chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Digitaalinen aikuisoppiminen edistää alueellista tasa-arvoa

04/02/2019
, Juha Wakonen
Kieli: FI
Document available also in: EN SV

Aikuisten oikeesti -juttusarjassa esittelemme aikuisoppimisen asiantuntijoita ja erilaisia toimintaympäristöjä EPALEn vuoden 2019 temaattisia fokuksia seuraten. Asiantuntijat edustavat Suomen monipuolista ja laajaa aikuiskoulutuksen kenttää ja kuuluvat Opetushallituksen aikuiskoulutuksen asiantuntijaryhmään.

/fi/file/pirkko2019epalejpgpirkko_2019_epale.jpg

Pirkko Ruuskanen-Parrukoskella on takanaan pitkä sivistystyökokemus, ja nyt hän toimii Kansanvalistusseuran toimitusjohtajana. Suomessa yli 140 vuotta toiminut säätiö pystyy edelleen löytämään sellaisia sivistykseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyviä tehtäviä, jotka ovat sekä ajassa kiinni että omaavat itseään kauaskantoisempia seurauksia. Tässä henkilö- ja organisaatiokuvauksessa Ruuskanen-Parrukoski esittelee Kansanvalistusseuran toimintaa digitaalisen aikuisoppimisen teemaan liittyen.

Kansanvalistusseuran toiminnassa Ruuskanen-Parrukoskea kiinnosti erityisesti se, miten säätiö on pysynyt niin tehokkaasti ajassa kiinni ja miksi sen toiminta on edelleen kasvu-uralla. Vuonna 1874 perustetun Kansanvalistusseuran toiminta aloitettiin, jotta Suomen koko kansalle voitiin tarjota sopuhintaista luettavaa, ja nyt ollaankin tilanteessa, jossa lukemista pitää ymmärtää monin eri tavoin, ja tekstiäkin on osattava tuottaa entistä enemmän itse.

– Me olemme asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa elinikäisen oppimisen palveluita. Kansanvalistusseura pyrkii asiantuntemuksen mahdollisimman hyvään hyödyntämiseen, verkostojen luomiseen ja ylläpitämiseen sekä erilaiseen kehitystyöhön. Ja kun säätiössä ollaan, työtä tehdään aina yhdessä hallinnon kanssa, kertoo toimitusjohtaja Ruuskanen-Parrukoski.

– Itse tein väitöskirjan viime vuonna, joten tässä mielessä minä olen myös kokemusasiantuntija elinikäisen oppimisen alalla, hän jatkaa nauraen.

Yksi Kansanvalistusseuran kantavista teemoista tällä hetkellä on mediasivistys. Säätiö vähentää muun muassa kirjojen tuotantoa ja lisää voimavarojaan verkkomedioiden kehittämiseen ja tuottamiseen. Näin tietysti tulee tarpeen kehittää mediasivistykseen tähtäävää koulutusta.

– Vaikka faktantarkistus on tänä päivänä jo arkea, ei korosteta kuitenkaan sitä, että nykyään pitää koko ajan oppia lukemaan erilaista mediasisältöä. Me korostamme myös tuottajan vastuuta, koska meistä jokainen on tavallaan tuottaja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Pitää osata lukea muiden tuottamaa sisältöä niin, että keskusteluyhteys säilyy.

Elinikäinen oppiminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista

Sivistys on Kansanvalistusseuran keskeinen arvo, ja se liittyy oppimiseen ja uteliaisuuteen, empatiakykyyn ja suvaitsevaisuuteen sekä ympäristöstä huolehtimiseen. Ruuskanen-Parrukosken mukaan sivistys mitataankin aina erilaisissa kohtaamisissa esimerkiksi sen perusteella, miten kunnioittavasti toimit suhteessa muihin ihmisiin ja miten kohtelet luontoa.

– Nykyään korostuu paljon myös dialogivaatimus, koska olemme sosiaalisen median kautta tekemisissä itsellemme tuntemattomien ihmisten kanssa. Tällainen tilanne vaatii ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Jos ei tiedä omaa paikkaansa yhteiskunnassa, voi olla hankala toimia kunnioittavasti muita kohtaan. Ja oma paikka löytyy nimenomaan oppimisen kautta.

Lisäksi sivistys muuttaa muotoaan. Kun sillä on aikaisemmin tarkoitettu opiskelun ja kokemuksen avulla karttunutta tietopohjaa, nykyään korostuu enemmän ajatus siitä, että sivistys näkyy toiminnan tuloksena ja käyttäytymisenä. Toisin sanoen sivistyksen takana oleva tieto ohjaa toimintaa.

– Elinikäinen oppiminen liittyy juuri tähän. Eli elinikäinen oppiminen merkitsee omasta hyvinvoinnista huolehtimista, ja se voi olla niin tietoista kuin tiedostamatontakin toimintaa, siis arkioppimista, sanoo Ruuskanen-Parrukoski.

– Ajatus elinikäisestä oppimisesta muuttuu käytännöiksi parhaiten yhteiskunnassa, jossa vallitsee oppimista edistävä ilmapiiri. Lisäksi tarvitaan tietysti poliittisia päätöksiä, jotka mahdollistavat taloudellisia resursseja luoda oppimisen paikkoja ja mahdollisuuksia kaikille ihmisille.

Digitaalisuus mahdollistaa asiantuntijuuden jakamisen

Ruuskanen-Parrukosken väitöskirja ikääntyneiden palvelutaloasukkaiden toimijuudesta ja sosiaalisista suhteista valmistui viime vuonna.

Väitöskirjaansa varten Ruuskanen-Parrukoski haastatteli useita ikäihmisiä muun muassa heidän oppimishaasteistaan. Eräs 90-vuotias mies nimesi suurimmaksi haasteeksi pysytellä mukana jatkuvassa teknologisessa kehityksessä. Ikäihmiset ovatkin Ruuskanen-Parrukosken mukaan hyvä esimerkki siitä, miten uusia teknologioita on opetettava, vaikka niiden käyttö olisi tullut tutuksi jo työelämässä.

– Toteutimme kansalaisopistoissa hankkeen, jossa opetimme ikäihmisille sosiaalisen median käyttöä. Havaitsimme kuitenkin, että ennen kuin pääsimme käsiksi itse someen, meidän olikin opetettava ensin työvälineiden käyttämistä. Tämä oli meille muistutus siitä, että on eri tasoisia ihmisiä, joille erilaiset välineet näyttäytyvät eri tavoin.

Digitaalisen aikuisoppimisen hyödyiksi Ruuskanen-Parrukoski mainitsee saavutettavuuden ja tasavertaisuuden eli sen, että jos vain laajakaista-asiat ovat kunnossa, sähköiset opiskelualustat sekä muut digitaaliset palvelut toteuttavat alueellista tasa-arvoa. Lisäksi digitaalinen aikuisoppiminen on luonteeltaan monikanavaista: kurssin opiskelu voi sujua erilaisin digitaalisin työvälinein, suoritukseen voi kuulua tiimityöskentelyä verkossa, ja uudet sähköiset palvelut luovat myös hyviä mahdollisuuksia pedagogisille innovaatioille.

Mutta juuri pedagogian huomioiminen ja se, että välineiden käyttöä opetetaan, rakentavat perustukset toimiville aikuisoppimiskokemuksille.

– On siellä tietysti kompastuskiviäkin. Laajakaista-asian jo mainitsinkin. Toisin sanoen juuri tekniikka on sellainen ongelma, joka korostuu. Sekä tekniikkaa että sitä koskevia taitoja joudutaan koko ajan uudistamaan, ja useinhan ohjelmistot menevät ikään kuin koneiden ohitse niin, ettei uusimpia ohjelmia voida käyttää kaikissa laitteissa. Tällöin mukaan tulee kysymys hinnasta ja siitä, kuka uudet laitteet maksaa, Ruuskanen-Parrukoski tiivistää.

Digioppiminen vaikuttaa käsitykseemme elinikäisestä oppimisesta monella tavalla itse opiskelutapahtuman muutosten ohella. Itse asiassa koko käsityksemme elinikäisen oppimisen arvosta on laajentunut. Nyt oppimisen ajatus on läsnä jatkuvasti. Maailma on meille avoinna joka hetki taskuistamme löytyvien älypuhelimien ansiosta, ja jos sitä työvälinettä vain osaa käyttää, voi poimia itselleen merkityksellisiä sisältöjä omassa arjessaan.

Tämä puolestaan muuttaa sitä, mitä vapaalta sivistystyöltä ylipäätään halutaan. Valmiiden kurssien sijasta toivotaankin nyt ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen haluaa oppia asiantuntijoilta juuri omien tavoitteidensa mukaisesti. Ihmiset osaavat etsiä paremmin tietoa ja asettaa itselleen tavoitteita. Digitaalinen aikuisoppiminen onkin näin myös asiantuntijuuden jakamista.

– Viime vuodet ovat osoittaneet aikuisoppimisen hyödyllisyyden. Esimerkiksi työelämän uudistuminen ja ikärakenteen muuttuminen, maahanmuuttajien tuleminen osaksi oppimista sekä ajassa elävä koulutustarjonta ovat kaikki merkkejä tästä. Aikuiskoulutusta tulisi kehittää entistä enemmän niin, että siitä voitaisiin ammentaa muutoksessa elävän yhteiskunnan voimavaroja. Muutos on tulevaisuutta, ja sen hallitsemiseen tarvitaan elinikäisen oppimisen resursseja.

Kansanvalistusseuran toimitusjohtajana on 1.2. aloittanut Lauri Tuomi, kun Pirkko Ruuskanen-Parrukoski on jäämässä eläkkeelle.

Teksti: Juha Wakonen

 

Tutustu myös muihin Aikuisten oikeesti -juttusarjan julkaisuihin alta!

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn