”Kun olin 1970-luvulla tekemässä opettajaopintojeni auskultointia Oulun yhteislyseossa, teki minuun siellä vaikutuksen se, miten opinto-ohjauksen oppitunnit oli järjestetty. Opinto-ohjauksessa oppilas/opiskelija oli keskiössä. Muiden aineiden oppitunneilla opettajien huomio oli opetettavassa aineessa. Opinto-ohjaus lähtee monipuolisesti nuoren tarpeista ja pyrkii auttamaan tätä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Se innosti minut hakeutumaan opinto-ohjaajakoulutukseen 1983”, Juhani muistelee.

Osaamispotentiaali hyötykäyttöön

”On uskottava siihen, että korkea koulutustaso vie Suomea eteenpäin ja että se mahdollistaa talouskasvun ja kilpailukyvyn. Potentiaalien hyödyntäminen on avain kaikkeen. Onkin tärkeää saada nuoresta esiin tämän kyvyt, taipumukset ja lahjakkuudet sekä ohjauksella tukea niiden kehittymistä. Todella lahjakkaita nuoria valuu hukkaan, kun heidän kyvykkyytensä ei pääse esiin tai sitä ei tunnisteta. Lisäksi opetustyön ja opettamisen merkitystä pitää korostaa. Tiettyjen asioiden oppimiseen tarvitaan riittävä määrä toistoa ja harjoituksia, eikä kaikkea oppimista voi jättää nuorille itselleen, vaan siihen tarvitaan opettajaa”, Juhani toteaa.

Hänen mukaansa nykyinen järjestelmä lähtee liiaksi siitä, että tulevaisuutta koskevia ratkaisuja osataan tehdä jo 16-vuotiaana. ”Kyllä silloin ollaan vielä liian nuoria valitsemaan koko loppuelämää varten. Tutkimusten mukaan (mm. Donald Super) vain noin puolet 20-vuotiaista on henkisesti riittävän kypsiä tekemään uravalintoja ja muita itseään koskevia kauaskantoisia päätöksiä. Monet vasta paljon myöhemmällä iällä itsetuntemuksen lisäännyttyä kykenevät ottamaan kantaa koulutus- ja uravalintoihin, mutta eivät kaikki edes silloin. Saattaisi myös olla syytä harkita oppivelvollisuusiän nostamista 18 ikävuoteen sekä kiinnittää huomiota siihen, että perusopetus olisi tavoitteellisempaa ja ettei sieltä pääsisi pois liian heppoisin eväin”, Juhani summaa ajatuksiaan.

Siksi onkin tärkeää, että ohjauksellista tukea olisi matkan varrella riittävästi ja oikea-aikaisesti saatavilla, jotta nuori aikuinen tarvittaessa voi uudelleen arvioida aiemmin tekemiään ratkaisuja ja niitä muuttaa. Ohjauksen tehtävänä onkin rohkaista ja kannustaa muihin ratkaisuihin tarpeen mukaan. ”Toki tämän päivän nuorten elämässä on usein monia rasitteellisuuksia, jotka vaikeuttavat valintojen tekemistä. Ohjausta pitäisi näille nuorille olla helposti tarjolla.”

Poikkihallinnollinen ohjausyhteistyö

”Ohjaamo-tyyppinen moniammatillinen ja poikkihallinnollinen ohjaustoiminta on tervetullut lisä palvelutarjontaan. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata oppilaitosten tarjoamaa opinto-ohjausta. Ohjaamoissa tarvitaan hyviä ammattitaitoisia ohjaajia, jotka osaavat toimia nuorten kanssa ja keskittyä koulutuksellisuuteen. Ohjaamoiden päätehtävänä on antaa apua koulutus- ja ammatinvalintaan. Vaikka Ohjaamot ovatkin nuorille tarkoitettu, ei niistä kuitenkaan saisi tulla nuorten hengailupaikkaa”, Juhani sanoo.

”Olen myös pohtinut sitä, missä laajuudessa Ohjaamot tavoittavat niitä nuoria, joilla on todellinen ohjaustarve, mutta jotka eivät ole löytäneet tai ruvenneet Ohjaamoiden palveluita käyttämään. Entä missä vaiheessa Suomeen saadaan liikkuva ohjaustyö? Ohjauksen ei varmaan pitäisi olla fyysiseen paikkaan sidottua, vaan kyetä menemään sinne, missä nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Lisäksi sosiaalisen median kanavat ja ylipäätään monikanavaisuus nuorten tavoittamisessa ovat tätä päivää.”

Kehittämistoiminta ja dokumentaatio

Vuoden 1995 EU-jäsenyys oli Suomelle merkittävä tapahtuma. Erityisesti 1990-luvun laman aikoina monia asioita kehitettiin EU-rahoituksella, mm. syrjäytymisen ehkäisyyn, erityisopetukseen, opiskelijahuoltoon ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen liittyvät toimet. Lisäksi 1990-luvulla perustettiin ura- ja rekrytointipalveluita korkea-asteelle ja ammatillisiin oppilaitoksiin. 2000-luvun puolella ammatillisen koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä vahvistettiin monin eri tavoin.

Juhanin mukaan koulutukseen ja ohjaukseen tarvitaan riittävä perusrahoitus, jolla voidaan turvata se, että kaikki yhteiskunnallisten linjausten ja lainsäädännön mukaiset velvoitteet kyetään hoitamaan. Henkilökohtaisen ohjauksen saatavuus vaarantuu, mikäli sivistysvaliokunnan 2000-luvun alkupuolella tekemä linjaus oppilasmäärästä opinto-ohjaajaa kohti ylitetään. Samoin ammatillisen koulutuksen reformin kannalta on tärkeä varmistua siitä, että sitä koskevassa uudessa laissa säilyy maininta oikeudesta saada opinto-ohjausta.

Tulevaisuudessa pitää koulutuksen ja ohjauksen laatua kehittää ja laadunvarmistusta systematisoida. Mahdollisimman yksiselitteiset seurantakriteerit ja indikaattorit vaikuttavuuden arvioinnille tarvitaan. Ei ole perusteltua mitata pelkästään määrällisiä asioita kuten suoritettuja tutkintoja, vaan jatkossa täytyy päästä käsiksi ohjauksen laaja-alaisempaan vaikuttavuuteen (esim. koulutusvalinnat, sujuvat siirtymät opinpolulla ja työelämässä).

”Koulutuksen ja ohjauksen kehittämisessä dokumentaation merkitys on keskeinen. Sillä tehdään asioita näkyväksi ja perustellaan niitä. Tapahtuneita tosiasioita ei silloin myöskään voida kyseenalaistaa, koska niihin on aina mahdollista palata. Kehittämis- sekä tutkimus- ja selvityshankkeiden tulokset leviävät tehokkaammin, kun niistä on olemassa raportteja, analyysejä ja yhteenvetoja”, Juhani painottaa.

Tavoitteellisesti johdetut kehittämishankkeet ovat keino edistää uusia kokeiluja ja luoda hyviä käytäntöjä, jotka vievät ohjauksen asiaa hyppäyksittäin eteenpäin. Parhaimmillaan hankkeissa saadut tulokset integroituvat päivittäiseen ohjaustyöhön. Aiemminhan Opetushallitus koordinoi ESR-hanketoimintaa ja olisi hyvä, mikäli näin olisi nykyisinkin. On olennaista valvoa sitä, mihin ja miten hankerahoitusta käytetään, mikä on hankkeiden vaikuttavuus ja toteutuksen laatu. Hanketoiminnan seurantaa ja arviointia olisi lisättävä sekä varmistettava se, että hankkeiden tuloksia levitetään menestyksellisesti.   

Opinto-ohjaus tässä ajassa

”Haluan painottaa sitä, että oppilaitoksissa ohjaustoiminnan koordinaatio on opinto-ohjaajien vastuulla. Opettajien oppilaille ja opiskelijoille antama neuvonta tukee sitä, mutta ajatus siitä, että koko opetushenkilöstö jotenkin yhteisvastuullisesti antaisi ohjausta, ei voi olla ratkaisu”, Juhani toteaa.

Viime vuosina peruskoulun ohjauksen avaututuminen ulospäin on ollut merkille pantavaa. Liian helposti ohjaus jää koulun sisäiseksi toiminnaksi, mutta nyt ohjaukseen on selvemmin otettu mukaan lasten ja nuorten vanhemmat ja huoltajat, muut oppilaitosmuodot (erityisesti ammatillinen koulutus) sekä työelämä.

”Tämä kaikki asettaa odotuksia opinto-ohjaajan toiminnalle ja osaamiselle. Ohjaajan ammattitaidon perusta ja kaiken kulmakivi on osata olla aktiivinen kuuntelija, joka on ymmärtäväinen ja tiedostava. Ohjaajan oma tausta vaikuttaa siihen, millaista ohjausta on tarjolla. Ihannetilanteessa ohjaajalla itsellään on runsaasti monipuolista elämänkokemusta, mikä auttaa ymmärtämään nuorten ja aikuistenkin moninaisia tarpeita. Maailmaa ja elämää nähneellä ohjaajalla on paljon annettavaa, sillä hän osaa asettua toisten ihmisten asemaan.”

”Ohjaajan on syytä tietää ja tuntea oma rajallisuutensa. Kaikkinaisen erilaisuuden ja moninaisuuden kohtaaminen, hyväksyminen ja sen kanssa toimeentuleminen on keskeistä opinto-ohjaajan työssä. Tämä liittyy myös kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen. Ne ovat vahvasti lisääntyneet opinto-ohjaajan työssä ja lisääntyvät entisestäänkin.” Juhani jääkin pohtimaan sitä, miten kansainvälisyys saadaan kouluaikana osaksi kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista ja miten se tavoittaa nekin, joille se ei ole luontaista tai ne, jotka eivät sitä saa kotoaan esim. perheen yhteisiltä ulkomaanmatkoilta. 

Tunnelmia työuran varrelta

”On ollut etuoikeus saada toimia virkamiehenä ja olla mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan asioita viedään ja millaisia linjauksia tehdään. Tämä on näkynyt mm. siinä, että minulla on omassa työssäni ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin kehittämistoimenpiteisiin rahoitusta suunnataan.”

”Lisäksi minusta on ollut hienoa saada nähdä ohjausalalla innostuneita ja asiaansa sitoutuneita ihmisiä, jotka haluavat olla vaikuttamassa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja ovat viemässä yhteisiä asioita voimallisesti eteenpäin. He tekevät pyyteetöntä työtä nuorten eteen. Työ nuorten parissa on palkitsevaa, sillä silloin tuntee itsekin elävänsä ja olevansa läsnä maailmassa”, viimeistelee Juhani haastattelunsa päätteeksi.  

Teksti ja kuva: Mika Launikari, Opetushallitus/Euroguidance (Juhani Pirttiniemen haastattelu 6.2.2017)