chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Elinikäinen oppiminen vaatii halua oppia ja soveltaa

06/07/2018
, Pekka TENHONEN
Kieli: FI

/fi/file/pekkakinnunen1jpegjpgpekkakinnunen1.jpeg.jpg

Valokuvatessa tulee miettiä ja suunnitella, jotta saa aikaan puhuttelevan otoksen. Kuva: Pekka Tenhonen

Valokuvausharrastus on opettanut kuinka paljon työtä hyvät kuvat vaativat. Mukavuusalueelta poistumista, miettimistä ja suunnittelua, itse teknistä osaamista ja lopuksi vielä hyvän idean, syyn ottaa kuvan. Sen miettimistä mistä kuvan otan ja sen päättämistä, milloin painan laukaisijaa. Rohkeutta olla ottamatta mitäänsanomattomia kuvia ilman pienintäkään idea, kuvia, jotka eivät puhuttele.

Työssäni koulutussuunnittelijana voisin väittää tuntevani alani hyvin. Jopa niin hyvin, että oman alan koulutukset, seminaarit ja kurssit hyvin harvoin enää antavat suurtakaan lisäarvoa. "Tårta på tårta" sanoisi ruotsalainen. Torttua tortun päälle. Kaikki on kertaalleen kuultu. Tai kahdesti.

Valmentajaharrastukseni on opettanut minulle hyvin konkreettisesti selkeän, jäsennellyn ja yksinkertaisen opettamisen tärkeyden. Viimeisin oppi on muistutus valmentajan perisynnistä; kun tietoa on paljon, on kiusaus valtava kaataa se kaikki kerralla valmennettavan niskaan. Tuttu ilmiö varmaan meille kaikille esimerkiksi seminaariesitelmistä. Mutta vähemmän on enemmän, jos tulosta halutaan tehdä.

Purjehdusharrastus taas puolestaan on opettanut ratkaisumalleja. Kun herää kysymys A, on se selvä merkki siitä, että ratkaisu X on se, minkä teen. Kysymys itsessään sisältää jo vastauksen. Malli on koeteltu ja vie usein parhaimpaan lopputulokseen. Ongelman ratkaisua ei tarvitse joka kerta miettiä uusiksi.

Muutamia vuosia sitten kuulin radiosta yllättävän tavan ajatella, kun tähtien opetteluun ja tarkkailuun annettiin neuvo aloitta harrastus sumuisena ja hieman pilvisenä päivänä tai yönä. Miksi ihmeessä?
Siksi, että silloin tähtiä näkee vähemmän, tilanne on tavallaan paremmin hallinnassa ja kirkkaimmat erottuvat paremmin.

/fi/file/pekkakinnunen2jpegjpg-0pekkakinnunen2.jpeg.jpg

Valmentajaharrastukseni on opettanut minulle hyvin konkreettisesti selkeän, jäsennellyn ja yksinkertaisen opettamisen tärkeyden. Kuva: Pekka Tenhonen

Moni uusi oppi toisesta ympäristöstä on kuin palapelin pala, joka jää leijumaan ilmaan. Uusi tapa ajatella, uusi tapa hahmottaa tilannetta ja maailmaa. Palanen odottaa sitä hetkeä, että se laskeutuu ratkaisevana palana ongelmatilanteeseen, ehkä parhaiten silloin, kun halutaan tehdä jotain uutta.

Työn puolesta pyrin käymään mahdollisimman kaukana omasta alastani olevissa seminaareissa, luennoilla ja koulutustilaisuuksissa. Turvallisessa yliopistomaailmassa työskentelevän on havahduttavaa kuulla gurun puhuva asiakaskokemuksesta, miten sitä on kehitetty johtavissa elämyskeskuksissa ja hotelleissa. Paljon siitä voin tuoda takaisin työyhteisööni. Muistuttaa kollegoja siitä, että päätöksiä tehdään tunteilla.

Entä riskin ottaminen liike-elämässä ja menestyminen kaupallisesti? Riskejä voi, pitää ja kannattaa ottaa. Mutta mielellään harkittuja riskejä. Ei tyhmänrohkeita, vaan harkittuja. Oleellista on tarkkailla maailmaa avoimin silmin joka hetki, ja ottaa opikseen.

 

Teksti: Pekka Tenhonen

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn