Vaikka maailmanlaajuista ilmastonmuutoksen vastaista taistelua johtaakin ruotsalainen nuori, joka tuo julki suuttumuksensa edeltäviä sukupolvia kohtaan, EPALE haluaa aloittaa vuoden 2020 tulevaisuuteen tähyävällä toivon viestillä ja sitoutumalla koulutukseen keinona lisätä aikuisten ympäristötietoisuutta. Aikuisilla voi olla merkittävä rooli maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, ja he voivat toimia asiassa roolimalleina. Kolmen kuukauden aikana jokainen aikuiskoulutustoimija on tervetullut mukaan esimerkiksi julkaisemaan tai ehdottamaan ympäristötietoisuuteen liittyviä blogikirjoituksia, uutisia, tapahtumia ja tietolähteitä. Kaikki ovat myös tervetulleita mukaan EPALEn seuraavaan verkkokeskusteluun 18.3.2020.

Ilmastonmuutosta koskevasta YK:n puitesopimuksesta kestävän kehityksen tavoitteisiin

Ilmaston lämpenemistä koskevat kansainväliset huolet kirjattiin ensimmäiseen ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen (UNFCCC) vuonna 1992, jolloin myös Euroopan unioni luotiin jäsenvaltioiden ratifioimalla Maastrichtin sopimuksella. Siksi ei olekaan yllätys, että ympäristö ja sen suojelu ovat aina olleet Euroopan unionille ensiarvoisen tärkeitä. Unioni on jatkuvasti päivittänyt toimintaohjelmaansa YK:n pöytäkirjoihin (Kioto 1997) ja sopimuksiin (Marrakech 2001) sisältyvien suositusten mukaan.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan muutakin kuin vain tiedettä. Tulosten saavuttamiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa myös koulutuksella on strateginen rooli. Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (Unesco) onkin siksi tehnyt merkittävästi työtä ja käyttänyt resurssejaan auttaakseen ihmisiä ymmärtämään ja käsittelemään ilmaston lämpenemistä, lisätäkseen tietämystä ihmisen ja ilmaston vuorovaikutuksesta sekä tukeakseen ihmisiä kestävien elintapojen omaksumisessa. Keinoina se on käyttänyt ensiksi kestävää kehitystä edistävää koulutuksen vuosikymmentä (2005–2014) ja sitten kestävää kehitystä edistävän koulutuksen maailmanlaajuista toimintaohjelmaa (2014).

Tämä pitkäaikainen valmistelutyö on huipentunut uusimpaan kestävän kehityksen toimintaohjelmaan (Agenda 2030) ja sen 17 maailmanlaajuiseen tavoitteeseen. Ohjelman 169 osatavoitetta edellyttävät paljon työtä sekä koulutuksen saralla että EU-kansalaisten tietoisuuden lisäämisessä seuraavan kymmenen vuoden aikana. 
 

Miten osallistaa aikuisoppijat ympäristöhankkeisiin?

Tässä poliittisessa ja koulutuksellisessa viitekehyksessä aikuiskoulutusorganisaatiot kutsutaankin nyt näyttämään kyntensä ja suunnittelemaan uusia pedagogisia lähestymistapoja, joilla lisätään oppijoiden sitoutumista ympäristöohjelmiin ja ‑hankkeisiin sekä heidän tietoisuuttaan ympäristöasioista. Euroopan komissio on vuonna 2020 sisällyttänyt strategisten kumppanuushanke-ehdotusten valinnan horisontaalisiin painopisteisiin ympäristö- ja ilmastotavoitteet. Useat EU:n laajuiset verkostot ja järjestöt ovat perustamassa aiheeseen liittyviä työryhmiä: esimerkiksi Europeana Network Association on perustanut ENA Climate Action Group ‑työryhmän, jonka tarkoitus on lisätä kulttuuriperintöalan ammattilaisten ilmastotietoisuutta ja aktivoida heitä mukaan toimintaan. Lisäksi jäsenvaltiot toteuttavat monia paikallisen ja kansallisen tason koordinointitoimia. Tällaisia ovat esimerkiksi NBE eli Tanskan kestävän kehityksen koulutusverkosto ja ASVis eli Italian kestävän kehityksen liitto.

Odotamme innolla saavamme EPALE-käyttäjiltä lukuisia näkemyksiä aikuisten ympäristökoulutusta ja ‑tietoisuutta koskevista hyvistä käytännöistä ja samalla kehotamme tutustumaan kahteen tärkeään verkkokoulutusresurssiin: UN CC:e-Learn on resurssi, jossa on kaikki YK-järjestelmän ilmastonmuutosta koskevat tietolähteet ja palvelut yhdessä paikassa, ja eduCCate Global ‑alusta on puolestaan ilmastonmuutosta opettavien tahojen verkkokoulutusfoorumi.