you find the author´s tip list on how to create an effective informal setting for citizenship education?