chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Varhaiset työelämäyhteydet kotoutumisen edistäjänä

17/09/2019
, Euroguidance Finland
Kieli: FI
Document available also in: EN SV

Työelämäpainotteinen perusopetus (TEPPO) on Vantaan kaupungin uusi ohjauksellinen toimintamalli, jossa työelämä nähdään tärkeänä oppimisympäristönä. TEPPO on saavuttanut nopeasti suosiota myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja heidän perheidensä keskuudessa. Voisiko mallia soveltaa aikuiskoulutuksessa?

Heti alkuun: tämä teksti ei kerro aikuiskoulutuksesta eikä vastaa yllä esitettyyn kysymykseen. Siitä huolimatta aikuiskoulutuksen parissa työskentelevät voivat tunnistaa kirjoituksesta maahanmuuttajien kotoutumiseen ja työllistymiseen liittyviä teemoja. Työelämäpainotteinen perusopetus (TEPPO) on Vantaan kaupungin uusi ohjauksellinen toimintamalli, jota ei ole kohdennettu tietoisesti vain maahanmuuttajataustaisille nuorille, mutta josta on lyhyessä ajassa saatu hyviä signaaleja kotoutumisen edistämisessä. TEPPO-toiminnassa työelämä nähdään nuorelle tarpeellisena oppimisympäristönä. 14–16 -vuotias nuori voi suorittaa 5–7 työelämäviikkoa osana lukuvuoden aikaista opiskelua ja ohjausprosessia. Tavoitteena on tukea nuoren omien vahvuuksien tunnistamista, motivaatiota, vastuunkantoa ja toimijuutta sekä päätöksentekotaitoja ja ajankäytön hallintaa. Työelämätuntemus, työelämätaitojen oppiminen ja urasuunnitteluvalmiuksien rakentuminen tukevat samalla myös kotoutumista.

Oppilasvalinnan kriteerinä on löytää motivoitunut nuori, jonka perhe sitoutuu tukemaan työelämäoppimista. Koulumenestys ja tulevaisuuden unelmat eivät määritä oppilasvalintaa. Mukaan pääsee niin erityistä tukea tarvitseva kuin huippuyliopistoon tähyävä koululainen. Työelämäpainotteinen perusopetus (TEPPO) on saavuttanut nopeasti suosiota maahanmuuttajataustaisten nuorten ja heidän perheidensä keskuudessa. Se on toimintatavaltaan integroiva ja osallistava, mikä on luontevaa näitä samoja päämääriä tavoiteltaessa. 

Vantaalaisessa Lehtikuusen koulussa työelämäpainotteisesti opiskelevista nuorista noin puolet on maahanmuuttajataustaisia. Vantaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki ja sen prosentuaalinen väestönkasvu on maamme vauhdikkainta. Noin 20 % Vantaan asukkaista on vieraskielisiä. Monet pitkälle koulutetut ja työmarkkinoille pyrkivät maahanmuuttajat ovat kuitenkin työttöminä, alityöllistettyinä tai työskentelevät koulutusta vastaamattomassa työssä. Perusopetuksessa huomio onkin siinä, että muuttajien uusi sukupolvi ei jäisi koulutuksen ja työelämän sivuraiteelle. TEPPO-toiminta rakentaa valmiuksia myös akateemiselle työuralle.

Onnistuneet työelämäkokemukset edistävät integraatiota ja toimijuutta. Työssäoppiminen tarjoaa selvästi hahmotettavan ja motivoivan tulevaisuusnäkymän, joka konkretisoituu parhaiten nuoren saadessa ensimmäisen kesätyöpaikan. Myös yritysmaailmassa ja kolmannella sektorilla nähdään kotoutuminen työelämän kautta tärkeänä. Esimerkiksi Plan-säätiön ansiokkaat Matkalla ja CV työelämään -hankkeet auttavat maahanmuuttajataustaisia nuoria vahvistamaan työnhakutaitojaan, löytämään työelämäkontakteja ja työllistymään kesätöihin.

Työpaikan aikuisyhteisöt ovat tärkeitä ohjauksen toimijoita. Yhteisöt voivat muodostaa ohjauksellisia rakenteita ja tarjota ohjauksellisen ympäristön. Työpaikan aikuisilla onkin suuri merkitys henkilökohtaisen perehdytyksen ja ohjauksen järjestäjinä sekä nuoren toiminnan arvioijina. Työelämäkokemukset, onnistuneiden työtehtävien ja kiinnostavan työympäristön dokumentointi sekä työpaikalta saatu palaute auttavat nuorta tunnistamaan ydinvahvuuksiaan ja löytämään myös uusia vahvuuksia.

Työelämäpainotteisesti opiskelevien nuorten urataitojen kehittymistä tuetaan työympäristöjen lisäksi vertaisryhmätyöskentelyssä, jossa tutustutaan tarkemmin vaikkapa yrittäjyyteen ja kuullaan ”vierailevien tähtien” uratarinoita. Vahvuusharjoituksissa ammatteja tai ammattialoja liitetään nimettyihin vahvuuksiin. Eri töihin ja tehtäviin paikantuvat työpaikat ja työympäris¬töt otetaan mukaan tarkasteluun. Yhteisesti jaetusta tiedosta ja kokemuksesta on jouhevaa siirtyä yksilöohjauksessa työstettävään toimintasuunnitelmaan, joka etenee työelämäjakson valintaan ja sopimuksen tekemiseen. Vaikka toiminnassa on kyse yksittäisten valintojen tekemisestä, auttaa se tulevaisuuden urataitojen muotoutumisessa. Työnhaku- ja uravalintaprosessiin kasvaminen tapahtuu samalta perustalta, jossa henkilökohtaiset kiinnostukset, taidot ja vahvuudet yhdistyvät työmarkkinoilla tarjolla oleviin mahdollisuuksiin.

/et/file/teppojpg-0teppo.jpg

Kuuluuko ääni?

Työelämäpainotteisessa perusopetuksessa ohjaus asettuu luontevasti uraohjauksen ja opintojen ohjauksen rajapintaan, jossa näkyy myös elinikäinen ohjaus. Tutkijat Patton ja McMahon kuvaavat koulussa tapahtuvaa uravalinnan rakentamista systeemisen mallin avulla. Koulussa tuetaan nuoren itsetuntemusta ja autetaan hahmottamaan mahdollisuuksien kenttää, sekä vahvistetaan päätöksentekotaitoja erityisesti siirtymävaiheissa. Koulutus- ja työllistymismahdollisuudet ovat sitä suuremmat, mitä paremmat valmiudet yksilöllä on kohdata elämänkulun ja työuran muutoksia.

Hyvän ohjauksen käytänteet perustuvat yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Vähintään yhtä tärkeää on luoda myönteinen ilmapiiri uusien, osallistavien ohjauksen käytänteiden luomiseen. Kriteereiksi tulee asettaa konkreettisuus, saavutettavuus ja vaikuttavuus, jotta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen ei jää juhlapuheisiin. 

Suomalaisessa kulttuurissa on nähtävissä useita erilaisia suhtautumistapoja sivistyksen ja työnteon arvostukseen ja merkitykseen. Monikielisyys ja -kulttuurisuus lisäävät kirjoa entisestään. Ohjaus on vaikuttavampaa, kun tavoitteet ja menetelmät ovat sopusoinnussa ohjattavan oman elämänkokemuksen ja kulttuuristen arvojen kanssa. Varhaisten työelämäyhteyksien tuottama hyöty voi muuttaa usein ongelmalähtöistä kotoutumiskeskustelua ratkaisukeskeisempään suuntaan. Pelkkien haasteiden ja rajoitteiden nimeämisen sijaan huomio kiinnitetään mahdollisuuksiin. 

/et/file/kimmopekkanen2jpg-0kimmo_pekkanen2.jpg

 

Kimmo Pekkanen

Kirjoittaja työskentelee oppilaanohjaajana Vantaan kaupungilla Lehtikuusen yhtenäiskouussa. Kimmo on puuhastellut urallaan työelämäpainotteisen oppimisen ja ohjauksen parissa. Hän ei identifioidu monikulttuuriseksi ohjaajaksi, koska ohjaus on itsessään universaalia toimintaa vailla kohderyhmäajattelua. 


 

 

 

 

 

 

 

Lähteet: 


Liebig, T. 2007. The Labour Market Integration of Immigrants in Denmark. OECD Social, Employment and Migration Working Papers no.50. Pariisi: Head of Publications Service, OECD.

Patton, W. & McMahon, M. 2006. Career Development and Systems Theory. Connecting Theory and Practice. 2nd edition. Rotterdam: Sense Publishers.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus.

Puukari, S. 2013. Monikulttuurinen ohjaus teoreettisena suuntauksena. Teoksessa V. Korhonen & S. Puukari (toim.) Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. Jyväskylä: PS-kustannus.  

Sue, D.W. 1998. Multicultural Counseling Competencies: Individual and Organizational Development. Thousand Oaks: SAGE Publications.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhdessä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamisee...

https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/tietoa_vantaasta/tilastot_ja_tu...

https://www.vantaa.fi/tyoelamapainotteinenopetus
 

 

Tämä teksti on osa Opetushallituksen Euroguidance- ja EPALE-tiimien julkaisemaa artikkelisarjaa, joka tekee tunnetuksi ohjauksen nykytilaa Suomessa. Artikkeleita julkaistaan Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ajan noin kerran kuukaudessa.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn